IRC-Galleria

Kävimme kolmistaan Milla, minä ja Nella rattailla kaupassa. Mentyämme Länskäriltä bussipysäkille ja bussin saavuttua paikalle Milla nousi ensimmäisenä bussin kyytiin, tai siis tässä tapuksessa yritti nousta, kun minä vartosin vielä ulkopuolella rattaitten kera. Milla kaatui bussipysäkin liukkaudesta ja luiskahti bussin alle. Minä sain just ajoissa napattua tytön haalarin hartioista kiinni, ennen kuin kokonaan katosi bussin alle. Riuhtaisin neidin ylös ja bussiin asti ja tässä rytäkässä kauppakassini kaatui ja levisi bussin alle. Niitä koittaessani pelastaa liukuivat rattaat Nella rattaissa vaunupaikalta bussin sisältä kohti minua. Huusin vaan "Milla auta NYT!!" kaikkien ihmisten vaan toljottaen paikallaan. Milla sai napattua rattaista kiinni, ettei ne pudonnut bussista pois ja itse nappasin kauppakassin. Sinne Tesoman valtatielle, mikä lie, jäi bussipysäkille bussin alle autotielle meidän ruokatarvikkeita..

Ja kukaan ei voinut vittu auttaa! Kun näkevät että toinen lapsi liukuu bussin alle äidin sitä sieltä pelastaessa menee ruokaostokset bussin alle ja rattaat meinaa pudota kyydistä.. Vittu ihmiset on vitusta! Monetko rattaat minäkin oon pystyyn napannut, kun on meinannut kaatuilla mun seistessä omien vaunujen kaa äitien istuskellessa selin rattaisiinsa?!

Tänään aamulla seitsemän jälkeen heräsin johonkin ja huomasin Millan tärisevän kippurassa vieressäni. Milla oli siis nukkunut meidän sängyssä isi-ikävänsä vuoksi. Tässä oli ollut jo pari "oireetonta" päivää, eli Millan kuume oli laskenut 37,5 asteeseen ja jämähtänyt siihen välillä käyden lähempänä normaalilämpöäkin.

Mutta nyt yhtäkkiä kuumeen pamahdettua taas 39 asteeseen ja yskän rajuunnuttua soitin lääkärin ajanvaraus- ja neuvontanumeroon kysyen lääkäriaikaa.. Ja vata puhelun aikana mulle valkeni että nythän on lauantai. Meitä kehoetttiin kuitenkin heti lähtemään TAYS:n päivystykseen.

Herätin Paulin, puin lapset ja lähdettiin TAYS:iin. Siellä päästiin nopeasti eteenpäin, sillä vuoronuomerot oli suotuisat. Pääsimme myös heti (karanteeni)huoneeseen, jossa oli Millan hyväksi sänky. Nella oli nukahtanut rattaisiin ja Pauli jäi odotusaulaan huoneemme viereen. Huoneessa oli toinenkin pienityttö, ulkomaalainen. Tytöllä oli vasta alkanut sikainfluenssaoireet kovalla kuumeella, yskällä ja oksentamisella. Tietenkin oksentaminen tapahtui juuri meidän saapuessa huoneeseen. Milla tutkittiin todella "nopeasti". Ensin otettiin kuume (38,5) ja verenpaine ja Milla sai Pronaxen-särkylääkettä, lääkäri kävi tutkimassa korvat, nielun ja sydän- ja hengitysäänet. (Lääkäri sattui vielä olemaan neuvolamme entinen neuvolalääkäri Nellan odotus- ja vauva-ajalta) Sitten pääsimme keuhkoröntgeniin ja verikokeet otettiin. Verikoe oli muuten Millan "ensimmäinen" ilman Emla-puudutuksia ja ihme kyllä Nella ei herännyt siihen itkuhuutoon!

Sitten vain odottelimme, nukuimme ja odottelimme. Ulkomaalainen pieni tyttö oli siirretty pois ja huoneessa olisi ollut tilaa Paulille ja Nellalle, mutta huoneessa taisi haista oksennuksen jääntet tai jotain ja Pauli ei voinut tulla sinne. Haju otti nenään. Pauli meni autoonsa ja Nella tuli rattaissa nukkumaan huoneeseen. Myöhemmin huoneeseen tuli pieni poika isänsä kanssa ja pojalta tultaisiin ottamaan nielunäyte influenssan varmistamiseksi.

Lääkärin tullessa kertomaan tuloksia, jotka olivat kaikki kunnossa, kysyin miksei Millalta varmisteta testein sikainfluenssaa, vastasi lääkäri tähän tämän olevan "selvä tapaus", eikä tartte testata (ymmärsin mielessäni oitis, sillä testit maksavat 100€/testi). Keuhkokuvissa ei ollut mitään, verikokeissa CRP (tulehdusarvot) oli alle 1, joten ei ainakaan bakteerin aiheuttamaa oireilua ole kyseessä. Pääsimme kotiin, mutat särkylääkkeestä huolimatta kuume ei laskenut ja Milla oli koko 4 tunnin sairaalassa oloajan ollut vähän voipunut ja makoillut.

