IRC-Galleria

Venettä soutavaa iltaa. Vietettiin tämä kiviä pyörittävä päivä Studio Frostlandilla Kusikasan, Das Bootin ja Väkivalta-Esan kanssa. Koettuani mäntyjä kaatavan aamuherätyksen, juoksin veitsiä teroittavaan rappukäytävääni ja kompastelin alas asuintaloni keiloja heitteleviä portaita. Kahden auton ja yhden Peugeotin muodostamassa säähavaintopalloja puhkovassa letkassa matkustimme onnistuneen epäonnistuneesti studiolle. Päivän taakkaa kantava saldo: äitiään huutava läjä tyhjiä olutpulloja ja 37 minuuttia pelkkää rumpuraitaa. Jee! Päivän verta virtsaavaan tavoitteeseen siis päästiin. Sen kunniaksi, siirryn viihteelle. Nähdään ensi vuoden elokuussa. Heippa.

Tänään kuunneltua:

Komar & Melamid And Dave Soldier - The Most Unwanted Song

Ehtoota. Tulin kiusaamaan teitä taas. Tänään olen enimmäkseen harrastanut salaminnopeita väistöliikkeitä vältelläkseni naapurista sinkoilevia femtosekuntilasersäteitä osumasta epämuodostuneisiin kasvoihini. Maanantaina vedin lonkkaa ilman kirurgisia apuvälineitä ja illalla lauloin itselleni farmaseuttisen tuutulaulun. Eilen kävin ahkerasti tekemässä kolme tuntia metallitöitä jonka jälkeen päädyin Kusikasan, Das Bootin ja Kesportin kanssa treenikämpälle. Seesteisesti aaltoilevan savun verhoamassa kopissa kidutimme korviamme ja naapurin kissaeläimiä yrittämällä harjoitella biisejä lauantain studiosessiota varten. 7 kuukauden tauon jälkeen persoonaton pseudopolkuharmonipoppimme kuulosti kamalammalta kuin koskaan ennen. Silti saavutimme jonkinnäköisen euforisen tuolinpaiskomisfiiliksen, tällä kertaa jopa ilman päihdyttäviä kemikaaleja sun muita lipeätisleitä. Tänään heräsin aamulla ääniin pääni sisällä jotka käskivät jatkaa nukkumista. Velloin makeutusaineilla rikastetussa itsesäälissä iltapäivään asti, jolloin suuntasimme taas harjoittelemaan. Tänään biiisit kuulostivat pääasiassa kakofoniselta kanteleenkielenkatkomiskirkonpolttokamarikantrimusiikilta, sellaiselta jota ei voi luokitella edes hissimusiikiksi. Ainoastaan eskalaattorimusiikiksi. Vitutuskertoimien eksponentaalisesti kohotessa taivaisiin ja lävistäessä Jeesuksen fataalisti, päätimme lyödä rukkaset tiskiin ja lyödä toisiamme lujaa kunnon nahkahanskoilla. Mitä? Huomenna soitellaan ehkä taas, ehkä myös perjantaina. Jos lauantaista tulee mitään muuta kuin mammuttimainen fiasko, juhlin niin kauan että maksani putoaa puntista buutsinvarteen. Näillä mennään, kuinkas muuten. Hyvät yöt.

Tänään kuunneltua:

Redd Kross - Crazy World

Coca-Hola. Palasin juuri rinnakkaisuniversumista ruokasoodasta ja aurauskepistä rakentamallani matkustusvälineellä. MacGyver ulostaisi kynsisaksista ja ilmastointiteipistä kasattuihin remppahousuihinsa jos näkisi millaisella kyhäelmällä siirtelen itseäni paikasta A(1) paikkaan A(2). Eilen sekoilin kourakuormaajan ja tukkikärryjen kanssa metsässä ja kuuntelin radiota. Minulla ei ole pienintäkään hajua (koska käytän deodoranttia) mitä radiokanavaa kuuntelin, mutta siellä ne radio(tyhjän)toimittajat keskustelivat feminismistä ja feminismin suhteesta kirkkoonkuulumiseen. Koska olen ateisti ja elämäntapaintiaani, en ota kantaa tuohon kirkkoasiaan. Paitsi sanomalla että kirkko on ihan perseestä. Erotkaa kirkosta! Ajetaan uskonto pois maailmasta 2050 mennessä! Kuitenkin, ihan hyviä pointteja mainitsivat eetterissä. Itse olen tietyssä määrin chauvinistinen, kannatan sukupuolten välistä tasa-arvoa vain niissä asioissa joissa se on mahdollista. En kerro enempää omista mielipiteistäni koska edes itseäni ei kiinnosta riukupaskan vertaa. Hersyvää naurua suupielistäni irrotti kun alkoivat radiossa vastaanottaa puheluita. Joku äijä soitti sinne kännispäiten ja sanoi osapuilleen näin: "kun usein sanotaan että tulta munille niin eikös tasa-arvon vuoksi pitäisi sitten sanoa myös että tulta vittuun?". Kuten arvata saattaa, puhelu katkesi. Köh-köh, huonot linjat. Metsän siimeksestä suunnistin Siperian Walintaan investoimaan vaivalla ansaitut senttoseni kehnolaatuiseen mallasjuomaan. Kumottuani Baumin luona kurkkuuni viimeisetkin pisarat tuota lasipulloon pakattua jumalten nektaria, lensin taikonautti-Jackin dieselraketilla Pub Legendaa viistävälle kadunkulmalle. Imettyäni kitusiini vielä muutaman litran vihan polttoainetta, alkoivat otsoninkäryiset valokaaret vilkkua silmissäni siihen tahtiin että oli aika suunistaa kotia kohti. Kasasin tulitikuista ja aikakausilehdistä teleportin jonka läpi astuin suoraan eteiseeni. Tai ainakin siltä tuntui. Aamulla havahduin vuoteestani ja olotilaa voisi kuvailla yhdellä sanalla. Harava. Tuntui kuin vieterikengillä varustetut ja paineilmavasaroin aseistautuneet japanilaiset kamikazeklovnit olisivat käyneet sisällisotaa korvieni välisessä tuulitunnelissa. Nyt oloni on jonkin verran parempi. Sunnuntai on mennyt taas vetisissä merkeissä. Tarkoitan ihan hookaksoota, ei pysty kittaamaan enempää seekakshooviisoohoota. Huomenna olisi tarkoitus elävöittää jo hajonnutta entistä yhtyettä Thyvenia. Epäonnen piiskaaman projektin biisit olisi tarkoitus nauhoittaa kuluvan kevään aikana. Lauantaina aloitetaan pistämällä rumpuraidat purkkiin. Sillipurkkiin. Ehheheh. Nähdään ensi viikolla, lähden taas käymään rinnakkaisulottuvuudessa ostamassa piimää. Yhdistän piimän salsakastikkeeseen täten tuottaen äärimmäisen herkästi syttyvää ja tehokasta rakettipolttoainetta. Heips.

Tänään kuunneltua:

Siekiera - Ludzie Wschodu

Shalom. Tai jotain sinne päin. Ydinohjuksia sinne päin. Kyseenalaistan kalenterin osoittaman päivämäärän vetoamalla siihen että se on henkisten orjuuttajien keino lokeroida elämämme arki- ja pyhäpäiviin. Siksi toivotankin teille hyvää lauantaita. Olen miettinyt tuota asiaa joskus vähän enemmänkin. Lähestytäänpä asiaa laiskan miehen kantilta, elikkä miten asia voitaisiin hoitaa helpommin? Lähestulkoon koko maailma pyörii kymmenjärjestelmän ympärillä. Mittajärjestelmät, mitattiinpa sitten massaa, pituutta, tilavuutta tai vitutusta, perustuvat lukuun 10. Kouluissa täydet pisteet kokeesta saanut oppilas palkitaan arvosanalla 10 ja mojovalla nyrkiniskulla rillinsankojen keskiosaan välitunnilla. Suurimmat syntymäpäiväjuhlat vietetään aina kun täytetään ns. pyöreitä vuosia. Tämä kaikki on helppo ymmärtää koska ihmisellä on 10 sormea. Sirkeli-idiooteilla vähemmän, itäeurooppalaisilla joskus jopa enemmän. Niillä saattaa olla 10 kivestäkin. Eli miksi vuodessa on 365 tai 366 päivää, vuodessa 12 kuukautta, kuukaudessa 28, 29, 30 tai 31 vuorokautta, vuorokaudessa 24 tuntia, tunnissa 60 minuuttia ja minuutissa 60 sekuntia. Mitä helvetin lukuja nämä oikein on? Okei, näsäviisaat vittupäät ja muut taikametsän asukkaat alkavat jo nostella päätäänsä hätääntyneinä ja sepustaa pitkää litaniaa liirum-laarumia kuinka kauan maalta kestää pyöriä akselinsa ympäri ja kuinka kauan kestää maan kierto auringon ympäri. Kyseenalaistakaa heliosentrinen maailmankuva ja menkää torille heiluttamaan viikatetta. Käsitän kyllä että näin luvut menevät tasan, mutta sitä en käsitä kuka on sadistisessa päässään määrittänyt jälkipolvien murheenkryyniksi sekunnin pituuden niin että ajanlaskusta tulee tällaista numeraalista kiirastulta. Jos olisin matemaattisesti lahjakas, tai olisin ylipäätään lahjakas tai jos olisin edes varakas ja mahakas, kehittäisin uuden systeemin tässä ja nyt. Onneksi en ole niin säästän itseni ja teidät selkärangan murskaavalta yhtälökaaokselta. Tästä eteenpäin vuodessa on 10 kuukautta. Jokaisessa kuussa 100 päivää. Jokaisessa päivässä 10 tuntia. Jokaisessa tunnissa 100 minuuttia ja jokaisessa minuutissa 100 sekuntia. Ja jos olette sitä mieltä että perkele eihän tässä ole järjen hivenainettakaan, olen kanssanne täysin samaa mieltä. Mutta missä asiassa sitä järkeä olisi? Ei niin missään. Tiesittekö muuten että kuulakärkikynä ei toimi painottomassa tilassa mutta lyijykynä toimii? On se jännä...

