IRC-Galleria

Ammoniakinkatkuista ehtoonalkua teille hyvät oravanpyörässä temmeltävät ystäväiseni. Palasin luovan tauon jälkeen manan majoilta ja manan majavien padoilta ja aion taas selittää teille viimeaikaisia edesottamuksiani. Viime viikko kului niin kuin viikot yleensä kuluvat. Kulutuspintaa viime viikossa ei juuri ollut ja sainkin muhkeat sakot kun vietin kankaille saakka ajettua viikkoa keskellä neljän ruuhkaa. Kävin hammaslääkärissä ja minulle kerrottiin pahoittelevalla äänensävyllä että koko purukalustoni täytyy uusia. Siispä suuntasin lekurista suoraan Ö-Rautaan ja ostin uuden moottorisahan sekä heavy duty -sirkelinteriä. Nyt tulee purua paljon paremmin kuin koskaan aikaisemmin mikrokosmokseni historiassa. Minulla on vain sellainen kutina istumalihasalueella että käsitin jotain väärin. Viikonloppuna otettiin pientä humallusta ja käytiin Humppilassa aiheuttamassa sekavaa pahennusta paikallisen alkuperäisväestön keskuudessa. Käteen jäi uudet lapaset vai lapikkaat vai miten se nyt oli. Tämän viikon olen taas ahertanut ja saanut lautasäesprojektiani eteenpäin. Poltetaan kuin Iisakin kirkkoa. Olen myös viettänyt aikaa uuden tietokoneeni kanssa ja suhteemme vaikuttaa lupaavalta. Lauantaina pitäisi alkaa vasaroimaan Ladaa leimakuntoon. Tarkoituksena olisi ainakin vaihtaa raidetangon pää vasemmalta puolelta ja molempien jarrulevyjen suojakuoret. Tarkoituksena olisi myös asentaa katolle verhokiskon pätkä pystysuoraan törröttämään, siirtää jarruvalot takapenkin selkänojaan ja vaihtaa koneen tilalle sininen nainen jolta puuttuu nenä. Saattaa nämä kubistisemmat visiot jäädä tuonnemmaksi tosin. Mutta aina pitää haaveilla, realistisuuden mitoissa täytyy kuitenkin pysyä. 18. päivä jatketaan levyn nauhoituksia, tähtäimessä onnistuneet bassoraidat käyttäen efektinä viiden metrin piuhaa. Ehkä kuuden metrin jos oikein villiinnytään. Sellaista taas. Nähdään Valhallassa. Heippa.

Tänään kuunneltua:

The Faceless - Akeldama

Huomenta ihmiset. Maailmanloppu oli ja meni. Tarkoitan tietenkin siis että viikonloppu. Sairaan mieleni vuoksi äskeinen virhe oli vain ja ainoastaan Freudilainen lipsahdus. Kiikuttaessani viikon viimeisiä vuorokausia jo sarastavaan päätökseensä, aktiviteettini olivat seuraavanlaisia. Perjantaina palasin työmaalta jossain kello kuuden tienoilla. Suunnittelin että lämmitän saunan Johnnyn kanssa, katselen leffoja Jackin kanssa ja haahuilen ympäri asuntoani Jimin kanssa. Näihin suunnitelmiin saapui puhelimitse muutos ja hautasin aikaisemmat ehtoohankkeeni. Kickstarttasin Ladan ydinreaktorin pommittamalla virtalukon ydintä ruosteisella avaimella ja poikettiin ostamassa Ass-Marketista kohtalainen määrä lievästi alkoholipitoista janojuomaa. Ilta meni aivosolujen tappamisen merkeissä. Ne jotka juttujen tason vuoksi kuivuivat, hukutettiin vielä varmuuden vuoksi etanoliin. Ja mää ne perkeleet myrkytin. Aamulla heräsin ylitsevuotavaan kirkkauteen joka tunkeutui kortteeriini pimennysverhojen loistaessa poissaolollaan. Kirjaimellisesti loistavaa, ei vertauskuvallisesti. Syötin jälleen Largolle suuren annoksen radioaktiivista materiaalia ja lennettiin Habibin kautta Humppilaan kuin kosmonautti ulos ilmalukosta. Löysin itselleni uudet kalossit joista pulitin itseni kipeiksi. Oikeastaan tosin vain sen takia että käteni olivat dehydraatiosta johtuen liian heikot nostaakseen edes seteleitä ilman vakavia vammoja. Onnistuin jotenkin pysyttelemään erossa mallasjuomista lähestulkoon koko lauantain. Illalla lähdettiin Jackbaitin kanssa kiertelemään Loimaan toria. Torilla oli sangen vilkasta mutta silti vähemmän elämää kuin esimerkiksi pizzassa jonka kävin syömässä. Kaaduin sänkyyni ja tajuntani hävisi. Tänään kokoonnuttiin katsomaan leffoja josta nyt ei juuri tullut yhtään mitään. Toimitin kuskinvirkaa jälleen kerran ja sain palkaksi hampurilaisen. En ole koskaan saanut mitään yhtä kaunista korvausta ratinpyörittelystä paitsi kerran euron arvoisen pullonpalautuskuitin. Huomenna taas sorvin ääreen samalla kiristäen orjatyön liukuhihnaa kaulani ympärille. Hyvää yötä ihmiset.

