IRC-Galleria

Peli: Turok 2: Seeds of evil

Alusta: PC

Laitevaatimus: vaatii vanhemman koneen, mun koneella melkoisia ongelmiä päivitysrumbasta huolimatta

Testikone: liian uusi kone, ei pyöritä näin vanhaa peliä

Latasin netistä muutamalla eurolla

Pitää kait tästäkin räiskyttelystä jotain kirjoittaa kerta olen luvannut kirjoittaa jokaisesta pelaamastani pelistä.

Elikkä kyseessä on turokin toinen tuleminen. Kömpelön inkkarin kömpelö paluu.

Se mikä oli hyvää löytyy myös ykkösosasta, eli mukava ammuskella, hienosti kuolevat viholliset ja erikoisena vastustajana dinot joita harvoin nähdään pelikentällä, hmmm olen muistaakseni pleikkari ykkösellä pelannut jotakin dino crisista (en muista nimeä kunnolla, mutta kyseessä oli eräänlainen resident evil klooni) tai vastaavaa jossa oli viimeksi dinoja vastustajina. Siitä on jo aika lähes kymmenisen vuotta.

Ykkösosaan nähden oli tapahtunut parannusta siinä mielessä että kontrollit olivat hiukan sulavammat ja pomppiminenkin sujui vaivattomammin, tosin turok ei yllä edes kissanaisen naapuriin ketteryydessään. Pelin tallentaminen oli myös pc-pelaajalle luonteenomaisempaa, tallenna milloin haluat meininkiä. Tosin ilman tätä tallennusmuotoa en olisi ikinä pelannut peliä niin pitkälle, sen ylettömän kaatuilun vuoksi.

Ykköstä en olisi ikimaailmassa jaksanut pelata loppuun saakka, mutta tämä osa olisi ehkä pitkin hampain voinut maistua pitempäänkin. Laitteiston nykiminen ja kaatuilu pelin parissa ei vain oikein innosta jatkamaan kovin pitkään. Pelasin kumminkin niin pitkään että sain jonkinlaisen kuvan pelin luonteesta.

Vähän parempi kuin ensiesiintyminen mutta kyllä tämä aika kömpelö tekele on ainakin minun makuun. Seuraavaksi olisi vuorossa uusin turok, mutta taidan pitää pienen tauon ennen kuin palaan dinohuntterin salattuun maailmaan.

Hyvää:
Dinot
kuolemat
tallentaminen
ykkösosaa hieman sujuvampi

Huonoa:
laitteiston kaatuilu
Kömpelö intiaani
ei jaksa innostaa

Yleisarvosana:
3/10 (asteikolla 1-10)

kirjoittamani arvostelu perustuu omaan mielipiteeseeni, ja kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Peli: Turok: Dinosaur Hunter

Alusta: PC

Laitevaatimus: sellaiset olivat vielä 1999

Testikone: pätkii järjestelmäongemien vuoksi

Latasin netistä muutamalla eurolla

Intiaani ampuu jousella, hakkaa puukolla ja käyttelee tuliaseita sinne päin ammutun laukauksen tarkkuudella. Ihmis ja dinovastustajat kaatuvat edessä kuin Pellolaisen heinä.

Tämän retrompaa räiskintäpeliä en ole muistaakseni nähnyt lähemmäs kymmeneen vuoteen, ja mikäs siinä sama peruskaavahan näissä on vielä tänäkin päivänä. Räiskintä on aina kivaa mutta miksi änkeä tasolaikkaa näin jäykän intiaanin harteille.

Käsittääkseni tämä peli oli uraa uurtava viritelmä takavuosien konsoleille, nykyisellään se tuottaa pitkän huokaisun.

En tiiä olenko jäävi arvostelemaan tätä peliä, sillä perusteella että en jaksanut pelata paria hassua kenttää pitemmälle. Grafiikka ei sinänsä ole este hyvälle pelille, vaikka kaikkialla siintävä sumu ottikin kupoliin. Mutta kun grafiikka on rumaa ja muukaan osio ei oikein toimi niin eipä paljon jää käteen. Ammuskelu oli kait yhtä hauskaa ko muissakin putkijuoksuissa, mutta ne pirun tasoloikkaosuudet latistivat tunnelmaa siinä määrin että meinas näppäimistö lentää mäkeen. Kuolettavan tasoloikan kruununa ovat tallennuspisteet ja joitakin loikkailuja pitää oikein hypyttämällä hypyttää, voi herran jumala sentään.