Tänään kuunneltua:

Camel - Spirit Of The Water

Elektromagneettisten kenttien syleilyssä tunnen olevani kuin hyisten virtojen riepottelema katiska täynnä kuollutta kuhaa. Ulkomainen työvoima hakkaa yötä päivää päiviä öiksi korvieni välissä sijaitsevassa teollisuushallissa. Takomisen kakofoniset sinfoniat tunkeutuvat alitajuntaani ja muuttavat hypotalamukseni kuohuvaksi velliksi jota sotketaan seiniin tapettiliisterin tavoin mutta eri tarkoitukseen. Avatessani silmäni näköärsykkeet tulvivat pääni sisään kuin kranaatinsirpaleet epäonnisen veturikuskin vartaloon. Katonrajassa pilvet liitävät yhteen ja muodostavat perverssejä kuvioita jotka tulkitsen sodanjulistukseksi. Insomnia on kuin ruosteinen partaveitsi joka kiristyy hamarapuoli edellä aivokalvooni miljoonan kilopondin voimalla ja aiheuttaa sekaannusta sekä yleistä hämmennystä iskeytyessään maankuoren sisään jouluaattona. Huone pyörii ympyrää ja vaihtaa välillä suuntaa. Sota on tulossa ja se tulee pian. Ehkä myös sinunkin pöytääsi.

Tänään kuunneltua:

Sólstafir - Ghosts Of Light

Eh eh. Täytyypä lopettaa tämä internetin ihmemaailmassa surffailu kun olen laitamyötäisessä. Tonille oli nimittäin postin välityksellä saapunut ilmaisnäytteinä ulostuslääkkeitä ja aikuisten vaippoja. Ja varmaan se espanjankielinen Uusi Testamenttikin mikä samalle henkilölle oli jostain vinkuintiasta lähetetty oli meikäläisen tekosia. Teenpä tästä muistilapun itselleni. Tai sitten en tee. Enkä kahvi. Tosin on se ilmaistavaroiden tilailu toisten osotteisiin kyllä käytännön pilana aika helvetin toimiva. En minä tästä tavasta luovu. Minkäs tiikeri raidoilleen mahtaa? Tosin voihan niiden päälle maalata tai jotain. Öh?

Tänään kuunneltua:

Butterfly Temple - Nasha Krov Odnoi Rekoi!

