IRC-Galleria

Tää ei ole totta. Oikeasti. Missä on mun fiilikseni? Viikko jouluun. JA en odota sitä yhtään. Olo on kuin perus lokakuussa. Tuntuu että koitan korvata kadonnutta fiilistäni syöttämällä rahaa kaupan kassoille. Mutta eipä se märää ole vieläkään korvannut laatua. Miksi sitten koen pahaa omaatuntoa siitä että lapsilel on tällä hetkellä minulta yksi lahja vähemmän per nuppi verrattuna viiem vuoteen? Mutta lahjamärää on kuitenkin sama, sillä nyt lahjoja tulee toiselta taholta hieman enemmän. Säästäisinhän minä rahaakin olemalla ostamatta "turhaan" lisää pukinkontin täytettä. Varsinkin kun menekki on jo miltein samoissa luokissa, kuin viime vuonna. Nyt vaan on tullut eteen ilmeisesti muutamaa euroa kalliimpia juttuja. *Huoh*

Saanko syyttää kaamosväsymystä ja -"masennusta"? Saanko, saanko?! En mä löydä tähän muutakaan selitystä. Paitsi lumettomuus. Mutta miksi sitten jouluilin niinä luemttominakin vuosina? Koska mulla oli jouluna vielä mieskin talossa? Mies joka oli juuri vasta minun kanssani oppinut juhlimaan joulua ja nauttimaan siitä. Ei. Koska aikasempina vuosina olen ollut kotona -jippijaijee- työttömänä? Nyt sitten olen lopen uupunut kun pitäisi koulun jälkeen muka jaksaa laittaa joulua samalla kun aherran perus kotijututkin. Olen väsynyt. Ei väsyneenä jaksa fiilistellä. Ja kun joululoma alkaa, ihan jopa aaton aattona, niin menee ne ensimmäiset päivät väsymyksen poistoon (yeah right, häärätä saa kuitenkin pää kolmantena jalkana laittamas joulua) ja sitten kun olen valmis ja virtaa riittää, niin joulu on jo ohi. Kivat vaan mullekin.

Rakas päiväkirja,
tänään minulla ja Fredulla tuli puolitoista vuotta täyteen seurustelua. Olen ihan häkeltynyt, mutta myös samalla hyvin "nooo... mikäs tässä päivässä nyt muka niin erikoista oli?" Ehkä, koska rakas on tuooooooooooooolla kaukana ja minä täällä. Mutta olen mä vaan niin perkuleen rakastunut yhä. Se tässä häkellyttääkin, kun tunteet tuntuu vain voimistuvan kerta kerralta, kun toisen näkee. Koetinkiviä on ollut ja tulee varmasti vielä olemaankin meidän välissä. Mutta mä halkaisen ne pienemmiksi tuolla asfalttiporallani.

Se oli kateissa, todellakin. Kai tämä lumeton maa saa ottaa syyt niskoilleen. Olin ihan pulassa. Ei voinut vähempääkään kiinnsotaa lähteä joululahjaostoksille, kun yleensä olen se Tampereen ainoa ihminen, joka nauttii ko. kiertelystä lumisateessa. Nyt oikein apkottamalla pakotin itse reissuun. Tarttuipa mukaan myös joulukinkku. Enpä ole tänä vuonna myöhässä ja itkua tihurtaen juoksen kaupasta toiseen, laarilta toiseen toteamassa "ei oo":t. Illalla olin kylläkin kuin junan alle jäänyt. Ja tänään henkiin herännyt.

Koska en voi vielä synttäreille kakkuani ja pullakranssia leipoa, niin olena hyvin saanut kulutettua tämän turhautuneisuudesta aiheutuneen ylimärääisen energian ja kerrankin sain sen todellisen inspiksen vaihtaa jouluverhot. Joudun muutoin itseni pakottamaan siihen hommaan, ehkä siksi koska välttelen silitystä. Jouluverhojen asennuksen lisäksi tuli oviin kranssit ja ikkunoihin lumihiutaleet, ulos taiteilin siniset jouluvalot. Joululaulut soivat verhojuttujen aikaan. Soi ne kyllä nytkin. Olo on oikeasti kuin joululomalla olisi ♥ Kuitenkin vielä reilut pari viikkoa koulussa. Plaah.

