Hiljaisuuden syövereissä, mustassa sydämessä. Mustelmien värjäämänä haukot hengitystä kuin se olisi viimeinen lajiaan. Saatat kuulla äänen huutavan luokseen, mutta et reagoi enää mitenkään. Olet vain kauhusta kankeana, paikalleen jähmettyneenä, pelon valtaamana. Jos liikut, hajoat palasiksi. Jos suljet silmäsi, et herää enää ikinä. Kaikki kaunis on hukkunut, tulva tukehduttanut. Saatat mielessäsi huutaa armoa, anoa pelastusta, mutta et voi tuottaa ynähdystäkään. Olet kahlittuna. Yksin, ulkona, alastomana ja pysähtyneenä, piestynä ja kaikkesi antaneena.