IRC-Galleria

Mun keuhkois asuu pieni tukkoinen norsu jo trööttäilee kovasti yksiessäni. Hupaisaa muttei kivaa. Täytyy sitä nyt ees jostai "iloa" tai hauskuutta repiä tämmöses ajankohdassakin.

Eilinen päänsärkyni säikytti meidät ihan oikeasti, kun ei siihen edes Pancod auttanut ja päivytyksen sairaanhoitaja vaan hoki koko ajan "oireen mukainen hoito, burana ja 500mg panadol yhtäaikaa".

Tänään oikeasta keuhkosta lohkesi jokin pala ja se sai minut yskimään hullunlailla. Marmorikuulan kokoinen pala meni keuhkoihin takasin ja tuntui kuin olisi keuhkopussissa. Nyt keuhkot täyttyy limasta, eikä lähde yskimällä. Yskä on ihan kuivan kuuloista mitä nyt noita satunnaisia trööttäyksia kuuluu.

No nyt se sitten saatiin Pirkanmaan epidemian ensimmäisten joukossa (todettu testeissä Millan mummulta ja lapset olivat viikonloppuna yökylässä isällään -joka asuu väliaikasesti vanhemmillaan- ja lasten isä oli tietämättäni kipeänä. Sitten sairastui mummu, joka riskiryhmiin kuuluvana testattiin positiiviseksi sikainfluenssaksi). Maanantai-tiistai yönä Millalla oli noussut 38,8 asteen kuume jota seurasi tiistai-iltana kertaluontoinen oksentaminen ja mahan löysyys. Milla oli oksentanut myös edellisenä torstai-iltana kerran. Kuume vaan nousi nousemistaan särkylääkkeistä huolimatta aina 40,3 asteeseen saakka. Päivystykseen eivät suostuneet ottamaan vastaan, kun yöllä soittelin sinne.

Kovan kuumeen lisäksi Millalla on jatkuva päänsärky, joka ei mene ohi lääkkeillä, ilkeä kurkkukipu ja kovankuuloinen ärhäkkä yskä. Yskää esiiintyi jo ennen kuumeilua, mutta nyt kuumeen aikana on yskäkin "hellittänyt" 2%. Ruokahalukin puuttuu kokonaan. Nyt tänään keskiviikkona on kuume pysynyt "aisoissa" ilman lääkkeitäkin, eli pudonnut "vain" 38 asteenseen. Jos kuume vielä nousee illalla kovastikin, lähdemme suoraapäätä päivystykseen ja pamautan vaikka kaulimella sen tainnoksiin joka meitä estää sisään pääsemästä.

Nyt itselläni on yskä ja veto pois.

Jos olet joskus polttanut, tiedät mistä puhun. Mutta voi jumalauta saatana, kun mieli halajaa, suorastaan vaatii hermosavuja! Kuitenkin itseään soimaa tupakoimattomana ihmisenä saavutettuaan tyyntyneemmän mielentilan. Ihan itkettää..säälittävää.. tämä epävarmuuteni.

No hei, se on vaan yks vitun rööki.. big deal!! Mutta silti.. periaatteista.. ja siitä VITUTUKSESTA!

urf argh!

I can't lie
I wanna get what I want
Don't stop
Give me what you got
Cause I can't wait any more
Don't even talk about the consequence
Cause right now you're the only thing that's making any sense to me
And I don't give a damn what they say, what they think
Cause you're the only one who's on my mind
I'll never ever let you leave me
I'll try to stop time for ever, never wanna hear you say goodbye

I feel so untouched
And I want you so much
That I just can't resist you
It's not enough to say that I miss you
I feel so untouched right now
Need you so much somehow
I can't forget you
Been going crazy from the moment I met you

And I need you so much

See you, breathe you, I want to be you
You can take time
To live the way you gotta live your life
Give me all of you
Don't be scared
I'll see you through the loneliness of one
Don't even think about what's right or wrong, wrong or right
'Cause in the end it's only you and me and no one else is gonna be around
To answer all the questions left behind
And you and I are meant to be so even if the world falls down today
You've still got me to hold you up
And I will never let you down

I feel so untouched
And I want you so much
That I just can't resist you
It's not enough to say that I miss you
I feel so untouched right now
Need you so much somehow
I can't forget you
Been going crazy from the moment I met you

Tänään marssin Käräjäoikeuteen, tein avioeron II-vaiheen ja kävelin hieman kevyemmällä ololla pitkin käytäviä kohti ulko-ovea, hyppäsin rakkaani kyytiin ja jatkoin elämääni hänen kanssaan.

Camembet juuston valmistusohje:

Im Backofen: Auf ein mit Backpapier belegtes Backlech legen und bei 180'C 15-20 min becken, bis sich der Käse leicht wölbt.

Uunissa: Kun kupla leivinpaperia Belegtes Takaisin Lech ja altaat on 180'C 15-20 minuuttia, kunnes juusto on hieman kaareva.

....

In der Pfanne: Bei geringer Hitze in etwas Öl oder Butter auf jeder Seite 3 min backen, bis sich der Käse leicht wölbt.

Yleiseurooppalaisella: paista minuuttia miedolla lämmöllä ja hiukan öljyä tai voita kummallakin puolella 3, kunnes juusto on hieman kaareva.

....

In der Fritteuse: Bei 150-160'C etwa 3 min in vorgeheiztem Fett goldbraun frittieren.