Surujen sillalta näin
Tummien aaltojen uivan merelle päin
Ne ikäväni pintaan sai
Ja lokit kirkui ne karanneet on Hitchcockin linnuista kai
Kaipuuni nousee siivilleen
Kuka keksi rakkauden

Nähdä surujen sillalta sain
Kaupungin katolla tähtiä tuhansittain
Yksi lähti ja laskeutui
Se lensi halki taivaan ja radaltaan harhautui
Sille esitin kysymyksen
Kuka keksi rakkauden

Yö oli niin valkoinen
Kun puhalsi palkeet rakkauden
Tähdenlentona kai
Luokseni saavuit ja kauniimman teit minun maailmastain
Joku kätkee kysymyksen
Kuka keksi rakkauden
Kuka sai aikaan sen

Surujen sillallakin se kulkee
Ei se lähde hengiltä millään
Tähtien tomuna se leijailee
Ja syttyy kuin itsestään
Joku keksi rakkauden

Jos sinä et jäis
En minäkään täällä olla vois
Eikä ikäväni tänne jäis
Tähtenä lentäisin kauas ja hiljaa hiipuisin pois
Tyydyn vastaukseen
Joku keksi rakkauden
Ja sinä toit minulle sen

Tunnetko tyttöä, joka tietää lähes kaiken sinusta? - ummmmm.. vois sen ehkä niinkin ilmaista
Oletko sanonut kenellekään rakastavasi häntä tänään? - en oo tainnut :/ Lasten nukuttaminenkin meni miten meni. Tai voi olla että sanoin Nellalle.
Mitä teit viime yönä? - Koitin saada tajunnansekaiseen lapseen kontaktia. -> Lievä aivotärähdys. Nii ja nukuin.
Ihastutko helposti? - juuh.
Mikä biisi nyt soi, jos soi? - Päässä soi Kaija Koo:n Kuka keksi rakkauden, mut muuten toi koira vaan kuorsaa vieressä.
Mikä on todennäköisin syy, jos et saa yöllä nukuttua? - painajaiset ja nisitä johtuvat pelot
NYKYHETKI:
Avonaiset msn keskustelusi? - ingen ting
Oletko onnellinen? - juu, luulisin näin. Stressi hieman häiritsee.
Surullinen? - äsken kyllä itkin, mutten sanois että surusta niinkään. Ikävästä ja rakkausdesta ehk enempi.
Masentunut? - no e!
Tylsistynyt? - little bit
Missä kännykkäsi on? - vieres, sohvan käsinojalla Nellan vauva-valokuva-albumin päällä.
Mikä esine on vasemmalla puolellasi lähimpänä? - hiiri
ONKO:
joku ihastunut sinuun? - On. Itseasiassa muutama, mut mulle riittäis vaan tuo yksi, johon mäkin olen.
joku ystäväsi pettänyt sut? - on.
sulla paljon kavereita? - en tiedä paljonko on paljon, mutta ei ilmeisesti.
kivaa? - onks hei tieto huomisesta aamuheräämisestä koskaan kivaa??
MILLAINEN/MILLAISET:
sukat sulla on? - musta-vihreät-. Ihan mun toisiks lempparit. Kun lempparit x2 on jo rikki.
hiukset sulla on? - punaset, suht lyhyet ja kiharat.
laulutaito sulla on? - sellanen mitä kehtaa yksin kotona näyttää.
ripset sulla on? - meikittömät ja taivuttamattomat
todistuksesi on? - tuleva
silmät sulla on? - väsyneet, vetiset, kirveltävät ja siniharmaat.
OLETKO:
koskaan vaatinut keneltäkää anteeksipyyntöä? - OLEN! Ja tulen täst eteenpäin vaatimaankin.
koskaan hävennyt ketään kaveriasi? - Ehkäpä, ehkäpä.
kipeä nyt? - en. Paitti lavoista.
särkenyt jonkun sydämen - taidan olla juuh..
katunut jotain tekoa viikkoja? - viikkoja? No en todellakaan. Menee yleensä katumuksen hiukka nopeempaa ohi.
Oletko itsevarma? - Oh yeah, come to mama! Olen.

