IRC-Galleria

Shalom. Tai jotain sinne päin. Ydinohjuksia sinne päin. Kyseenalaistan kalenterin osoittaman päivämäärän vetoamalla siihen että se on henkisten orjuuttajien keino lokeroida elämämme arki- ja pyhäpäiviin. Siksi toivotankin teille hyvää lauantaita. Olen miettinyt tuota asiaa joskus vähän enemmänkin. Lähestytäänpä asiaa laiskan miehen kantilta, elikkä miten asia voitaisiin hoitaa helpommin? Lähestulkoon koko maailma pyörii kymmenjärjestelmän ympärillä. Mittajärjestelmät, mitattiinpa sitten massaa, pituutta, tilavuutta tai vitutusta, perustuvat lukuun 10. Kouluissa täydet pisteet kokeesta saanut oppilas palkitaan arvosanalla 10 ja mojovalla nyrkiniskulla rillinsankojen keskiosaan välitunnilla. Suurimmat syntymäpäiväjuhlat vietetään aina kun täytetään ns. pyöreitä vuosia. Tämä kaikki on helppo ymmärtää koska ihmisellä on 10 sormea. Sirkeli-idiooteilla vähemmän, itäeurooppalaisilla joskus jopa enemmän. Niillä saattaa olla 10 kivestäkin. Eli miksi vuodessa on 365 tai 366 päivää, vuodessa 12 kuukautta, kuukaudessa 28, 29, 30 tai 31 vuorokautta, vuorokaudessa 24 tuntia, tunnissa 60 minuuttia ja minuutissa 60 sekuntia. Mitä helvetin lukuja nämä oikein on? Okei, näsäviisaat vittupäät ja muut taikametsän asukkaat alkavat jo nostella päätäänsä hätääntyneinä ja sepustaa pitkää litaniaa liirum-laarumia kuinka kauan maalta kestää pyöriä akselinsa ympäri ja kuinka kauan kestää maan kierto auringon ympäri. Kyseenalaistakaa heliosentrinen maailmankuva ja menkää torille heiluttamaan viikatetta. Käsitän kyllä että näin luvut menevät tasan, mutta sitä en käsitä kuka on sadistisessa päässään määrittänyt jälkipolvien murheenkryyniksi sekunnin pituuden niin että ajanlaskusta tulee tällaista numeraalista kiirastulta. Jos olisin matemaattisesti lahjakas, tai olisin ylipäätään lahjakas tai jos olisin edes varakas ja mahakas, kehittäisin uuden systeemin tässä ja nyt. Onneksi en ole niin säästän itseni ja teidät selkärangan murskaavalta yhtälökaaokselta. Tästä eteenpäin vuodessa on 10 kuukautta. Jokaisessa kuussa 100 päivää. Jokaisessa päivässä 10 tuntia. Jokaisessa tunnissa 100 minuuttia ja jokaisessa minuutissa 100 sekuntia. Ja jos olette sitä mieltä että perkele eihän tässä ole järjen hivenainettakaan, olen kanssanne täysin samaa mieltä. Mutta missä asiassa sitä järkeä olisi? Ei niin missään. Tiesittekö muuten että kuulakärkikynä ei toimi painottomassa tilassa mutta lyijykynä toimii? On se jännä...

Tänään kuunneltua:

Camel - Spirit Of The Water

Elektromagneettisten kenttien syleilyssä tunnen olevani kuin hyisten virtojen riepottelema katiska täynnä kuollutta kuhaa. Ulkomainen työvoima hakkaa yötä päivää päiviä öiksi korvieni välissä sijaitsevassa teollisuushallissa. Takomisen kakofoniset sinfoniat tunkeutuvat alitajuntaani ja muuttavat hypotalamukseni kuohuvaksi velliksi jota sotketaan seiniin tapettiliisterin tavoin mutta eri tarkoitukseen. Avatessani silmäni näköärsykkeet tulvivat pääni sisään kuin kranaatinsirpaleet epäonnisen veturikuskin vartaloon. Katonrajassa pilvet liitävät yhteen ja muodostavat perverssejä kuvioita jotka tulkitsen sodanjulistukseksi. Insomnia on kuin ruosteinen partaveitsi joka kiristyy hamarapuoli edellä aivokalvooni miljoonan kilopondin voimalla ja aiheuttaa sekaannusta sekä yleistä hämmennystä iskeytyessään maankuoren sisään jouluaattona. Huone pyörii ympyrää ja vaihtaa välillä suuntaa. Sota on tulossa ja se tulee pian. Ehkä myös sinunkin pöytääsi.