Pitäisi kai myös pohtia mikä teoksessa on hyvää. Ehkä se oli aikanaan eräänlainen merkkiteos mutta nykypelaajalle toimimaton ja hyvin ruma kokonnaisuus. Hienoa kumminkin nähdä jossakin pelissa dinoja, ne ovat harvinainen näky peliviidakossa. Ai niin, tyyppien kuolemat olivat yllättävän monipuolisia ja räsynukke-efektiä ei edes kaivannut.

Hyvää:
Dinot
kuolemat

Huonoa:
Liian vanha ja kömpelö räiskintä minun makuun

Yleisarvosana:
2/10 (asteikolla 1-10)

kirjoittamani arvostelu perustuu omaan mielipiteeseeni, ja kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Peli: Kingpin: Life of grime

Alusta: PC

Laitevaatimus: ihan vaikka leivänpaahdin

Testikone: jep jep

Peli jota ei kannate ikinä ostaa...

Cypress hillin biisien luupit (kai tähän olisi sentään saatu edes yksi kokonnainen kappale mahutettua tältä takavuosien loistavalta rap-banältä) soivat taukoamatta baareissa ja muutama räjähtäneen näköinen äija ja maksullisen rakkauden iloja tarjoava nainen notkuu kännissä tiskillä ja hokee fuk fuk fuk...

Ympäriinsä jouksennellaan ja ammutaan tyyppejä jotka kestävät luoteja rankkasateellisen. Kaikki on rähjäista ja niin gettoa kuin olla ja osaa. Rähjägrafiikka on ihan hienoa jos se tehdään kunnolla, mutta tässä tapauksessa sillä vain peitellään todella kehnoa jälkeä.

Jokainen vastaan tuleva ihminen on ilmeisesti vesiilmapallo sillä jostakin syystä tyyppien naamat huojuivat ja väreilivät melkoisen huvittavalla tavalla, mikä olikin koko pelin hauskinta antia.

Rumuuden ja lussut aseetkin vielä antaisi anteeksi mutta miten voit antaa anteeksi kaikessa alarajaa hipovan toteutuksen ja kiinnostustason joka loppui jo alkuvideon aikana.

Kaiken tämän kukkuraksi peli halusi kaatua aina kun ampui bensatynnyriä niin pitkään että se räjähti, ehkä korjaustiedosto olisi auttanut asiaan mutta en jaksanut sitä hakea netistä.

Kertakaikkisen kökkö peli... niin huono että en sen helppoudesta huolimatta jaksanut pelata loppuun...

Hyvää:
Cypressin loopit (olisi n toivonut kokonnaisia biisejä)
Ei mikään muu

Huonoa:
Koko peli oli vain yksinkertaisesti pas*a!!!

Yleisarvosana:
1/10 (asteikolla 1-10)

kirjoittamani arvostelu perustuu omaan mielipiteeseeni, ja kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Peli: The Thing

Alusta: PC

Laitevaatimus: 2001 vuoden pelikone riittää

Testikone: pelkällä dvd-asemalla raksuttaa

Sain pelin kaverilta ihan ilmaiseksi, mutta kai tämän parilla eurolla jostakin saa, vaikka netistä.

Kaikille jotka eivät tiedä, peli perustuu vanhaan klassikkoelokuvaan joka on ihan kelvollista katseltavaa vaikka aika onkin syönyt erikoistehosteista parhaimman terän. Peli jatkaa tarinaa suoraan elokuvan jälkeisistä tapahtumista ja onnistuu tehtävästään kelvollisesti.

Yllätyksekseni matalista odotuksista huolimatta peli oli palkitsevampi kuin tusina muuta lisenssipeliä jotka perustuvat jonku elokuvan maisemiin. Peli pisti kampoihin aika hanakasti myös muille toimintapainoitteisille kauhusta selviytymisvirityksille. Lisäarvoa annan myös sille seikalle että tämä teos alkaa olemaan jo melkein kymmenen vuotta vanha ja silti se tuntui aika tuoreelta.

Paikoitellen painostava tunnelma oli saatu käsin kosketeltavaksi ja osa olennoista oli oikeasti häiriintyneen näköisiä pirulaisia joihin ei purrut muu kuin annos "kaiken" tuhoavaa tulta liekinheittimen suusta.

Alati vaihtuvat joukkuetoverit olivat kiva lisä, ja heistä sai ajoittain myös oikeasti apua taisteluissa. Lääkintämies paransi haavani ja teksinkko korjasi rikkoutuneet lukot, sotilas puolestaan ei ollut muuta kuin pelkkä lisä. Joukkuetovereiden Luottamus epäluottamus oli myös toimiva lisä, mutta useimmiten turhan yksinkertaisesti korjattavissa. Riitti kun anto tussarin ja panoksia niin viivasuu muuttu hymypyllyksi. Sekoamisen jälkeen joukkuetoverista tuli ympärille tulittava vaarallinen sekopää, ja yksi peijakas lopetti pistoolilla itsensä silmieni edessä.