Kotona kuume oli kuitenkin taas 39,2 astetta ja tunnin kotona olon jälkeen Milla valitti huonoa oloa ja rintakehään sattumista. Siinä hoksasin, että tyttö oli valittanut nälkää koko aamun sairaalassa ja passitin leipää syömään. Ei pystynyt syömään. Huoleni kasvoi kasvamistaan ahdistukseksi asti. Millan käytyä kakalla olo parani. Outoa. Kohta söimme ruokaa ja annoin Millalle panadolia. Kuume alkoi laskemaan ja tyttö sai energiaa ruoasta. Toivottavasti tästä selvitään taas vain tällä suoraan sanottuna vittumaisella säikähdyksellä, mutta kyllä silti huolettaa, kun oireet palasi pahoina, eikä MISSÄÄN ole MITÄÄN! Pelkään jotakin ilmenevän liian myöhään. Hälytyskellot soi herkästi.

Nyt Paulilla alkoi oireet pahoinvointina, liekö siitä johtunut jo muutenkin herkän nenän herkkyys sairaalassa. Kotona maannut vain sängyn pohjalla ilman kuumetta. Nellakin aloitti lämpöilyn.

Mun keuhkois asuu pieni tukkoinen norsu jo trööttäilee kovasti yksiessäni. Hupaisaa muttei kivaa. Täytyy sitä nyt ees jostai "iloa" tai hauskuutta repiä tämmöses ajankohdassakin.

Eilinen päänsärkyni säikytti meidät ihan oikeasti, kun ei siihen edes Pancod auttanut ja päivytyksen sairaanhoitaja vaan hoki koko ajan "oireen mukainen hoito, burana ja 500mg panadol yhtäaikaa".

Tänään oikeasta keuhkosta lohkesi jokin pala ja se sai minut yskimään hullunlailla. Marmorikuulan kokoinen pala meni keuhkoihin takasin ja tuntui kuin olisi keuhkopussissa. Nyt keuhkot täyttyy limasta, eikä lähde yskimällä. Yskä on ihan kuivan kuuloista mitä nyt noita satunnaisia trööttäyksia kuuluu.

No nyt se sitten saatiin Pirkanmaan epidemian ensimmäisten joukossa (todettu testeissä Millan mummulta ja lapset olivat viikonloppuna yökylässä isällään -joka asuu väliaikasesti vanhemmillaan- ja lasten isä oli tietämättäni kipeänä. Sitten sairastui mummu, joka riskiryhmiin kuuluvana testattiin positiiviseksi sikainfluenssaksi). Maanantai-tiistai yönä Millalla oli noussut 38,8 asteen kuume jota seurasi tiistai-iltana kertaluontoinen oksentaminen ja mahan löysyys. Milla oli oksentanut myös edellisenä torstai-iltana kerran. Kuume vaan nousi nousemistaan särkylääkkeistä huolimatta aina 40,3 asteeseen saakka. Päivystykseen eivät suostuneet ottamaan vastaan, kun yöllä soittelin sinne.

Kovan kuumeen lisäksi Millalla on jatkuva päänsärky, joka ei mene ohi lääkkeillä, ilkeä kurkkukipu ja kovankuuloinen ärhäkkä yskä. Yskää esiiintyi jo ennen kuumeilua, mutta nyt kuumeen aikana on yskäkin "hellittänyt" 2%. Ruokahalukin puuttuu kokonaan. Nyt tänään keskiviikkona on kuume pysynyt "aisoissa" ilman lääkkeitäkin, eli pudonnut "vain" 38 asteenseen. Jos kuume vielä nousee illalla kovastikin, lähdemme suoraapäätä päivystykseen ja pamautan vaikka kaulimella sen tainnoksiin joka meitä estää sisään pääsemästä.

Nyt itselläni on yskä ja veto pois.

Jos olet joskus polttanut, tiedät mistä puhun. Mutta voi jumalauta saatana, kun mieli halajaa, suorastaan vaatii hermosavuja! Kuitenkin itseään soimaa tupakoimattomana ihmisenä saavutettuaan tyyntyneemmän mielentilan. Ihan itkettää..säälittävää.. tämä epävarmuuteni.

No hei, se on vaan yks vitun rööki.. big deal!! Mutta silti.. periaatteista.. ja siitä VITUTUKSESTA!

urf argh!

