IRC-Galleria

Työni on aivan helvetin haastavaa. Eikä mitenkään palkitsevaa. Työt on helvetin vähissä kun kaikki tutkimuskohteet on jo kuollut sukupuuttoon tai niitä ei oo alunperinkään koskaan ollut olemassa.

Ikke fürvdf

Todistettavasti olen tänään saanut kaikkea aikaiseksi. Ettekö usko? No enpä minäkään. Nyt koko porukka Caeniin ja juodaan moottoriöljyä mittatikusta. Eipä mulla muuta. Tsädäm.

Tänään kuunneltua:

jäkätys

Hyvää päivää ja anteeksi. En ole muistanut teille kultamussukoille kirjoitella mitään yli viiteen vuoteen. Tästä olen sangen pahoillani, jopa niin pahoillani että katumukseni on muodostanut päälleni punaista lunta tupruttavan kondenssipilven jonka elopaino on lähes maailman paino ja murskaa täten allekirjoittaneen alleen. Minulla on kuitenkin pöyristyttävälle käytökselleni varsin hyvä syy. Haluatteko kuulla sen? Ei se mitään, kerron sen silti. Kaikki alkoi kun yhtenä kauniina elokuisena aamupäivänä 2010 rallattelin mammamankelilla menemään pitkin kylänraittia kun koko touhu sai yllättäen lähes tragikoomisen käänteen. Nimittäin, juuri sillä neliömetrillä jota velosipeedillani viuhaa vauhtia viiletin, sattui niinkin ikävä asia kuin akuutti sähköydinsota. Kyllä, kuulitte oikein. Tämän seurauksena polkupyörän kettingit sulivat yhteen, Idi Amin heräsi kuolleista, putosin pyöränjakkaralta ahterilleni ja ympärillä kävi karmaiseva vilinä ja yleinen hälinä. Unohtamatta tietenkään tärykalvoni puurohiutaleiden näköiseksi ja oloiseksi silpuksi repinyttä suunnatonta pamausta. Tämä puolijumalainen puolivahinko sai aikaan erittäin vakavan järjenpuutostilan josta taas puolestaan aiheutui se, että otin lopputilin hyväpalkkaisesta duunistani ja marssin pankkiin kysymään lainaa maatilan ostoon. Tekohetkellä olen luultavast ollut sonnustautunut mustaan kommandopipoon, vaaleaan huppariin, reisitaskuhousuihin ja puhunut suomea murtaen. Havahduin karmeaan todellisuuteen vasta viime syksynä ja siitä saakka ovat hermoni olleet kireällä kuin saukonnahka pakkasella ja hermojen lisäksi riekaleina ovat myös sormenkynnet. Enkä laita Kynneliä. Korkeintaan pitsaan. Mut ei ananasta. On niin paljon asioita mitä viimeisen viiden vuoden aikana on tapahtunut, niin pahaa kuin hyvääkin. Enimmäkseen sangen pahaa mutta onneksi aina voi seota lopullisesti ja tehdä senkin varmuuden vuoksi useampaan kertaan. Nyt sossupitsa. Ilman Kynneliä. Achmed. Ja sit Ventti Pub. Ei näitä ketään enää lue.

Tänään kuunneltua:

Cozy Powell - Theme One

Support this raggedy bunch of hippies:

www.mikseri.net/thyven/

Szia. Eli suomeksi: tervehdys teille rakkaat kattavan kattauksen avaruudenavartajat. Elin pitkään käsityksessä että laiskuuteni on yltänyt teoreettiseen huippuunsa jo kauan sitten. Jälleen kerran todistin itseni olevan väärässä. Sain hetki sitten äkillisen annoksen ahkeruutta pikapakettina Siriuksesta ja saavuin tänne aiheuttamaan teille kismitystä ja kiusallista harmitusta. Viime viikot ja viikonloput ovat soljuneet ovaalinmuotoista kehää pisteen A (duuni) ja pisteen B (koti) ympärillä. Sekaan on mahtunut muutama huurteinen Marttila-reissu sekä yksi erittäin höyrypäisen epäonnistunut baari-ilta. Thyvenin EP on nyt vihdoinkin valmis. Vain kannet printtiin ja levyt kopiointiin ja alamme syytämään niitä teille kuin teloituksia kiinalaisille konsanaan. Kesälomareissun lentoliputkin tuli varattua tuossa viikonloppuna. Suuntana Budapest. Jos viihdyn siellä, en tule takaisin. Laiskuuteni saa jälleen yliotteen. Näkemiin.