Syvällä paistinpannu: 150-160'C paista noin 3 minuuttia, kunnes kauniin ruskeaksi ja esilämmitetty öljyä.

Näin se menee:

15 syytä miksi olet tyhmä

1. Luet päiväkirjamerkintääni.
2. nyt ajattelet että tuo oli turha fakta
4. et huomannut että skippasin Kolmosen
5. nyt sinä tarkistat sitä
6. Hymyilet
7. luet vieläkin päiväkirjamerkintääni
8. tiedät että kaikki on ollut tähän asti totta.
9. et ajatellut että äskeinen oli ainoa missä oli piste
10. nyt sinä tarkistat sitä
11. sinua ärsyttää
13. koska ensimmäisessäkin oli piste...
14. ja minä skippasin myös Kahdentoista
15. ja luulet että tässä on viisitoista syytä

Huomenna alkaen klo 7.15 minä oon ihan hermorauniona. Hope not, mut oon kuitenkin. Tarpeeksi pahaa oli jo, kun kissa nukutettiin pallien poistoo varten. Näytti kuin kissa olisi maannut kuolleena pöydällä, meinas paniikkikohtaus iskee. Tuskaisena ahdistuksesta revin itselleni kyyryasennossa tuolin pöydän viereen ja istuin etten pyörry. Ja kissa sentään vaan rauhotettiin ja nukutettiin sterilointia varten.

Nyt huomenna oma esikoistyttäreni menee nielurisa- sekä mahdollisesti myös kitarisaleikkaukseen. Tyttö nukutetaan siellä tietty. Nukutukseen asti saa olla mukana. Tästä keskusteltiin tytön isän kanssa, että kumpi menee nukutukseen mukaan, kun VAAN toinen saa mennä. Minä olen tytölle se ehdoton ykkönen, mutta entä jos ajatukset juoksee samaa rataa, kuin kissastamme? Se on kuitenkin vähän rankempaa, kun kerran on kysessä lapsemme. Uh-huh...

Mutta toisella kerralla kissamme nukutus operaatioita varten oli ihan iisi-biisi juttu mulle. Toivottavasti se olisi yhtä iisiä-biisiä nytkin, mutta kuitenkin kyseessä on lapseni, ei lemmikkieläimeni. Vaikka toki jälkimmäinenkin rakas, kuin "oma lapsi".

Eniten koko hommassa jännittää tuo nukutus, kuinka se menee, tuleeko komplikaatioita, kestääkö tytön keho kokemattomana nukutuksen, olenko minä nukutuksessa mukana, pystynkö olemaan, jos olen, niin pysynkö skarppina vai murrunko, kuinka säälin rakasta lastani hänen kipujensa vuoksi, suutunko lääkäreille heidän aiheuttamistaan kivuista lapselleni?

Niin se meidän vauva sitten jätti vauva-aikansa taakseen ottaen ensiaskeleet sohvan äärestä ylivoimaisen houkuttelevaa tv:tä kohti. Meni siinä semmoiset 5-6 askelta JOPA ennen kuin saimme sanaa suustamme ja riemunkiljahduksien saattelemana neiti hätkähtäen polvistui maahan.

Voi sitä mussua! Sain neidin houkuteltua kävelemään uudestaankin, ja heti kummeille ilmoitusviestiä näin illan kunniaksi <3

Turhaan jännitin lasten hoitoa.. tai siis sen sujumista. Millalle oli kyllä noussut yli 39 asteen kuume illalla yhtäkkiä, taisi se lievästi sinileväsessä vedessä uinti tossa muutama päivä sitten tehdä tepposet. Nella oli ollut ilmeisesti kuin unelma, mennyt nukkumaan kiltisti ja syönyt kiltisti yms. Millalla oli tullut kuumetokkurassa pissavahinko kokonaan housuun ja lattialle, mutta mitäpä tuosta.

Nyt täytyisi keksiä jokin korvaus siskolleni ja miehelleen, elokuviin vienti kenties? Tuntuu että ollaan enemmänkin kuin kiitollisuuden velassa ja korvausvastuullisia, kun bussin piti lähteä (tilausajo) klo o1.oo juhlapaikalta, mutta hääparin limusiini tuli paikalle vasta puoli kaks, ja bussin piti lähteä silloin puoli kaks, sitten se siirtyi taas ja lähtikin vasta klo o2. Bussi jätti meidät kyllä kyydistä asuinalueellamme, mutta kilometrien päähän kodista. Taksikeskus ei vastannut lainkaan, hälytti kyllä. Aloimme siinä sitten tallustelemaan kotiin ja onneksi siskoni mies kävi noukkimassa meidät kilometrin päästä kotiamme. Ja nyt on jalat kipeänä korkkareilla kävelemisestä, tuollaista matkaa kun ei ole tarkoitettu korkkareilla kävelyyn. Kenkiä en voinut riisua, sillä maa oli hallassa. Hääpaikalla oli nurmikkokin ihan kuin syksyllä jäässä...heinäkuussa!

Onneksi lapset nukkuivat aina aamu kymmeneen tai yhteentoista asti. Sängyssä makasin kyllä puoleenpäivään, Nellan ryömiessä ja köllötellessä vieressäni sängyllä sekä lattialla ja Millan touhuillessa jotain päiväpeiton kera. Taitaa tänään olla päikkäreitten paikka kun Nella menee päikkäreille..