Jokseenkin tuttua, jokseenkin karmaisevan tuttua. Vaikkei kyse ollutkaan prikuulleen tästä aiheesta. Tätäkö se elämä oli vuosia ja vuosia? Oi, kyllä. Samaa paskaa vaan jauhetaan ja puusta ei päästä pitkälle, mutta tikusta tehdään asiaa. Miten tollaset jaksaa toisiaan? Noh, helppo vastaus, EI MITENKÄÄN! Pakko myöntää, että löysin kyllä itseni tästä, tai siis sen entisen minäni. Jumalauta että sitä vaan jaksoi ja jaksoi huutaa. Ei ihmekään ettei enää osannut puhua. Tää kyl toi mulle niin tuskanhien pintaan, ne kaikki paskat muistot mieleen. Mutta kyllä tuommoinen opettaa. Sen olen ainakin tajunnut, tai jos en ollut vielä sata prosenttisesti, niin nyt ainakin tämän luettuani olen, että tuollainen on niin turhaa ja vie voimavaroja väärään suuntaan. Ei ihmekään ettei tota jaksa kuunnella. Ihan **tun tyhmää. Kyllä pinna voi joskus olla kireällä, mutta jos se on aina, niin ei muuta kuin päät hoitoon ja sassiin.

Että kandee hei oikeesti miettiä ennen ku alkaa rääpimään pikkujutuista. Olen oppinut nyt yhden erittäin tärkeän tahon kautta, että elämässä on suurempiakin murheita.


-(mies) ostin sulle kukkasia. - (Vaimo ) Jaa. Miksi? - No ostin kun ajattelin että kaipaat kukkia. - Onko tapahtunut jotain? - Ei. Miten niin? ... - No kun ostit kukkia. - Siis mä ostin kukkia ihan vaan ostamisen ilosta. - Et siis mua varten. Ostamisen ilosta. Luulekko saavas sillä perusteella? - No en. Ostin kukkia, ...kun olet sanonut etten mä koskaan osta kukkia ja kun ne sattui eteen ja oli halpoja. - Nii just! Halpoja. Et voi yhtään niinkuin sijoitaa meidän suhteeseen. - No voi hitto. Nytkö sä suutuit? - EN! - Oikeasti. Hankala tässä on tuoda kukkia kun sä suutut niistä. - En mä kukista suutu. Ne on ihania, mutta miksi sä ostit niitä nyt? - Voi luoja. Anteeksi että mä ostin kukkia. Voin viedä ne pois. - Älä vie. Ne on ihania. Ihmetyttää vaan miksi sä ostit nyt. - Ok. Selvä. Mä en osta enää kukkia sitten jos niistä nousee poru. - Sä et siis halua ostaa mulle kukkia? - Täh? No haluan ostaa! - Älä huuda! No miksi ihmeessä sä sitten et yleensä osta mulle kukkia? Ainoastaan silloin kun tekee mieli tai on tapahtunut jotain. - No just! Niinpä. Vain silloin kun tekee mieli. Ei mun tee aina mieli. Ja just nyt ei tosiaan tee mieli. Ostin vaan kukkia. En mä nyt halua seksiä. - Sä et siis halua mua? - Uskaltaakohan tähän vastata? - Tulee vaan sellainen olo nyt että sä et halua mua. - No haluan. Herran jestas. Tottakai mä haluan sua!. - Huomaa että sä olet mies. Huudat koko ajan ja ajattelet vaan seksiä. - Kuule. Mä tulin just kotiin. Väsyttää ja on ollut pitkä päivä. Ja mä ostin vaan kukkia. - Ei kukat ole vaan kukkia. Ne on romanttinen ele ja normaalisti mies haluaa huomioida naisen tarpeet ostamalla kukkia. - Niin just! Sitä mä yritin selvitää! - Miksi sä taas huudat? Niin, mut kun sä et osta kukkia ilman että on joku juju. - Oikeesti. Lopeta nyt. Annetaan noiden kukkien olla nyt. Onko jotain ruokaa? - SIKA! Ensin sä tuut ovesta sisään kukkapuskan kanssa ja sitten kysyt onko jotain ruokaa. Luuletko että mä olen täällä sua varten palvelemassa ja pyllistelemässä heti jos sä tuot kukkia. - En mä tuonut kukkia sen takia. Ja ainahan sä teet ruokaa. Äläkä sä huuda koko aikaa. - AI! Mäkö en saa ilmaista tunteitani koskaan!! Ja kauanko meni, että tuon huomasit, että mä teen aina ruokaa? - Mä en sano nyt mitään. - Niinkuin yleensä. Sä et puhu koskaan mistään mitään. - No uskaltaako tässä puhua kun aina asia kääntyy väärin päin. - Ei ne mitään väärin päin käänny. Itsehän alotit! - Jaa tuomalla kukkia? - Niin! - No nyt on selvä että mä en tosiaan enää tuo kukkia. - Sä et siis välitä musta, kun et halua tuoda edes kukkia. Seuraa viiden minuutin hiljaisuus. Keittiöstä kuuluu ääni, johon vaimo aloittaa: - Ei jumalauta. Miksi ihmeessä sun pitää heti kotiin tullessa avata kaljapullo. Mitä nyt on tapahtunut kun toit kukkia ja heti alat ryypätä!?!