Tänään kuunneltua:

Verso - Pain Skin Closer

Kävin kaupassa ja päätin hemmotella itseäni sekä markkinateollisuutta investoimalla pussilliseen makeisia. Ennen kuin avasin pussin, ryhdyin tutkimaan tuoteselostetta. Silmiini osui lause "sisältää arabikumia". En miettinyt asiaa sen enempää vaan ryhdyin herooisiin toimenpiteisiin saadakseni pussin auki. Pussin sisältä löysin pienen rättipäisen Michelin-ukon joka julisti minulle Jihadin. Ensimmäistä kertaa sinä päivänä menin sanattomaksi. Onko tässä vuosien tuotekehittelyn tulos? No, sitä saa mitä tilaa.

Tänään kuunneltua:

Angertea - The Limits Of Being A Vessel

Howdy. Kapteeni kammotus on täällä jälleen koettelemassa hermojanne yhdistelemällä aakkosia absurdilla ja tekotaiteellisella tavallaan. Suoraan Texasin lumikentiltä lehtisaha kainalossa pystyssä huudan sisäänpäin teitä kohti niin kauan että päänne sisällä kiristyvät jouset singahtavat kaaressa suoraan ionosfääriin. Maanantaina koin melko eksentrisen epifanian. Olin jälleen metallitöiden parissa, laittamassa rautaa kuriin. Kuin traktori kirkkaalta taivaalta, hitsauskone lakkasi toimimasta. Ryhdyin tutkimaan että onko vika hitsikoneen päässä vai omassa päässäni. Loppujen lopuksi vika taisi olla molemmissa. Kun lähestyin elefanttimaisesti hiipien venäläisen lankakoneen selustaa, ponnahti yhtäkkiä koneen huoltoluukku auki. Koneen sisältä astuivat ulos Juice Leskinen ja Salvador Dali. Salvador Dalillla oli toisen käden tilalla rullallinen kukkatapettia ja Juice Leskinen oli pukenut housunsa väärinpäin. Juice katseli hetken ympärilleen ja kömpi sitten rauhallisesti takaisin hitsauskoneen uumeniin. Dali tuijotti tyhjyyteen ja ojensi minulle tyhjän kananmunakennon. En oikein saanut selvää mitä hän itsekseen siinä höpisi vai puhuiko hän kenties minulle. Kuitenkin jotain laktoosi-intoleranssista ja kotiteatterijärjestelmien takuuasioista. Päätin olla välittämättä koko miehestä ja jatkoin työntekoa. Kun katsahdin taakseni, Dali oli poissa. Avasin jälleen hitsauskoneen huoltoluukun ja tuijotin monimutkaisten komponenttien ohi koneen sisuksien tyhjää pohjaa. Kone alkoi toimia ja hyrräsi kuin juutalainen hanukkana. Loppupäivä menikin sitten ihmetellessä että mikäköhän hitto tuohon hitsauskoneeseen tuli. Tiistaina päivä oli paljon mielenkiintoisempi. Kävin töiden jälkeen K-Marketissa pelaamassa Jokeripokeria ja hävisin 4 euroa. Oltiin myös soittelemassa Nahkiksen kellarissa. Jollain tavalla todella rauhallinen ja muutenkin sangen seesteinen paikka. Saattaa tosin johtua suurilta osin siitä että puhelin ei anna miinakenttää siellä tolpan vertaa. Tämä päivä on ollut tämän viikon edeltäjiään vielä mielenkiintoisempi. En ole tehnyt yhtään mitään. Paitsi välillä vetänyt henkeä kun on meno ollut niin hurjaa. Ihmetyttää kyllä vieläkin vähän se maanantai. Mitä minä muka teen tyhjällä munakennolla? Kyllä se Dali oli vaan aika sekopää. Näkemiin.