Tänään kuunneltua:

Wigwam - Grass For Blades

Moi. Ajattelin taas näin alkupaloiksi selittää miksi en ole julkaissut jorinoitani teille taas toviin. Tarina alkoi kun ostin paikallisesta kaukokaupasta (lähikaupan vastakohta) rasiallisen Tšekkiläistä mämmiä. Lisätessäni einekseen jauhettua pomeranssinkuorta ja tabascoa kurottautui mämmilaatikosta käsi joka tarttui minua kraivelista ja veti sisään rasiaan. Ajauduin jonkinlaiseen aikapoimuun elikkä literaaliseen limboon jossa siniset flamingot tepastelivat katossa ja puhuivat retoromaniaa takaperin. Irrotin aurinkolaseistani vasemman linssin ja paiskasin sen niin lujaa kaukaisuuteen että aiheutin avaruusrepeämän ja löysin itseni eduskuntatalon hissikuilusta kaksi viikkoa myöhemmin. Ja se, hyvä herrasväki, on syy siihen etten ole vähään aikaan teitä sanan säilälläni huitonut. Viime viikonloppuna saatiin Studio Frostlandilta raakamiksatut kipaleet levylle 53 viikkoa kestäneen urakan antikliimaktiseksi päätökseksi. Olen jokseenkin tyytyväinen aikaansaannokseen. Viikon päästä todennäköisesti en ole. Lauantaina on taas luvassa krapulahakuista juomista kun täytän vuosia. Ei edelleenkään olisi pitänyt katsoa elokuvaa The Number 23. Nyt aion ihastella palkkakuittiani hetken ja sitten virittää riippumaton takaisin parvekkeelle. Heipä hei.

Tänään kuunneltua:

Averse Sefira - Fallen Beneath The Earth

Krääh. Maaniset maanantait, niissä vain on sitä jotain. Kaikkea ja ei mitään. Yhtäaikaa. Kvanttimaanantaita rakastan. Lauantaina minä itse ja uskolliset patrullini poikkesimme hengittämässä keuhkorakkulamme täyteen Forssan sykähdyttävää smogia. Tatuointineulan päristessä, ystäväni John Punsio piinapenkissä, virnuilin ivallisesti ja olin muutenkin vittumainen. Illalla eksyin vahvasti alkoholin vaikutuksen alaisena (ja hetkittäin esimiehenäkin) jälleen Pub Legendaan. Löysin sieltä rautalapion jonka paiskasin hankeen niin että tyrät rytkyivät. Seuraavaksi päädyin itse hankeen ja siinä se ilta sitten kutakuinkin olikin. En halua kertoa teille enempää koska olen vittumaisella tuulella. Tai sitten autuaalla.

Tänään kuunneltua:

Suicide Love Boat - Immortal Sexuality

Tukahdutettua illanalkua. Kokemuksenkerrytysmittarini on jälleen oskilloinut oblomovilaiseen tapaansa hyvin verkkaisesti. Nähtyäni viime viikolla alastonkuvia kuuluisasta poliittisesta johtajasta, kahlitsivat näkymättömät tartuntaulokkeet minut hetkellisen mielenterveyshäiriön pariin ja rekisteröidyin uudelleen Facebookiin. Synkän myötähäpeän myrskypilvi leijailee nyt myös itseni päällä. Lauantaina vietettiin Doctor Griesen kanssa rokkipäivä. Aamu käyntiin kupillisella sysimustaa kahvia ja kääryleellisellä vielä astetta tummempaa keuhkotervaa. Studiolle selvittiin vähän ennen kymmentä ja vähän jälkeen kahdentoista annettiin periksi. Tässä vaiheessa oli ilmiselvää että pian olisimme reilussa mämmissä. Studion jälkeen suunnattiin Loimaan Hissimusiikkiin josta ostin karhunraudat ja puolikkaan kynätelineen. Seuraavat minuutit kuluivat Pub Legendassa tuijotellen nousuhumalassa Formula-autojen ujeltavaa kiitoa vinosta taulutelevisiosta. Kyllästyneinä Loimaan pikaruokatarjontaan kultainen ratsukkomme (Mitsubishi Pajero) nelisti Humppilan Kenkälusikkaburgeriin noin klo 14. Paikka osoittautui olevan kotoisin jostain helvetin seitsemästä kerroksesta ja kostoksi korjasin astiat väärään paikkaan. Ostin uuden nahkatakin joka näytti silloin hyvältä mutta näin selvinpäin lähemmin tarkasteltuna muistuttaa muotopuolta käenpönttöä jonka päälle on valutettu noensekaista siirappia. Käänsimme kompassin osoittamaan kohti Eldoradoa mutta pahanpäiväisen navigointivirheen takia löysimme itsemme Loimaalta. Arviolta klo 15 käännyimme Alkossa ja minulle ei horjumiseni takia myyty muuta kuin paperikassi. Poikettiin vielä El Panõn uudella asunnolla kurlaamassa luostariolutta. Kunto alkoi tässä vaiheessa jo loppua mutta selviydyin ennen pimeän tuloa kotiini nukkumaan. Sunnuntaina ohjastimme tulta, tappuraa ja taivaankipinää iskevät ukkosvaunut (Mitsubishi Pajero) Marttilan kuiville tasangoille ja jammailimme etnomusaa sarvikuonosta tehdyillä marakasseilla. Näin kului viikonloppumme. Seuraavaa odotellessa. Over and out.

Tänään kuunneltua:

The Guess Who - American Woman

Hopeareunuksista iltapäivää teille rakkaat ja ei-niin-rakkaat galleriablogien suurkuluttajat. Nykäiskääpä pärisevien päidenne pärseisten pärekorien raksutusvaihde silmään ja yrittäkää lotota mikä päivä tänään on. Kyllä, tänään on perjantai. Päivä jona masentava ja mielisairaan monotoninen arki muuttaa muotonsa hilpeäksi ja hekumaisen hurmokselliseksi pyhäksi. Tänään aion lähteä kävellen tai talutettuna suuntaan X ja kumota kurkkuuni kafkamaisella kiireellä kymmenen kristallinkirkasta keskiolutkolpakkoa. Eli hörpin kolme pulloa väljähtänyttä vasemmistoliitto-Lapparia ja sammahdan vaatekomeroon. Ehkä suuntana taas tänä iltana Marttilan sademetsät tai ehkä jopa Tampereen satiaisia kuhiseva pseudometropoli. Ehkä huomenna. Mikään ei ole varmaa paitsi epävarma ja mikään ei ole epävarmaa paitsi varma. Hyvää viikonloppua teille toivottaa pahviseinä-Sancho ja allekirjoittanut. Heihei.

Tänään kuunneltua:

Loch Vostok - Energy Taboo

Aloitekykyistä ja omatoimista illantienoota hyvät paisepurjehduksen ystävät. Torstai-illalla perehdyin tarkemmin tuijottelemaan miljoonan tähden hotellin kattoa ruskean lasipohjan läpi. Vaivuin sikeään horkkauneen joskus neljän jälkeen ja viisi yli kuusi olin jo töissä. Sanomattakin epäselvää että koko päivä sujui istuessa kalpeana lukkojen takana taukohuoneen vessakopissa Fantaa litkien. Perjantai-illalla toverini Jack Leppänen saapui erittämään kitkerää ominaishajuaan asunnolleni. Vakavasta univajeesta johtuen yritin piristää itseäni mm. syömäpuikoilla suoritetulla rumpusoololla. Tämä aiheutti kuitenkin kaikille muille osapuolille ja osamäärille suunnatonta kärsimystä sekä ylimääräistä ärsyyntymistä. Pehkuihinpainumisajankohta ihanasti tietoisuuteni ulottumattomissa koisein autuaasti univekseliä lyhennellen kunnes oli lauantai klo 1500. Tänään poistuin asunnostani ensi kertaa kahteen päivään hakemaan Siwasta nakkeja. Expeditioni kohti sohvan uumenia alkaa nyt. Näkemiin teille.

Tänään kuunneltua:

Tenet - Watching You Burn