PERJANTAI
Mitä teit perjantaina? - Olin koulussa ja tulin kotiin siivoamaan. Ja sitten Fredu tuli meille.
Joitko alkoholia? - en yhtään.
Poltitko? - juu.
Halasitko ihmisiä? - Nellaa aamulla tarhaan jättäessäni sen ja illala Fredua saavuttuaan meille.
Suutelitko? - Todellakin.
Nolasitko itsesi? - toivottavasti en
Olitko yön kotonasi? - olin
Oliko kukaan sinulle vihainen? - ei

LAUANTAI
Oliko sinulla krapula? - ei
Yövyitkö kotonasi? - äskenhän sitä kysyttini jo ja joo.
Nautitko alkoholia? - en tänäkään päivänä.
Suutelitko? - Kyllä.
Mitä teit? - Kärsin rytmihäiriöistä. Kun voimat antoivat myöden, siirrettiin terassilta kamat varastoon, saunottiin ja katsottiin Hangover 2.
Oliko ympärilläsi paljon ihmisiä? - No eiiii.. Ei ABC:llä ruuhkaa ollut.
Mihin aikaan menit nukkumaan? - 23.oo?
Nukuitko jonkun vieressä? - Fredun.
Jäikö jokin asia vaivaamaan sinua? - Joo.. pitäiskö tuo terassipöytä vielä viedä varastoon vai riittääkö vaan kun nostaa sen katokseen?

SUNNUNTAI
Oliko sinulla krapula? - ei.
Mitä teit aamulla? - nukuin "pommiin" ja heippasin Fredun, hain muksut kotiin ja lähdettiin isänpäivärundille.
Olitko ulkona? - Tupakilla ollessa kylläkin.
Joitko alkoholia? - en.
Anna arvosana 1-10 sunnuntaista - 7, kun otetaan loppuilta ja Millan kännykän hukkaaminen ulos huomioon.
Kävitkö suihkussa? - en, lauantaina oli ollut sauna.
Oliko sinulla yövierasta? - ei.

Siinä kun Barbie kurkkaa wc-pöntön sisään, mä näin mun hermojeni jo juoksevan kaukana. Perkele ku oli vinhan näköstä ja helvetti ku ne oli nopeet! Koskahan ne tulee takas? Kotiintuloaika ois 23.oo viimestään ja jos ne myöhästyy, niin telkeenkö sit ne vaan ulos arestiin?

Sitä luule vain tosirakkauden voivan särkeä sydämen. Että se vie hengen tai valaisee elämän. Tai tuhoaa sen. Sitten...
... kokee äitiyden.

Tästä rakkaudesta tulee vielä jotain niin suurta. Tai tää on jo suurta, mutta tästä tulee vielä suurempaa. Tuo mies pyörittää sukkia mun jaloissani mennen tullen. Herranjumala, että olen ihan onnesta soikeena. Ihan rehellisesti sanottuna, en edes tiennyt, että näin paljon voi toista rakastaa. Enkä tiedä.. tuskin olen koskaan kokenut olevani näin rakastettukaan. Ja minä kun luulin tietäväni mitä rakkaus on. Mutta en ilmeisesti tiennyt mitä se todellinen rakkaus on.