Tänään kuunneltua:

God Among Insects - Wretched Hatching

Seommoro. Sunnuntai-iltapäiväni vaipuu parhaillaan maanisen tylsyyden alhoon josta alumiinitikkaita pitkin noustessani törmäsin vahvaan gravitaatiokenttään joka puolestaan veti minut takaisin suoraan mitäänsanomattomuuden hiidenkirnuun. Hyvää iltapäivää kaikille epätasapuolisesti, joillekin parempaa kuin toisille. Viime lauantaina lupasin että palaisimme näiden asioiden tiimoille vasta ensi vuoden elokuussa. Söin ja join sanani, annoin niiden velloa ruoansulatusjärjestelmässäni kunnes ne katosivat gastrologisen labyrinttini syövereihin. Viikko vierähti töitä paiskiessa, niin seinään kuin kattoonkin, välillä toisia ihmisiäkin päin. Eilen autoin muutossa ja sain palkaksi lämmintä kättä joka iskeytyi kuontaloani vasten kiihtyvällä nopeudella. No ei sentään. Illalla eksyin Koski TL:n sankkoihin metsiin joista selviydyin kuin selviydyinkin kunnialla kotiin. Onneksi olen katsonut kaikki Rambot moneen kertaan. Muuten en olisi tässä vaan olisin luultavasti humalassa. Tänään olisi vielä tarkoitus mennä tahkoamaan hevimeteliä Nahkalinnan homeisiin kellareihin. Tosin sinne meneminen riippuu lähes kokonaan siitä miten muilla jätkillä tinnittää mandoliini eilisten nestekestitysten jälkimainingeissa. Toivotaan pahinta ja pelätään parasta vai missä se oli. Nähdään.

Tänään kuunneltua:

Cattle Decapitation - Applied Human Defragmentation

http://kilo.naurunappula.com/nn/0/229/891/441199.jpg xDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD so true...

Venettä soutavaa iltaa. Vietettiin tämä kiviä pyörittävä päivä Studio Frostlandilla Kusikasan, Das Bootin ja Väkivalta-Esan kanssa. Koettuani mäntyjä kaatavan aamuherätyksen, juoksin veitsiä teroittavaan rappukäytävääni ja kompastelin alas asuintaloni keiloja heitteleviä portaita. Kahden auton ja yhden Peugeotin muodostamassa säähavaintopalloja puhkovassa letkassa matkustimme onnistuneen epäonnistuneesti studiolle. Päivän taakkaa kantava saldo: äitiään huutava läjä tyhjiä olutpulloja ja 37 minuuttia pelkkää rumpuraitaa. Jee! Päivän verta virtsaavaan tavoitteeseen siis päästiin. Sen kunniaksi, siirryn viihteelle. Nähdään ensi vuoden elokuussa. Heippa.

Tänään kuunneltua:

Komar & Melamid And Dave Soldier - The Most Unwanted Song

Ehtoota. Tulin kiusaamaan teitä taas. Tänään olen enimmäkseen harrastanut salaminnopeita väistöliikkeitä vältelläkseni naapurista sinkoilevia femtosekuntilasersäteitä osumasta epämuodostuneisiin kasvoihini. Maanantaina vedin lonkkaa ilman kirurgisia apuvälineitä ja illalla lauloin itselleni farmaseuttisen tuutulaulun. Eilen kävin ahkerasti tekemässä kolme tuntia metallitöitä jonka jälkeen päädyin Kusikasan, Das Bootin ja Kesportin kanssa treenikämpälle. Seesteisesti aaltoilevan savun verhoamassa kopissa kidutimme korviamme ja naapurin kissaeläimiä yrittämällä harjoitella biisejä lauantain studiosessiota varten. 7 kuukauden tauon jälkeen persoonaton pseudopolkuharmonipoppimme kuulosti kamalammalta kuin koskaan ennen. Silti saavutimme jonkinnäköisen euforisen tuolinpaiskomisfiiliksen, tällä kertaa jopa ilman päihdyttäviä kemikaaleja sun muita lipeätisleitä. Tänään heräsin aamulla ääniin pääni sisällä jotka käskivät jatkaa nukkumista. Velloin makeutusaineilla rikastetussa itsesäälissä iltapäivään asti, jolloin suuntasimme taas harjoittelemaan. Tänään biiisit kuulostivat pääasiassa kakofoniselta kanteleenkielenkatkomiskirkonpolttokamarikantrimusiikilta, sellaiselta jota ei voi luokitella edes hissimusiikiksi. Ainoastaan eskalaattorimusiikiksi. Vitutuskertoimien eksponentaalisesti kohotessa taivaisiin ja lävistäessä Jeesuksen fataalisti, päätimme lyödä rukkaset tiskiin ja lyödä toisiamme lujaa kunnon nahkahanskoilla. Mitä? Huomenna soitellaan ehkä taas, ehkä myös perjantaina. Jos lauantaista tulee mitään muuta kuin mammuttimainen fiasko, juhlin niin kauan että maksani putoaa puntista buutsinvarteen. Näillä mennään, kuinkas muuten. Hyvät yöt.

