Juotuani perjantaina 17 vuotta parasta ennen -päiväyksensä ylittänyttä Pirkan mustaherukkateetä flippasin totaalisesti koko viikonlopuksi. Astuin ulos pakkaseen paikasta jossa ennen sijaitsi olohuoneeni kantava seinä. Silmiini löi taivaalta kirkas valo ja ääni joka oli kuin tuhansien enkelten heleä kuoro. Ruumiini ympäröi silmänkantamattomiin jatkuva pensasaitalabyrintti. Aidan läpi näin kuinka lukuisat värit yhtyivät tunnistamattomaan massaan ja halkeilivat. Värit sulautuivat jalkojeni alle ja halkeileva maasto muistutti savannia kuivuuskaudella mutta silti koko ajan niskaani sateli kolmionmuotoisia vesipisaroita. Naamani suli käsilleni ja valui norona maahan vaikka yritin hädissäni pelastaa sitä. Entiset kasvonpiirteeni pyörivät spiraalina alas keskellä savannia sijaitsevasta massiivisesta viemäriaukosta. Katsahdin ylöspäin ja näin suuren kolmesilmäisen miehen joka piti kädessään onkea. Ongen päästä roikkui ranteenpaksuista ankkurikettinkiä ja kettingin päässä suurin koskaan näkemäni viemärintulppa. Seuraavaksi huomasin nousevani taivaalle skottiruutukankaalla päällystetyssä zeppelinissä. Kapteenina laivassa oli otus joka muistutti hiilihangon ympäri käännettyä pulloharjaa. Hän puhui minulle lempein sanoin mutta kielellä jota en ymmärtänyt. Havahduin ulkoa kaikuvaan jarrujenkiljuntaan. Makasin sohvallani. Oli sunnuntai ja kello läheni 7 aamulla. Jokos nyt olisi taas teehetki...?
Tänään kuunneltua:
Gogol Bordello - Wonderlust King
Uusimmat blogimerkinnät
- Perkeleen työtä. 14.05.
- Yhden illan raskaus. 03.02.
- Me olemme matoja mutta Anselmi ei. 19.12.
- Jumi-Jami 28.07.
- Cracked Lense. 29.04.
- Maailman syvin vuori. 08.04.
- Nelivetoketju. 22.03.
- Läpimätä Mätäläpi. 16.03.
- Öljyä ja kompleksinmuodostajia pannuhuon... 05.03.
- Pitkä Duuma Kesä. 28.02.