Iltarantaa. Päiväntäysi verta, hikeä ja teräöljyä. Äsken laskeuduin kosmisella ahterillani pehmeästi ja onnistuneesti piihelmitauluni edessä narisevalle jakkarantapaiselle. Tältä paikalta aion suorittaa raportin, tankkauksen ja tuiki tarpeelliset huoltotoimenpiteet. Viikonloppu kului sangen sekavissa merkeissä, kuten yleensä. Istuin kotona ja katselin kuinka tapetti kuoriutui seinästä ja muodosti uhkaavan näköisiä kuvioita seiniin ja lattioille. Seuraavana päivänä tajusin että tapetti oli edelleen seinillä ja ainoa uhkaavan näköinen asia koko asunnossa oli kuukauden vanha perunasalaattirasia. Melkoinen antikliimaksi. Perjantaina oli tarkoitus suunnistaa Manseen, tuohon kaupunkiin jota Mensan vastakohdaksi kutsutaan. Tamperkele? Mutta hukkasin hosumiseni keskellä niin sekstanttini kuin jousipyssyni, joten reissusta tuli surkea fiasko. Mutta nyt olen päässyt taas jälleen kerran viikon puoleen väliin, joten on syytä olla edes jossain määrin onnellinen. Olen suunnitellut jopa hakevani opiskelemaan. Tosin sen juoniminen on vasta lapsenkengissä jotka puristavat koska ovat vain kokoa 24. Silmäleikkausrahatkin alkavat olla pikkuhiljaa kasassa. Missä kasassa? Lumikasassa? Lumikasassa leikkivät lapset. Lapset leikkivät kukkulan kuningasta. Ihan turhaan koska minä olen kukkulan kuningas ja tinttaan niitä mukuloita sangen lujaa vastapalloon jos ne perkeleet yrittävät kukkoilla kukolle tunkiolla. Jos vain kaikki menee odotusten mukaan, pian pieni määrä stimuloidulla säteilyllä aikaansaatua vahvistettua valoa tunkeutuu silmämunaani ja luo okulaareissani aikaan vallankumouksen. Tässä vallankumouksessa epäonnistunut vallanpitäjä myopia syrjäytetään ja hänen lakeijansa, paholaisen silmälasit ammutaan haulikolla Vladivostokiin asti. Ja meikäläinen istuu siellä tunkion päällä ja nauraa paskaista naurua. Tosin valtaosin sen takia että koko tunkio on täynnä paskaa. Tulen selittämään teille lähiaikoina lisää kuolettavan tylsiä juttuja joten varautukaa kärsimään rankalla kärsällä. Hahhah. Moi.

Tänään kuunneltua:

Red Temple Spirits - Electric Flowers

Hyvinvointiohjelmien tilalle pahoinvointiohjelmia.

Perkele. Jo toinen yö putkeen unetonna. Väsyttää niin paljon että suupielet halkeaa haukottelusta. Uni vaan ei ota taaskaan tullakseen. Painuin pehkuihin noin kello 23:00. Kieriskelin sängyssä kuin rullaverho hattarakoneessa tähän hetkeen asti. Ei, ei ja ei. Ei, kaikki on kiellettyä. Ei, sekin on kiellettyä. Täytyy varmaan mennä hakemaan resepti jollekin unilääkkeelle. Tai sitten käyn ostamasta Ö-Raudasta rotanmyrkkyä ja vetelen sikeitä lopun ikääni. Tai ostan moukarin. Unen tärkeyden huomaa vasta kun siitä on puute. Vähän sama juttu kuin leipä tai vesi tai nostalgiset 50-luvun leivänpaahtimet. Siirryn parvekkeelle imaisemaan keuhkoihini omituisenvärisen Pall Mallin jonka jälkeen väsään reilut drinksut Red bullista ja jarrunesteestä. Nukkukaa te vaan hyvin vittu. Moi.

Tänään kuunneltua:

Love Like Blood - The Everlasting Dream

Heippa. Sattui pikku vahinko. Onko joku hukannut värikynänsä tänne? No eivät ne täällä ole. En oo nähnyt. Sitten löysin jonkin naisten takin jota kokeilin päälle ja se ratkes ku vetskari lavatansseissa. Hups. Noo, tekevälle sattuu. Mitäköhän hittoo oikein ajattelin tuossakin kohtaa. Viime yönä nukuin 14 tunnin reippaat unet ja näin unta jossa soudin meloninpuolikkaalla pitkin Styx-virtaa. Airoina käytin lyijykyniä. Kaksipäiset lentävät seeprat hyökkäsivät kimppuuni kuin hunnit auringosta mutta torjuin ne jostain syystä meloninpuolikkaaseen asennetulla MG42:lla. Alukseni sai kuitenkin lukuisia fataaleja osumia seeprojen heittelemistä palavista viskilaseista. Aloin vajota ja upposin alukseni mukana niinkuin kunnon kapteenin kuuluukin. Hukuin ja heräsin mielisairaalasta. Sitten heräsin kotoa. Sitten tajusin että heräsin oikeasti. Sitten nukahdin ja heräsin Eiffelin tornista. Sitten heräsin taas ja tajusin että vittu, nyt on aika nousta sängystä. Mistäköhän seuraavaksi herään kun nukahdan? Toivottavasti jostain kaukaa. Siviiliin palaaminen on ollut melko rankkaa. Ja rankka työ vaatii raskaat huvit. Joten siirryn nyt näiden raskaiden töiden parista rankkojen huvien pariin. Vai miten se oli. Hyvää yötä, koko Kap Verde. Slavinsky rakastaa teitä vieläkin vaikka sahibilla olisikin ruutia parrassaan. Niinkuin aurinko hymyilee vasta istutetulle kukkapenkille, hymyilköön se myös teille joka ikisenä päivänä elämässänne. Hyvää yötä, Kap Verde.

Tänään kuunneltua:

Dave Edmunds - Sabre Dance