IRC-Galleria

On mukavaa kääntää asioita päälaelleen. Joskus ihmisiäkin. Nyt eletään kuitenkin sellaisia aikoja että kaikki suuri on in ja vielä tarkemmin ns. äijämäisyys on in. Termit in ja out kuvastaa kyl enemmänkin meikäläisen ja Kuuselan baariehtoota kuin mitään muuta. Ja nyt ette revi tosta mitään kaksimielistä tai valan teidät genitaalialueesta kiinni konehallin lattiabetoniin. Mutta joo, meikäläinen on kuitenkin aina ollut sellanen pääsiäiskäsi, niinsanottu mämmikoura että isot ja pienet osat tippuu kämmenien keskellä sijaitsevista näkymättömistä madonrei'istä lattialle ja parhaassa tapauksessa alas lattiakaivosta. Tästä johtuen en oo koskaan ollut oikein erinomainen pieniä osia sisältävien laitteiden kanssa. Kun olin mukula elikkä eilen ja sitä ennen ja huomennakin, monet koulutoverini harrastivat pienoismalleja. Oli tankkeja, klassikkoautoja, lentokoneita, laivoja ja kerran taisin jollain kaverilla nähdä pienoismallin vanhasta Ericssonin NMT-puhelimesta. Tosin sen mittakaava oli 1:500 joten se ei siltikään mahtunut in or out ovesta. Mutta joo, mietein et nykyään kun kaikki todella macho on sitten II-ÄNNÄÄ nii miksei kääntää tätä koko pienoismallikonseptia ylösalaisin? Ruveta valmistamaan kaikista tosi pienistä osista helvetin suuria monstruoosisia monoliitteja. Voisin lanseerata markkinoille esimerkiksi 3,5-metrisen tölkinavaajan, 70-tonnisen version jostain mikrosirusta, taivaita halkovan tarkan kopion venttiilinhatusta ja kerrostalon kokoisen vetyatomin. Kato kyl kenel vaan varaa on tollaseen muoviseen pienoismalliin mutta kun mittakaavaluvut käännetäänkin väärin päin niin tulee köyhälle kiire ku Supposelle Tallinnalaisessa bordellissa. Ostapa meikult franchise ja ala myymään tämän hetken kuuminta hottia (or nottia): SUURUUSMALLEJA. Pienoismalleja... siis kamoon. Ne on kaikki ihan helvetin pitkiä. Ja narkkeja ja horoja. Järki jätti taas, täytyy varmaan lähtee hakeen ABC:ltä sisäfilepihvejä.

Tänään kuunneltua:

Dio - Better In The Dark