Tosin jostakin syystä tiimini soturit välillä jäivät hölmösti seisomaan keskelle pihaa vaikka kuinka yritin käskyttää kaveria seuraamaan. Ehkä hirviö oli vallannut ruumiin tai aivot tipahtaneet lumihankeen. Niin tai näin se aiheutti närkästystä näppäimistön takana.

Saastuneesta tiimiläisesrä kehittyi ajan päälle hirviö jolle piti antaa tulikasate. Yleensä tämä muuttumisprosessi tapahtui aina muutenkin tukalassa tilanteessa ja auheutti äkkikuoleman. Muutenkin äkkikuolemat tulivat pelin edetessä tutuiksi ja tallennuspistejärjestelmän takia uudelleenhinkkaukselta ei voi välttyä.

Sisätilat olivat enimmäkseen innottomia ja tiiviitä palikkatestiluokan labyrinttejä, joissa oli muutama vipu väännettävänä ja tietokone räplättävänä. Ulkotilat puolestaan olivat näkyvyyttä rajoittavasta lumisateesta huolimatta oikeasti hienoja ja loivat kylmyyttä huokuvan tunnelman. Eikä ukko kauaa pysynyt sulilla ellei pinkaissut pihan poikki sisään lämmittelemään. Erikoismaininta täytyy myös antaa lumen narinasta saappaiden alla.

Äänimailma oli minimalistinen mutta toimiva, ymmärtäisivätpä muutkin pelin joskus olla myös hiljaa, ja jättää ne sankarimusiikit soittamatta.

Kuvalliselta anniltaan peli on loistava, harvaa yhtä hionoa jo lähes kymmenen vuotta vanhaa peliä tulee vastaa. Tietenkin äärimmilleen päivitettyjä koneitä hinkkaavat hifimiehet purevat mattojaan ja haukkuvat tyhmäksi kun ukko tällaisia päästelee naamastaan, mutta jätetään heidät omaan arvoonsa.

Pelin räiskintäosuus oli automaattitähtäyksestä huolimatta mukavaa, mutta aseen vaihdossa sekoilin aina ja taisinpa kuolla muutaman kerran ko piti saada käsiin liekinheitin eikä taskulamppua.

Suurin moka pelissä oli ehdottomasti se verikokeenottolaite joka ei oikesti toiminut, oli ihan sama testasko vai ei kaverinsa sillä puhtaan testin jälkeen seuraavassa huoneessa kaveri sai vesikauhun ja hyökkäs kimppuun. Myös eri kranaatit ja taskulamppu jäivät toisarvoisiksi, tavallisella haulikolla pärjäs paremmin ko kranuja nakkomalla ja taskulamppu oli korkeintaankin vain tunnelman tuoja. Ei tosin huono sellainen, mutta olisi sille myös voitu tehdä todellistakin tarvetta.

Puutteistaán ja muutamista mokistaan huolimatta hyvin antoisa vanha peli joka jättää hyvällä tavalla kylmäksi.

Hyvää:
toimiva kokonnaisuus
äänimaailma minimalistisen maukas
vanhakin peli voi olla kaunis
tarina toteutettu elokuvan hengessä
inhimillisellä tavalla reagoivat joukkuetoverit
talvi tuntuu talvelta ja lumi narisee saappaiden alla

Huonoa:
verikokeet ja muut turhat tavarat
sotilaat
tallennus (mutta ei liian häiritsevästi)
Sisätilojen tylsyys
sekoileva ase/tavaravalikko
pihalla paikalleen jäävät ukot

Yleisarvosana:
9/10 vioistaan huolimatta ansaitsee pisteensä (asteikolla 1-10)

kirjoittamani arvostelu perustuu omaan mielipiteeseeni, ja kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Peli: Burnout Paradise: The Ultimate Box

Alusta: PC

Laitevaatimus: Vaatii kohtuu uuden kokoonpanon

Testikone: Peliä pystyi pelaamaan lähes täysillä asetuksilla ilman mitään nykimistä

34,20 € pulitin ja hmmm ehkä hiukan liikaa näin laihalle sisällölle.

Aseet ja ruusut aloittavat kaahailumäiskeen.

Mukavan näköinen, ihan hyvän kuuloinen ja pelattavuuskin oli kohdillaan. Ei nykinyt tai kakonut vaikka laitoin asetukset lähelle kaakkoa, minulla on jo kolmisen vuotta vanha kokoonpano ja näin uudelle pelille se on harvinaista herkkua.