I can't lie
I wanna get what I want
Don't stop
Give me what you got
Cause I can't wait any more
Don't even talk about the consequence
Cause right now you're the only thing that's making any sense to me
And I don't give a damn what they say, what they think
Cause you're the only one who's on my mind
I'll never ever let you leave me
I'll try to stop time for ever, never wanna hear you say goodbye

I feel so untouched
And I want you so much
That I just can't resist you
It's not enough to say that I miss you
I feel so untouched right now
Need you so much somehow
I can't forget you
Been going crazy from the moment I met you

And I need you so much

See you, breathe you, I want to be you
You can take time
To live the way you gotta live your life
Give me all of you
Don't be scared
I'll see you through the loneliness of one
Don't even think about what's right or wrong, wrong or right
'Cause in the end it's only you and me and no one else is gonna be around
To answer all the questions left behind
And you and I are meant to be so even if the world falls down today
You've still got me to hold you up
And I will never let you down

I feel so untouched
And I want you so much
That I just can't resist you
It's not enough to say that I miss you
I feel so untouched right now
Need you so much somehow
I can't forget you
Been going crazy from the moment I met you

Tänään marssin Käräjäoikeuteen, tein avioeron II-vaiheen ja kävelin hieman kevyemmällä ololla pitkin käytäviä kohti ulko-ovea, hyppäsin rakkaani kyytiin ja jatkoin elämääni hänen kanssaan.

Camembet juuston valmistusohje:

Im Backofen: Auf ein mit Backpapier belegtes Backlech legen und bei 180'C 15-20 min becken, bis sich der Käse leicht wölbt.

Uunissa: Kun kupla leivinpaperia Belegtes Takaisin Lech ja altaat on 180'C 15-20 minuuttia, kunnes juusto on hieman kaareva.

....

In der Pfanne: Bei geringer Hitze in etwas Öl oder Butter auf jeder Seite 3 min backen, bis sich der Käse leicht wölbt.

Yleiseurooppalaisella: paista minuuttia miedolla lämmöllä ja hiukan öljyä tai voita kummallakin puolella 3, kunnes juusto on hieman kaareva.

....

In der Fritteuse: Bei 150-160'C etwa 3 min in vorgeheiztem Fett goldbraun frittieren.

Syvällä paistinpannu: 150-160'C paista noin 3 minuuttia, kunnes kauniin ruskeaksi ja esilämmitetty öljyä.

Näin se menee:

15 syytä miksi olet tyhmä

1. Luet päiväkirjamerkintääni.
2. nyt ajattelet että tuo oli turha fakta
4. et huomannut että skippasin Kolmosen
5. nyt sinä tarkistat sitä
6. Hymyilet
7. luet vieläkin päiväkirjamerkintääni
8. tiedät että kaikki on ollut tähän asti totta.
9. et ajatellut että äskeinen oli ainoa missä oli piste
10. nyt sinä tarkistat sitä
11. sinua ärsyttää
13. koska ensimmäisessäkin oli piste...
14. ja minä skippasin myös Kahdentoista
15. ja luulet että tässä on viisitoista syytä

Huomenna alkaen klo 7.15 minä oon ihan hermorauniona. Hope not, mut oon kuitenkin. Tarpeeksi pahaa oli jo, kun kissa nukutettiin pallien poistoo varten. Näytti kuin kissa olisi maannut kuolleena pöydällä, meinas paniikkikohtaus iskee. Tuskaisena ahdistuksesta revin itselleni kyyryasennossa tuolin pöydän viereen ja istuin etten pyörry. Ja kissa sentään vaan rauhotettiin ja nukutettiin sterilointia varten.

Nyt huomenna oma esikoistyttäreni menee nielurisa- sekä mahdollisesti myös kitarisaleikkaukseen. Tyttö nukutetaan siellä tietty. Nukutukseen asti saa olla mukana. Tästä keskusteltiin tytön isän kanssa, että kumpi menee nukutukseen mukaan, kun VAAN toinen saa mennä. Minä olen tytölle se ehdoton ykkönen, mutta entä jos ajatukset juoksee samaa rataa, kuin kissastamme? Se on kuitenkin vähän rankempaa, kun kerran on kysessä lapsemme. Uh-huh...

Mutta toisella kerralla kissamme nukutus operaatioita varten oli ihan iisi-biisi juttu mulle. Toivottavasti se olisi yhtä iisiä-biisiä nytkin, mutta kuitenkin kyseessä on lapseni, ei lemmikkieläimeni. Vaikka toki jälkimmäinenkin rakas, kuin "oma lapsi".

Eniten koko hommassa jännittää tuo nukutus, kuinka se menee, tuleeko komplikaatioita, kestääkö tytön keho kokemattomana nukutuksen, olenko minä nukutuksessa mukana, pystynkö olemaan, jos olen, niin pysynkö skarppina vai murrunko, kuinka säälin rakasta lastani hänen kipujensa vuoksi, suutunko lääkäreille heidän aiheuttamistaan kivuista lapselleni?