Tänään kuunneltua:

Redd Kross - Crazy World

Coca-Hola. Palasin juuri rinnakkaisuniversumista ruokasoodasta ja aurauskepistä rakentamallani matkustusvälineellä. MacGyver ulostaisi kynsisaksista ja ilmastointiteipistä kasattuihin remppahousuihinsa jos näkisi millaisella kyhäelmällä siirtelen itseäni paikasta A(1) paikkaan A(2). Eilen sekoilin kourakuormaajan ja tukkikärryjen kanssa metsässä ja kuuntelin radiota. Minulla ei ole pienintäkään hajua (koska käytän deodoranttia) mitä radiokanavaa kuuntelin, mutta siellä ne radio(tyhjän)toimittajat keskustelivat feminismistä ja feminismin suhteesta kirkkoonkuulumiseen. Koska olen ateisti ja elämäntapaintiaani, en ota kantaa tuohon kirkkoasiaan. Paitsi sanomalla että kirkko on ihan perseestä. Erotkaa kirkosta! Ajetaan uskonto pois maailmasta 2050 mennessä! Kuitenkin, ihan hyviä pointteja mainitsivat eetterissä. Itse olen tietyssä määrin chauvinistinen, kannatan sukupuolten välistä tasa-arvoa vain niissä asioissa joissa se on mahdollista. En kerro enempää omista mielipiteistäni koska edes itseäni ei kiinnosta riukupaskan vertaa. Hersyvää naurua suupielistäni irrotti kun alkoivat radiossa vastaanottaa puheluita. Joku äijä soitti sinne kännispäiten ja sanoi osapuilleen näin: "kun usein sanotaan että tulta munille niin eikös tasa-arvon vuoksi pitäisi sitten sanoa myös että tulta vittuun?". Kuten arvata saattaa, puhelu katkesi. Köh-köh, huonot linjat. Metsän siimeksestä suunnistin Siperian Walintaan investoimaan vaivalla ansaitut senttoseni kehnolaatuiseen mallasjuomaan. Kumottuani Baumin luona kurkkuuni viimeisetkin pisarat tuota lasipulloon pakattua jumalten nektaria, lensin taikonautti-Jackin dieselraketilla Pub Legendaa viistävälle kadunkulmalle. Imettyäni kitusiini vielä muutaman litran vihan polttoainetta, alkoivat otsoninkäryiset valokaaret vilkkua silmissäni siihen tahtiin että oli aika suunistaa kotia kohti. Kasasin tulitikuista ja aikakausilehdistä teleportin jonka läpi astuin suoraan eteiseeni. Tai ainakin siltä tuntui. Aamulla havahduin vuoteestani ja olotilaa voisi kuvailla yhdellä sanalla. Harava. Tuntui kuin vieterikengillä varustetut ja paineilmavasaroin aseistautuneet japanilaiset kamikazeklovnit olisivat käyneet sisällisotaa korvieni välisessä tuulitunnelissa. Nyt oloni on jonkin verran parempi. Sunnuntai on mennyt taas vetisissä merkeissä. Tarkoitan ihan hookaksoota, ei pysty kittaamaan enempää seekakshooviisoohoota. Huomenna olisi tarkoitus elävöittää jo hajonnutta entistä yhtyettä Thyvenia. Epäonnen piiskaaman projektin biisit olisi tarkoitus nauhoittaa kuluvan kevään aikana. Lauantaina aloitetaan pistämällä rumpuraidat purkkiin. Sillipurkkiin. Ehheheh. Nähdään ensi viikolla, lähden taas käymään rinnakkaisulottuvuudessa ostamassa piimää. Yhdistän piimän salsakastikkeeseen täten tuottaen äärimmäisen herkästi syttyvää ja tehokasta rakettipolttoainetta. Heips.

