IRC-Galleria

Peli: Harry potter and the philosopher's stone.

Alusta: PC.

Laitevaatimus: Pleikkari ykkönen kai riittäis.

Testikone: Huokaili ja keitteli kahvia.

Harryn ensimmäisestä elokuvaesiintymisestä ja sitä myöten myös tästä lisenssipelistä on vierähtänyt jo lähes kymmenen vuotta ja sen kyllä huomaa pelin ulkoisesta olemuksesta. Sain joulupukilta kolmen ensimmäisen Harrypelin käsittävän paketin joka oli maksanut jotain seitsämän euroa ja tämä oli niistä ensimmäinen. Lapsille suunnattuna pelinä pelailin tätä lähinnä kolmivuotiaan poikani avustuksella, mutta jostakin syystä pikkumies ei ollut Harrysta yhtä innoissaan kuin esimerkiksi pleikkarilla yhdessä pelailemista Shrekpeleistä ja Tony hawkeista. Harryn parissa poikani kylläistyi nopempaa ja jotkin kohtaukset omituisten otusten ja vaikeiden tasohyppelyosuuksien parissa saivat hänet hiukan pelkäämään. Kokonnaisuus ei ainakaan vakuuttanut kolmivuotiasta, miten on sitten aikuisen laita?

Peli ei voi mitään vanhuudelleen ja pleikkarilähtöisyydelleen joten ulkoasu ei ole mikään erityisen vakuuttava. Ihmetystä herätti se että miksi ihmeessä kaikkien muiden paitsi harryn naamataulut oli mallintanut moottorisahalla näköispatsaita veistelevä naapurin setä. Kenttäsuunnitelu heikosta ulkonäöstään huolimatta oli paikoin ihan nerokasta olematta silti liian vaikea purtava perheen pienimmillekkin. Toki kaikkia bonuksia tässä tapauksessa velhokortteja perheen pienimmät eivät voi, eivätkä jaksa etsiä kenttäsokkeloista. Meilläkin niistä jäi poimimatta 5 kappaletta vaikka olenkin aika tarkka koluamaan pelien jokaisen nurkan. Lisäksi pelissä ei pääse uudelleen koluamaan jo käytyä paikkaa joka helpottaisi huomattavasti kaiken löytämisessä. Minne tylypahka on kadonnut? Pelissä toki seikkaillaan kyseisessä paikassa mutta jostakin syystä se muistuttaa enemmänkin superputkimiehen linnaosuuksia tasohyppelyineen ja pikkupulmakohtineen.

Harryn seikkailutasohyppelytaikomispelin juoni kulkee löysästi samaista elokuvaa mukaillen ja touhu muistuttaa lähinnä pikajuoksuputkea jonka aikuinen juoksee läpi muutamassa illassa. Jostakin syystä jäin kaipaamaan vapaamuitoisempaa tekemistä ja jopa pienenpieniä ropeominaisuuksia, mielestäni harryssä olisi ollut aineksia moiseen. Kyllä ne lapset selviävät monimuitkaisemmistakin peleistä, liika yksinkertaisuus tuntuu vain kyllästyttävän heitä. Tasohyppelyiden ja pulmien lomassa pyörähtää käyntiin aina silloin tällöin rumaakin rumempi pelimoottorilla pyöritetty välivideo, kaiken lisäksi näitä välikuvia ei pysty keskeyttämään vaan joka kerta kun tumpeloin Harryn hengiltä nämä videot oli katseltava uudelleen ja taas jälleen kerran kiitos kuuluu tallennuspisteille. Välillä seikkailu keskeytyi huispausotteluihin joissa tylsästi kierreltiin ympäri kenttää luudalla lentäen ja yritettiin pyydystää sieppiä kiinni. Huispauksesta olisi pienellä vaivalla saanut oman kätevän alipelinsä ja miksei tuosta lajista voisi olla potentiaali vaikka kokonaan omaksi pelikseen.

Ohjaus oli yksinkertaista hiiren napilla loitsittiin näppäimistöllä hypittiin ja ja liikuttiin ympäri tylypahkaa ja lähimaastoa. Ohjattavuus oli ihan ok, vaikka harry olikin surullisenkuuluisan rautakankifysiikan karkea uhri. Äänipuoli oli paikoin ihan hyvä tosin jostakin syystä se särisi seikkailun alkupuolella. Ääninäyttelijätkin olivat yhtä ärsyttävän näsäviisasta naispuolista Potterin kaveria lukuunottamatta ihan oktasoa kumminkaan pääsemättä kesäteatterikaartia kovempaan lopputulokseen. Lisäksi jokaisen loitsun yhdeytessä kimakalla nuoren pojan äänellä lausuttu "alohomomera" taikasana alkoi nyppimään jo puolenvälin jälkeen. Jostakin Syystä peli saatoi jumittaa joissakin kohdissa muutamaksi sekunneiksi ja muutaman kerran ajattelin sen kaatuneen, vaan ei, pienen odottelun jälkeen herra pikkuvelho nytkähti taas liikkeelle.

Uudet loitsut opeteltiin luokkahuoneissa piirtämällä hiirellä ilmaan loitsukuvio joiden onnistumisen perusteella jaettiin suurin osa tupapisteistä, itse en saanut omalla toiminnallani tupavoittoa, mutta toisaalta eipä tuo pelin lopussa kovinkaan paljoa riipaissut kun tässä kohtaa juoni meni samaa rataa kuin kirjassa/elokuvassa. Harryn ensimmäinen peliseikkailu tuli pelailtua muutamassa päivässä loppuun ja poikanikin oli helpottunut tylsän urakan loppumisesta. Eikä haikaillut siinä vaiheessa kun poistin sen koneeltani. Sääli sillä tästä olisi saanut pienellä vaivannäöllä hieman paremman.

Ei mikään kaunein ja paras kakku maan päällä, mutta väkivallattoman luonteensa vuoksi suosittelen tätä kaikille pienen lapsen kanssa pelaaville vanhemmille. Harryfanit pysyköön kaukana, en usko teidän saavan muuta kuin itkua ja hampaiden kiristystä tästä tekeleestä.

Tällä hetkellä pelaamme jo Potterin seuraavaa osaa ja sen verran voin sanoa että osa ensimmäisen osan huonoista puolista on korjattu.

Hyvää:
Sopii pienille lapsille väkivallattomuutensa takia.
Ihan hyvä kenttäsuunnittelu.
Helppo (lasten pelille hyvä ominaisuus).
Velhokortit.

Huonoa:
Huispaus.
Ruma ko maalaismummon kumisaapas.
Hyytyily ja nykiminen.
Tallennuspisteet.
Tylsä isän näkökannalta.
Tylsä kolmivuotiaan poikani näkökannalta.

Yleisarvosana: 5 (asteikolla 1-10)

Kirjoittamani arvostelu perustuu omaan mielipiteeseeni, ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand