Tervetuloa taivaskanavan pariin. Esitän teille nyt viikottaisen elämänkatsaukseni verbaalisena pantomiimina. Pyrin käyttämään paradoksaalia kirjoitustyyliä jotta noidankehämäiset sielunmaisemani pääsevät jollain tavalla oikeuksiinsa. Perjantaina otin hyvät kalsonkikännit, poltin hermoni itseeni ja viskailin parvekekalusteet kolmannesta kerroksesta alas lumihankeen. Lauantaiaamulla heräsin kymmenen aikoihin, kävin hakemassa roinat kinoksesta varastoon sulamaan ja tallustin Baumerin kans Habibiin kaljalle. Siitä jatkettiin Siwaan ja Kesportin kyydillä Marttilaan. Erittäin tukeva humalatila kääntyi ylivilkkaaksi alitajunnaksi ja staattiseksi tajunnaksi kun menetin käsitykseni ajasta ja paikasta alimitoitetulle nahkasohvalle. Yöllä menetin hermoni television Älypää-visan taustamuzakille ja koitin sammuttaa koko näköradion huutamalla. Tämä ei tietenkään onnistunut joten päätin valvoa ja kuunnella hitaasti soiluvaa umpisolmujazzia. Sunnuntaiaamulla pakkasta oli niin runsaasti että hermosoluni jäätyivät ja sitten ei enää tuntunutkaan kylmältä. Krapula iski vasta sunnuntai-illalla ja oloni oli niin huono että makasin olohuoneen lattialla ja tuijotin kattorappausta, odottaen sen tulevan alas ja pistävän lopun helvetilliselle horkalle. Nyt on torstai ja odotan että pääsen tekemään kaiken uusiksi jälleen huomenna.
Tänään kuunneltua:
Cirrha Niva - Running From The Source