Tänään kuunneltua:

Siekiera - Ludzie Wschodu

Shalom. Tai jotain sinne päin. Ydinohjuksia sinne päin. Kyseenalaistan kalenterin osoittaman päivämäärän vetoamalla siihen että se on henkisten orjuuttajien keino lokeroida elämämme arki- ja pyhäpäiviin. Siksi toivotankin teille hyvää lauantaita. Olen miettinyt tuota asiaa joskus vähän enemmänkin. Lähestytäänpä asiaa laiskan miehen kantilta, elikkä miten asia voitaisiin hoitaa helpommin? Lähestulkoon koko maailma pyörii kymmenjärjestelmän ympärillä. Mittajärjestelmät, mitattiinpa sitten massaa, pituutta, tilavuutta tai vitutusta, perustuvat lukuun 10. Kouluissa täydet pisteet kokeesta saanut oppilas palkitaan arvosanalla 10 ja mojovalla nyrkiniskulla rillinsankojen keskiosaan välitunnilla. Suurimmat syntymäpäiväjuhlat vietetään aina kun täytetään ns. pyöreitä vuosia. Tämä kaikki on helppo ymmärtää koska ihmisellä on 10 sormea. Sirkeli-idiooteilla vähemmän, itäeurooppalaisilla joskus jopa enemmän. Niillä saattaa olla 10 kivestäkin. Eli miksi vuodessa on 365 tai 366 päivää, vuodessa 12 kuukautta, kuukaudessa 28, 29, 30 tai 31 vuorokautta, vuorokaudessa 24 tuntia, tunnissa 60 minuuttia ja minuutissa 60 sekuntia. Mitä helvetin lukuja nämä oikein on? Okei, näsäviisaat vittupäät ja muut taikametsän asukkaat alkavat jo nostella päätäänsä hätääntyneinä ja sepustaa pitkää litaniaa liirum-laarumia kuinka kauan maalta kestää pyöriä akselinsa ympäri ja kuinka kauan kestää maan kierto auringon ympäri. Kyseenalaistakaa heliosentrinen maailmankuva ja menkää torille heiluttamaan viikatetta. Käsitän kyllä että näin luvut menevät tasan, mutta sitä en käsitä kuka on sadistisessa päässään määrittänyt jälkipolvien murheenkryyniksi sekunnin pituuden niin että ajanlaskusta tulee tällaista numeraalista kiirastulta. Jos olisin matemaattisesti lahjakas, tai olisin ylipäätään lahjakas tai jos olisin edes varakas ja mahakas, kehittäisin uuden systeemin tässä ja nyt. Onneksi en ole niin säästän itseni ja teidät selkärangan murskaavalta yhtälökaaokselta. Tästä eteenpäin vuodessa on 10 kuukautta. Jokaisessa kuussa 100 päivää. Jokaisessa päivässä 10 tuntia. Jokaisessa tunnissa 100 minuuttia ja jokaisessa minuutissa 100 sekuntia. Ja jos olette sitä mieltä että perkele eihän tässä ole järjen hivenainettakaan, olen kanssanne täysin samaa mieltä. Mutta missä asiassa sitä järkeä olisi? Ei niin missään. Tiesittekö muuten että kuulakärkikynä ei toimi painottomassa tilassa mutta lyijykynä toimii? On se jännä...

Tänään kuunneltua:

Camel - Spirit Of The Water

Elektromagneettisten kenttien syleilyssä tunnen olevani kuin hyisten virtojen riepottelema katiska täynnä kuollutta kuhaa. Ulkomainen työvoima hakkaa yötä päivää päiviä öiksi korvieni välissä sijaitsevassa teollisuushallissa. Takomisen kakofoniset sinfoniat tunkeutuvat alitajuntaani ja muuttavat hypotalamukseni kuohuvaksi velliksi jota sotketaan seiniin tapettiliisterin tavoin mutta eri tarkoitukseen. Avatessani silmäni näköärsykkeet tulvivat pääni sisään kuin kranaatinsirpaleet epäonnisen veturikuskin vartaloon. Katonrajassa pilvet liitävät yhteen ja muodostavat perverssejä kuvioita jotka tulkitsen sodanjulistukseksi. Insomnia on kuin ruosteinen partaveitsi joka kiristyy hamarapuoli edellä aivokalvooni miljoonan kilopondin voimalla ja aiheuttaa sekaannusta sekä yleistä hämmennystä iskeytyessään maankuoren sisään jouluaattona. Huone pyörii ympyrää ja vaihtaa välillä suuntaa. Sota on tulossa ja se tulee pian. Ehkä myös sinunkin pöytääsi.

Tänään kuunneltua:

Sólstafir - Ghosts Of Light