Tänään kuunneltua:

Sólstafir - Ghosts Of Light

Eh eh. Täytyypä lopettaa tämä internetin ihmemaailmassa surffailu kun olen laitamyötäisessä. Tonille oli nimittäin postin välityksellä saapunut ilmaisnäytteinä ulostuslääkkeitä ja aikuisten vaippoja. Ja varmaan se espanjankielinen Uusi Testamenttikin mikä samalle henkilölle oli jostain vinkuintiasta lähetetty oli meikäläisen tekosia. Teenpä tästä muistilapun itselleni. Tai sitten en tee. Enkä kahvi. Tosin on se ilmaistavaroiden tilailu toisten osotteisiin kyllä käytännön pilana aika helvetin toimiva. En minä tästä tavasta luovu. Minkäs tiikeri raidoilleen mahtaa? Tosin voihan niiden päälle maalata tai jotain. Öh?

Tänään kuunneltua:

Butterfly Temple - Nasha Krov Odnoi Rekoi!

Iltarantaa. Päiväntäysi verta, hikeä ja teräöljyä. Äsken laskeuduin kosmisella ahterillani pehmeästi ja onnistuneesti piihelmitauluni edessä narisevalle jakkarantapaiselle. Tältä paikalta aion suorittaa raportin, tankkauksen ja tuiki tarpeelliset huoltotoimenpiteet. Viikonloppu kului sangen sekavissa merkeissä, kuten yleensä. Istuin kotona ja katselin kuinka tapetti kuoriutui seinästä ja muodosti uhkaavan näköisiä kuvioita seiniin ja lattioille. Seuraavana päivänä tajusin että tapetti oli edelleen seinillä ja ainoa uhkaavan näköinen asia koko asunnossa oli kuukauden vanha perunasalaattirasia. Melkoinen antikliimaksi. Perjantaina oli tarkoitus suunnistaa Manseen, tuohon kaupunkiin jota Mensan vastakohdaksi kutsutaan. Tamperkele? Mutta hukkasin hosumiseni keskellä niin sekstanttini kuin jousipyssyni, joten reissusta tuli surkea fiasko. Mutta nyt olen päässyt taas jälleen kerran viikon puoleen väliin, joten on syytä olla edes jossain määrin onnellinen. Olen suunnitellut jopa hakevani opiskelemaan. Tosin sen juoniminen on vasta lapsenkengissä jotka puristavat koska ovat vain kokoa 24. Silmäleikkausrahatkin alkavat olla pikkuhiljaa kasassa. Missä kasassa? Lumikasassa? Lumikasassa leikkivät lapset. Lapset leikkivät kukkulan kuningasta. Ihan turhaan koska minä olen kukkulan kuningas ja tinttaan niitä mukuloita sangen lujaa vastapalloon jos ne perkeleet yrittävät kukkoilla kukolle tunkiolla. Jos vain kaikki menee odotusten mukaan, pian pieni määrä stimuloidulla säteilyllä aikaansaatua vahvistettua valoa tunkeutuu silmämunaani ja luo okulaareissani aikaan vallankumouksen. Tässä vallankumouksessa epäonnistunut vallanpitäjä myopia syrjäytetään ja hänen lakeijansa, paholaisen silmälasit ammutaan haulikolla Vladivostokiin asti. Ja meikäläinen istuu siellä tunkion päällä ja nauraa paskaista naurua. Tosin valtaosin sen takia että koko tunkio on täynnä paskaa. Tulen selittämään teille lähiaikoina lisää kuolettavan tylsiä juttuja joten varautukaa kärsimään rankalla kärsällä. Hahhah. Moi.

Tänään kuunneltua:

Red Temple Spirits - Electric Flowers

Hyvinvointiohjelmien tilalle pahoinvointiohjelmia.

Perkele. Jo toinen yö putkeen unetonna. Väsyttää niin paljon että suupielet halkeaa haukottelusta. Uni vaan ei ota taaskaan tullakseen. Painuin pehkuihin noin kello 23:00. Kieriskelin sängyssä kuin rullaverho hattarakoneessa tähän hetkeen asti. Ei, ei ja ei. Ei, kaikki on kiellettyä. Ei, sekin on kiellettyä. Täytyy varmaan mennä hakemaan resepti jollekin unilääkkeelle. Tai sitten käyn ostamasta Ö-Raudasta rotanmyrkkyä ja vetelen sikeitä lopun ikääni. Tai ostan moukarin. Unen tärkeyden huomaa vasta kun siitä on puute. Vähän sama juttu kuin leipä tai vesi tai nostalgiset 50-luvun leivänpaahtimet. Siirryn parvekkeelle imaisemaan keuhkoihini omituisenvärisen Pall Mallin jonka jälkeen väsään reilut drinksut Red bullista ja jarrunesteestä. Nukkukaa te vaan hyvin vittu. Moi.

Tänään kuunneltua:

Love Like Blood - The Everlasting Dream

Heippa. Sattui pikku vahinko. Onko joku hukannut värikynänsä tänne? No eivät ne täällä ole. En oo nähnyt. Sitten löysin jonkin naisten takin jota kokeilin päälle ja se ratkes ku vetskari lavatansseissa. Hups. Noo, tekevälle sattuu. Mitäköhän hittoo oikein ajattelin tuossakin kohtaa. Viime yönä nukuin 14 tunnin reippaat unet ja näin unta jossa soudin meloninpuolikkaalla pitkin Styx-virtaa. Airoina käytin lyijykyniä. Kaksipäiset lentävät seeprat hyökkäsivät kimppuuni kuin hunnit auringosta mutta torjuin ne jostain syystä meloninpuolikkaaseen asennetulla MG42:lla. Alukseni sai kuitenkin lukuisia fataaleja osumia seeprojen heittelemistä palavista viskilaseista. Aloin vajota ja upposin alukseni mukana niinkuin kunnon kapteenin kuuluukin. Hukuin ja heräsin mielisairaalasta. Sitten heräsin kotoa. Sitten tajusin että heräsin oikeasti. Sitten nukahdin ja heräsin Eiffelin tornista. Sitten heräsin taas ja tajusin että vittu, nyt on aika nousta sängystä. Mistäköhän seuraavaksi herään kun nukahdan? Toivottavasti jostain kaukaa. Siviiliin palaaminen on ollut melko rankkaa. Ja rankka työ vaatii raskaat huvit. Joten siirryn nyt näiden raskaiden töiden parista rankkojen huvien pariin. Vai miten se oli. Hyvää yötä, koko Kap Verde. Slavinsky rakastaa teitä vieläkin vaikka sahibilla olisikin ruutia parrassaan. Niinkuin aurinko hymyilee vasta istutetulle kukkapenkille, hymyilköön se myös teille joka ikisenä päivänä elämässänne. Hyvää yötä, Kap Verde.

Tänään kuunneltua:

Dave Edmunds - Sabre Dance

Käsittämättömän hyvää torstai-iltaa. Jos kaksitoista apinaa saisi kaksitoista kirjoituskonetta ja rajattomasti aikaa, voisivat he kirjoittaa tämänkin merkinnän puolestani. Joten, miksi itse vaivautuisin? Antaa apinoiden tehdä työt. As always. Hyvää yötä.

Tänään kuunneltua:

Carrion - Zapach Szarości

Iltaa. Ollaan tässä viikonvaihteen tiimoilta siirrytty lykkäämään keskusteluja näinkin kiireellisen keskustelunaiheen tiimoilta. Maanantaina istuskeltiin treenikämpillä ja keskusteltiin niitä näitä, enimmäkseen näitä ja näätiä. Pohdittiin että miksi ihmisillä on tauteja jotka ovat saaneet nimensä eläimiltä mutta eläimillä ei ole tauteja jotka olisivat saaneet nimensä ihmiseltä. Onko se esimerkiksi mukavaa pikku teurasemakoita kohtaan kun ihmiset potevat sikotautia? Ja onko soveliasta solvata viattomia tunnelinkaivajia potemalla myyräkuumetta? Seuraavaksi varmaan lääkärikirjoihin painetaan painavaa sanaa muunmuassa virtaheporipulista ja merisiiliangiinasta. Tosin jos eläimet sairastaisivatkin ihmisten mukaan nimettyjä tauteja, miten nimeämisperiaate toimisi? Olisiko olemassa esimerkiksi Eurooppalaisrokko? Tai kansallisuusalkuperänsä mukaan nimetty Korealaiskaihi? Ehkäpä Lauriyskä tai Anterontulehdus? Jälkimmäinen voisi olla kivulias. Kyllä siinä vaiheessa pitäisi jo pistää Mansikki kylmäksi. Tai kuumaksi riippuen maatilan pannuhuoneesta. Ja jalkapallon koosta ja Corollasta ja ties mistä. Hetkinen. Tänään kieriskelin rankametsässä teloen itseäni jatkuvasti moottorinsahalla tarkoituksenmukaisella tavalla ja pitkään harkiten. Viihdyin niin hyvin että lähdin sieltä vittuun. Loppuehtoosta istuttiin taas treeniksellä. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan selvinpäin. Huligaaninvereni viettää nyt harrastamaan eksessiivistä ruisleivän nauttimista ja kumoamaan kurkustani alas jalostettua mallasohraa. Jollen nyt toteuta viettieni tahtoa, syöksyy ikkunastani KRP-Proomu ja minut viedään Juupajoelle jatkokuulusteluihin. Sellaista kohtaloa en tahtoisi kenellekään, en edes itselleni. Kettu kuittaa. Huomenna on yö. Siivilöitä ei oikeasti ole olemassa.

Tänään kuunneltua:

Colosseum - The Machine Demands A Sacrifice

Huomenet. Olen taas laiminlyönyt teitä vasaralla sormille ja itseäni lekalla päähän ja jättänyt merkintöjen tekemisen useaksi viikoksi. Voin puolustuksekseni sanoa että on ollut muuta mietittävää. Vitut ole ollut. Ajattelin antaa teille armoa. Olen miettinyt ainoastaan ruokaa. Tä? Toissapäivänä pääsin vihdoin ja viimein Märyltä pois. Opein siellä ollessani kahden kuukauden aikana enemmän kuin 12 vuoden aikana koulussa. Menen sinne vielä jonakin päivänä takaisin. Olen maksanut univelkaa niin paljon että se alkaa näkymään kohta veronpalautuksissa. Voisin maksaa muutkin velkani nukkumalla. Paluu arjen liukuhihnojen pyöritykseen ja henkisen orjuuden painostavaan ilmapiiriin on edessäni maanantaina. Saan huokaista helpotuksesta vielä viikonlopun samalla kun oion jäseniäni ja kuvittelen päässäni kuinka sairaspäivärahat kilahtelevat sentti sentiltä tililleni. Muuten, ensimmäisen kerran kun kuulin (siis en nähnyt) tämän Saunalahden "uuden" mainoksen, luulin aluksi että Viagraa mainostetaan jo iltapäivätelevisiossa. Ehkä mainoksessa esitetty kysymys "mistä näitä senttejä oikein tulee?" oli lievästi harhaanjohtava. Tai sitten vika on jälleen kerran pääkopassani. Nähtyäni mainoksen tajusin kuitenkin tehneeni lievän arviointivirheen. Pfizerin sinistä ei siis mainosteta televisiossa vieläkään. Ihminen onpi erehtyväinen. Itsestäni en niinkään tiedä. Uudenvuoden jälkeisenä perjantaina palasin Märylle ja missasin lauantain megabileet kun Das Boot täytti 30. Ehkä terveyteni kannalta vaan parempi. Seuraava viikonloppu kului kotona nysvätessä niinkuin sitäkin seuraava. Kaulimella päähän ja henki pois. Niin. Sen pituinen se.

Tänään kuunneltua:

Manowar - Hail To England