IRC-Galleria

On olemassa tiettyjä asioita, jotka toistavat itseään jatkuvasti. Vuosisadoista, vuosista, kuukausista, viikoista, päivistä täysin piittaamatta.

Joskus vaan ei enää jaksais tätä. Lähtisin vaan pois enkä tulisi enää takaisin.

Mintaka kehräsi tänään ensimmäistä kertaa. Tuli syliin äsken kun aloin kirjoittaa tätä. Hyvä vaisto.
Sillä on vasemmassa silmäkulmassa harmaan kyyneleen näköinen kuvio. On se miun kissa.

Elikkä. Koko viime viikonlopun käytin siihen että yritin etsiä luovutusikäisiä kissanpentuja. Akaltakin oli viimeinen menossa jollekin mummolle Kontiolahteen. Mutta mutta, kuinkas ollakaan.

Noo, aamulla ilmeni ettei se mummo kissaa otakaan, joten Katja kävisi hakemassa sen sunnuntaina Joensuusta. Ja paskat. Kävivät mokomat tuomassa palleroisen tänne tänään!

On se mystinen paikka se punaisen sohvan alus. Siellä ainakin tuntui kivasti aika kuluvan. Kissanhiekkalaatikkotaistelun jälkeen Elisa antoi periksi ja hiekkalaatikko on nyt vessassa ja ruokapaikka keittiössä.



Pikkuinen otti unet tuossa sohvalla kunnes tänne höntäsi viisi kissanystävää ihmettelemään ja tuossahan se leikkii Mirkan avainten kanssa edelleen.

Ihana otus on.

Muwmuwmuw. En tiennyt että tämäkin olli Andrew Lloyd Webberin kappale ;________;

http://www.youtube.com/watch?v=aLse7g_Nfuo

Nyt olen sitten aikuinen, niinkö? Ja paskat. Mutta otan kissan. Jos joku tietää että tutuilla on pentuja niin ilmoittaa siitä minulle, eikö niin? ;]