Autoja on massiivinen määrä, mutta jokainen on ulkokuorta lukuunottamatta toisensa kopio. Moottoripyörät olivat säseriä ajettavia ja jätin koko motoristinuran tämän paratiisin osalta pelkälle kokeiluasteelle.

Kisoja ja tekemistä riittää keräilytavoitteiden ja muiden hupailujen muodossa. Tekemistä on jopa niin paljon että se alkaa tympimään viimeistään puolen välin paikkeilla, ja lähinnä siksi että tämän pelin tekemiset toistavat jo ekan kymmenen tunnin jälkeen pahasti itseään. hohoijakkaa en jaksa millään ajaa samanlaista kisaa 100 kertaa peräkkäin.

Kaduilla lentää romua ja kolarit ovat muutenkin aika hillittömiä, pelin parasta antia. Mutta alussa näyttäviltä näyttävät hidastukset alkavat tympimään vain peliä hidastavana elementtinä.

Tämän pelin jälkeen en halua pitkään aikaan kuulla aseiden ja ruusujen paradise cityä, huhu tulee joka reiästä ulos sen biisin rytmit ja sanat...

Hetken aikaa loistelias ja viihdyttävä kaahailu, mutta ei kovinkaan palkitseva sisältörikkaampaa pelia halajaville.

Hyvää:
kuulostaa hyvältä
näyttää hyvältä
autot mukavasti pirstaloituvat
ajotuntuva hyvällä tavalla epärealistinen

Huonoa:
moottoripyörät
vähän sisältöä
se perhanan paradise city biisi...

Yleisarvosana:
8/10 (asteikolla 1-10)

kirjoittamani arvostelu perustuu omaan mielipiteeseeni, ja kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Peli: Blood Omen 2

Alusta: PC

Laitevaatimus: toimii ps2 eli jokaisessa nykykoneessa myös

Testikone: peli kaatuili mutta en usko sen johtuneen koneeni tehoista

Taas tällainen muutaman euron alelaaripeli.

Vähän vaikea sanoa juuta tai jaata pelin kokonnaisuudesta koska en saanut pelattua tekelettä loppuun saakka, jostakin syystä se kaatuili kolmannessa kentässä niin pahoin että päätin heivata koko roskan unohduksen suohon. Netistä hakemani päivityksetkään eivät auttaneet asiaan, vaikka niin lupasivat.

Onneksi olen pelanut tämän pelin joskus vuona jänis 2pleikkarilla ja se on jäänyt vampyyriaiheensa puolesta ulkomuistiin.

Pelin tunnelma on tiivis ja tulee kieltämättä samaistuttua pelhahmona pyörivään ilkeään vampyyri Kainiin. Kaikki tielleni osuvat elävät olennot ovat pelkkiä käveleviä veripusseja jotka odottavat kalmankalpeata illallisvierasta. Kain ei valkkaa hyviksiä ja pahiksia toisistaan ja jättää jälkeensä pitkän ruumiiden ketjun.

Kun unohdamme hampaitakutkuttavan verenimijäteeman ja pirteän veemaisen päähenkilön jonka matkaa saattelee tämän ikäiseksi peliksi melko onnistunut äänimaailma. Mitä meille jää käteen?

Vanha pleikka2peli joka on jotenkuten käännetty pc:eelle. Kontrollien opetteluun meni tovi, ne vielä menettelevät jäätyään selkäytimeen, mutta mikä p**un pakollisuus näissä vanhoissa konsolikäännöksissä on ollut jättää ne tallennuspisteet. Tämä kyseinen peli ei ole niin hirmu vaikea tapaus etteikö jo toisella yrittämällä pääse vähän hankalampaakin kohtaa läpi. Ne tallennuspisteet vain saavat jostakin syystä minut raivon valtaan!!!

Entä sitten itse peli? huido miekalla, tapparalla, kynsillä ja tapettuasi juo uhriesi veri. Paljon muuta sinun ei tarvi tehdä. Toiminnan sivussa rullaa jonkinlainen klassinen yksinäinen kostajajuoni ja sitä rataa. Juotuasi tarpeeksi verta energiapalkki nousee pykälän ylöspäin ja pomoivihulaisilta saat uuden vampyyrikyvyn, toisin sanoen suoraviivaisuudessa on hieman ropen tapaista.

Veran juominen ei tapahdu perinteisellä hampaat uhrin niskasta sisälle vaan Kainilla on niin suuri imukyky että hän pystyy noin kahden metrin päästä imemään ihon ja jopa haarniskan läpi tuon punaisen elämän eliksiirin. Varokaa kaikki teinitytöt, kain on varsinainen fritsumestari. Tämä seikka jäi jostakin syystä hieman häiritsemään tai sitten olen katsonut liikaa hammerin tuotantoa enkä osaa hyväksyä uudenlaista verensiirtotapaa.

Graviikka ei ole enää nykystandartien mukaista, mutta riittää minulle. En ole nimittäin mikään silmäkarkkihifisteliä, pidän peleistä jos pidän niiden muun annin takia, kauneus on vain plussa kaiken päälle. Sen johdosta varmaan jaksan tahkota myös näitä "ikäloppuja" jotka eivät päädy enää niin monen pelaajan kovalevylle.

Yhteenveto:
Taistelu oli yksinkertaista ja toimivaa, pikku "aivopähkinät" ja vampyyrinkyvyt toivat hieman vahtelua rymistelyn keskelle. Aihepiiri kiinnostaa aina ja tunnelma kohdilaan, äänet olivat jopa paremmat kuin joissakin nykypeleissä. Kainin maailma uskottavasti toteutettu. Näistä positiivisista seikoista huolimatta peli itse oli niin kevyttä kamaa että tuskin minä enää tätä toista kertaa pelaan.

Tämä olikin jo kolmas lyhyen ajan sisällä pelaamani vanhempi verenimupeli ja vielä olisi muutama koristamassa kovalevyä... hmm ehkä pelaan seuraavaksi jotain ihan muuta...

Hyvää:
äänimaailma
Kain
uskottava ympäristö

Huonoa:
tallennus
liian suoraviivaínen
todella iso miinus pelin kaatuilusta

Yleisarvosana:
6/10 sääli sillä peli olisi kunnolla toimiessaan ansainnut enemmän pisteitä (asteikolla 1-10)

kirjoittamani arvostelu perustuu omaan mielipiteeseeni, ja kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Peli: BloodRayne 2

Alusta: PC

Laitevaatimus: kaikissa uusissa ja suhteellisen uusissa pelittää

Testikone: ei nikoitellut kertaakaan

Muistaakseni ostin tämän joskus aikoja sitten noin 30 €, jäi lojumaan pelivuorten alle ja nyt sain aikaiseksi pelata.

Goottien luvattu maa, vai onko?

Pelihahmo itse on ketterä puolivampyyri joka silpoo kahdella erikoisella miekalla jokaisen meikatun goottivampyyrin paloiksi ja pinoon veren roiskuessa ympärille kuin keskiaikaisessa teurastamossa. Siinäpä se sitten on, mitään muuta peli ei oikein pelillisesti tarjoakkaan.

Ensimmäinen raynepeli jota pelasin 2pleikalla oli mukiinmenevä ja mukava piristysruiske minunkaltaiselleni vampyyrifanille, mutta tämä kakkososa ei oikein sytyttänyt. Ehkä johtuu iästäni tai liian monen pelin läpi tahkoamisesta että pelkkä loputon turpajuhla veriroiskeilla ja dominapalvelun emännän vaatteita kantava pääsankari eivät oikein innosta enää.

Ulkoasultaan kaikki pelimaailman hahmot ovat kuin suoraan pervoimpien goottien sm-bileistä, yhtä poikkeusta lukuunottamalta. Raynen "yhtiökumppani" on ulkoasultaan hienostuneen engelsmanin näköinen ja pelin ainoita hahmoja jotka eivät meikkaa kolmea tuntia ennen ulosmenoa.

Rayne on toki seksikäs ja saa perversejä unelmia aikaiseksi jopa minun kaltaisessa vanhassa sotaratsussa, mutta eräs hänen seksikkäistä vihollisistaan aiheutti hiukkasen huvittuneisuutta. Nimittäin kyseisen vampyyrineitokaisen rinnoissa taukoamatta liikkuva tribalihässäkkä.

Goottilainen ulkoasu ja tunnelma olivat pelissä kohdallaan vaikka välillä se ampui pahasti överin puolelle. Toisinaan ulkoasu jopa sokaisi silmät itse pelin yksinkertaisuudelta ja huonosti tottelevilta kontrolleilta. Toki tekemäni näppäilyvirheet voivat vielä mennä kesäoluvien turvottamien aivojeni piikkiin, mutta jos painan nappia pitäisi jotakin tapahtua eikä jäädä seisomaan kun nyrkki napsahtaa naamaan.

Tallennus-systeemi oli ylettömän huono ja menee luultavasti konsolialkuperän piikkiin kuten osa muistakin kömpelyyksistä ja paikoin yksinkertaisista tekstuureista. Tämän kaltaisessa pelissä jotakin vaikeampaa kohtaa joutuu hinkuttamaan useampaan kertaan edellisestä tallennuspisteestä lähtien ja tästä johtuen allekirjoittaneelta meinas päästä itku tokan kentän alussa.

Neitokaisen pistooleilla ei tee yhtikäs mitään, ovat vain turha koriste jota voi käyttää ammuskeluun jos niin huvittaa. Vampyyrinkyvyt ovat puolestaan ihan mukavia apuvalineitä tiukemmissa paikoissa.

Tulipa kokeiltua myös minun pelailuun tuiki harvinaista alastomuusmodia joka ei ollut loppujen lopuksi niin alaston mitä kuvittelin, sain raunen tissit oikein nänneineen esiin ja taistelu jatkui samaa puuduttavaa rataa.

Peli ei ollut erityisen huono lajityypissään, olisin vain halunnut huikan hiotumman kokonnaisuuden, paremman tallennussysteemin ja pientä rajaa siihen gootteiluunkin. Ykköspeli ja elokuva olivat ihan kelvollista vampyyriviihdettä pienellä varauksella mutta toisen osan peli oli vielä ihan pelattava vaikka bloodrayne 2 elokuvaa ei katso pitkinhampain irvistelemättä kukaan...

Hyvää:
seksikkyys
vamppyyrit
paikoin jylhä goottitunnelma
vampyyrikyvyt

Huonoa:
tallennus
pistoolit
ohjauksen tottelemattomuus
pelin yleinen turhanpäiväisyys

Yleisarvosana:
5/10 Bloodraynefaneille 7/10 (asteikolla 1-10)

kirjoittamani arvostelu perustuu omaan mielipiteeseeni, ja kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Peli: A Vampyre Story

Alusta: PC

Laitevaatimus: Kunhan on pc niin pyörii

Testikone: tarpeeksi muistia kovalevytilaa ja näytöohjainkin vajaakäytöllä tässä tapauksessa

Parilla kympillä lähtee halvimmillaan.

Vihaan rakastan vihaan, tai ehkä rakastan...

Wanhan hyvän ajan seikkailu kaikilla Wanhan hyvän ajan mausteilla, totta kai. Olen pelaamiseni vauva-ajoista lähtien naksutellut myös seikkailupelejä, vaikka lajityypin pelit eivät ehkä ole minulle sitä paraasta antia pelimaailmasta. Apinasaaren tarina, indiana jonesin ruoska ja muut saman genren klassikot ovat tuttua huttua. Joten A vampiyre story oli kuin paluu menneisyyteen, niin hyvässä kuin pahassa.

Vampyyrineito Monan saappaisiin astuminen oli piristysruiske kaikenmaailman adonisten ja teräsbikiniamazonien kansoittaman pelimaailman keskellä. Tytössä oli oli yhtä aikaa piilotettua voimaa ja samaan aikaan tyhjäpäistä blondeutta joka tulee esille erittäin selkeästi vuolaissa keskusteluissa, monologeissa ja lepakkoystävän kanssa jutellessa. Keskusteluista ja kommenteista puheen ollen on pakko sanoa että liika on liikaa, jossakin vaiheessa pelisessiota oli yksinkertaisesti pakko laittaa kone kiinni ja lähteä vaikka lenkille sillä en jaksanut keratakaikkiaan kuunnella Monan ja lepakon höpinöitä. Toki keskustelut ovat suurimmaksi osaksi hyviä ja huumori toimii paremmin kuin monissa muissa lajityypin edustajissa. Jopa niin hyvin että sai minut parissa kohtaa nauramaan ääneen.

Käyttöliittymä oli miellyttävän yksinkertainen ja toimi tilanteessa kuin tilaanteessa kiitettävän hyvin. Lisäksi peli tarjosi pari apunappia, sarkaimella sai esille kaikki huomion arvoiset kohteet ja välilyönnillä sai nopeutettua keskusteluja. Onneksi, sillä kuka jaksaa kuunnella sadatta kertaa kommenttia "lentäminen on niin 1880". Välilyönnillä sai myös kätevästy hypytettyä tyttöä nopeammin paikasta toiseen, sillä oopperadiivasta vampyyriksi muutetun monan liikehdintä on nopeudessa etanan tasoa.

Seikkailupeleille tyypilliset ongelmat olivat loogisia... hmm tai miten sen ny ottaa kaada mustetta lumiukon päähän ja heitä pää kohti oven yläpuolella olevaa ristiä niin vampyyrineito pääsee ovesta sisään... Eli toisin sanoen ei sovi kaikille ja minun kaltaisella vanhan koulukunnan pelejä tahkonneellekkin jotkin pulmat olivat pelkkää hämminkiä aiheuttavia sekasotkuja. Yhdessä täysin totaalisen kummallisessa pulmassa oli pakko luntata läpipeluuohjeita jotta pääsisin etenemään ja silti pulman ratkeamísen jälkeen en oikein ymmärtänyt mistä koko härdellissä oikein oli kyse.

Ulkoasultaan peli oli miellyttävän taiteellinen ja jopa liikutuksiin asti kauhuromanttinen, ilmeisesti kumminkin on käyty vähän lainailemassa erään kuuluisan saksikäsieetun ohjaajan maailman elementtejä ja liimattu suoraan peliin.

Ulkoasussa on myös suoraan sanottuna ihmeellisä vikoja, jotkut objektit ovat kuin huonoilla saksilla leikattuja ja taustaan päälle liimattuja, toisinaan taas tuli vastaan huvittavia grafiikkabugeja ja tekstitykset katosivat kokonaan. Peli jopa kaatui pariin otteeseen välivideoiden aikana ja se ei todellaakaan voi johtua puutteellisista konetehoista. Välivideoiden graavinen ilme toi mieleen kakkospleikkarin ensimmäiset lasten tasohyppelyt.

Tekijätiiminä on ilmeisesti vanhoja klassikoita kokokoon kursinut tiimi joten jälki on kokonnaisuutena hyvää ja tunnelma säilyy lähes koko pelin ajan käsin kosketeltavana, puhumattakaan oivallisesta tarinasta joka imee häpeilemättä vampyyriverenperintöään vanhoista hammerin kauhuelokuvista. Mutta pojilla on tainut olla vähän kiire saada kaikki valmiiksi ennen julkaisua, sillä kömpelyys joissakin kohtauksissa on silmiin pistävää.

Äänet jä ääninäytelijät ovat rautaa ja koko pelin parasta antia, välillä tosin Monan ransakaenglanti vähän tökki, mutta se on vain kuuntelijan mielipide.

Pelin loppu on harvinaisen töksähtävä ja viimeinen video ilmeisesti lupailee jatko-osaa jota on viimeisten nettitietojen mukaan myös tulossa lähivuosina.

Suosittelen peliä lämpimästi kaikille vanhan koulukunnan naksuseikkailusankareille ja totaalisille vampyyrifaneille (kuten itse olen) muut voivat harkita pelin hankkimista vakavammin...

Hyvää:
Tunnelma
aihepiiri
huumori joka väliin jopa nauratti
käyttöliittymä
paljon puhetta...

Huonoa:
...mutta liika on liikaa
Kammottavat ulkoasuvirheet
välivideot
käsittämättömät tehtävät
täysin tyhmä lopetus

Yleisarvosana:
7/10 (asteikolla 1-10)

kirjoittamani arvostelu perustuu omaan mielipiteeseeni, ja kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Peli: Crime Life: Gang Wars
Alusta: PC
Laitevaatimus: Ei niin väliä, mut pyörii vanhemmissakin koneissa.
Testikone: Oli lähellä tehdä itsarin pelin surkeuden vuoksi.

Ostin muistaakseni cittarin alelaarista noin 10 eurolla ja sekin on liikaa tästä tekeleestä.

80 ja 90 lukujen jenkkilässä riehui katujengejä toisiaan iloisesti puukotellen ja tämä on heidän tarinansa.

GTA? vai Mortal Kombat? en osaa päättää... Netissä peliä mainostettiin GTA-kloonina mutta tämä on minusta aikas kaukana tuosta rakastamastani pelisarjasta. Ainoa yhteneväisyys on san andreaksen kanssa samaan aikakauteen ja samoihin ympyröihin sysätty teema, katujengeineen, huumebisneksineen ja hiphopmusiikkeineen. Mielestäni tätä voisi mainostaa vaikkapa Mortal Kombatin ja State of Emergencyn (huonoin koskaan pelaamani Rockstarin peli) risteytyksenä, ainakin ne ovat vähintäänkin yhtä väkivaltaisia tämän tekeleen kanssa. Toisin sanoen voittekin jo päätellä että ennakko-odotukseni toisesta GTA-pelistä menivät metsään.

Mikä pelissä oli hyvää? Ehdottomasti musiikki, vaikka kuuntelenkin enimmäkseen metallia en ole koskaan sylkenyt hyvän ganstarapin päälle. Pelin alkuvideot olivat mukaansatempaavia. Pelihahmojen ääninäyttely ja kommentit olivat yliampuvaa ganstailua mutta minun kieroutuneelle huumorille tarpeeksi vinoutuneita vääntämään suupielet hymyyn, moralistit peittäköön korvansa. Pelissä edistymisestä aukeavat bonukset olivat ihan kiitettäviä palkintoja mutta eivät toki ihan joululahjojen veroisia. D12 tyyppien naamat oli ihan hauska nähdä karkeasti mallinnettuina pelihahmoille. Tappelu oli kohtalaisen hauskaa mutta sitä riittää pelin alusta ihan loppumetreille saakka.. huhu ja alun mätkinnän jälkeen oli piristävää vähän räiskäistä tuliuikulla vihollisjengiläisiä munille.

Mikä pelissä sitten oli huonoa? hmmm ehkä liian kova ennakko-odotukseni kostautui ja en saanut mitä halusin, joten löysin joka käänteessä vian jos toisenkin. Kamera oli jostakin syystä ympätty diablohenkisesti yläviistoon ja se hankaloitti paikkojen löytämistä ja vihollisten havaitsemista. Loputon mätke jonka välissä olisi vielä pitänyt muutama töhry tuhertaa seinälle. Omituisesti pätkityt pikkukentät jotka esittivät kukin omaa kaupunginosaa. Tappeluissa mätkin väliin tyhjää ilmaa ja uhosin lyhtypylväille vaikka viholliset olivat selkäni takana monottamassa persettäni minkä kerkisivät, eli kontrolleissa ei ihan kaikki menny yksi yhteen. Välivideot ja itse pelin graviikka oli uskomattoman rumaa 2005 luvun peliksi, olen nähnyt siltä vuosikerralta jopa nykypelien vertaisia teoksia mutta tämä peli ei tosiaankaan ole sitä.

En suosittele kenellekkään GTA fanille tulette pettymään pahemman kerran, mutta mätkintäpelien ystäville tämä voi mennä sateisen arkipäivän turpajuhlana. Peli ei ollut ihan kaikkein aikojen huonoin pelaamani peli mutta ei kyllä kauas jäänyt pahnanpohjimmaisten kymmenen parhaan joukosta.

Hyvää:
Alku lupaili parempaa
D12
Ganstaläppä

Huonoa:
Kameran yläviisto kulma
Pelin vääränlainen mainonta
Levottomat kontrollit
Kokoaikainen turpajuhla
Peli ei tiedä ollakko vaikko eikö olla GTA
Ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, pelin aivan ihmeellinen rumuus!!!

Yleisarvosana:
4/10 (asteikolla 1-10)

kirjoittamani arvostelu perustuu omaan mielipiteeseeni, ja kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Peli: warcraft 2 battle.net edition
Alusta: PC
Laitevaatimus: Windows 95/98/NT/ME/XP
Pentium-60 tai vastaava prosessori, 16mt muistia, 2 x cd-rom asema
Testikone: riittää kun sanoo että pyörii varmasti.

Aikana jolloin örkit olivat miehiä, ihmiset parturikampaajia ja sisustussuunnittelijoita

Pelattavaa pikkurahalla, maksoi 2,40 € netistä tilattuna.

Peli on jo päässyt aika miehekkääseen ikään ja se kyllä näkyi välivideoissa joiden tarkoitusperät jäivät hieman hämäriksi ja muutenkin pelin gravoissa. Vanhuudesta huolimata warcraft on aika onnistunut naksu ja kaikki samat perusominaisuudet löytyvät nykyisistäkin genren edustajista.

Käyttöliittymä oli yksinkertainen ja toimiva taisteluissa. Uusia joukkoja tulee tehtävien edetessä. Taustatarinan tynkä menettelee ja oli varmaan ajan mittapuulla ihan hyvä. Örkeillä oli mielenkiintoinen pelata.

Puolestaan ihmisten skenaario ei oikein iskenyt, olivat tylsempiä paremmista taikureista huolimatta. Ihmisten ääninäyttely myös tökki pahemman kerran, tyypit kuulostivat lähinnä takavuosien sillä silmällä ohjelman stylisteiltä.

Alku oli ihan kivaa retropelailua, mutta loppua kohden tylsyysmittari alkoi lähennellä punaista. Peli on vähän turhan yksinkertainen ja tekoälyvastustaja on enemmän kuin pelkkä pölkkypää. Ja se sama perhanan hehkutusmusiikki joka ikisessa kentässä...

Pelasin peruspelin läpi muutamassa viikossa, mutta minulla on pieni poika enkä voi olla enää kuten nuoruudessani tuntitolkulla koneen äärellä. Joten luulen että hc-nörtti voi naksutella tämän pelin yksinpeliosuuden vajaassa viikossa.

Jätin lisäosan pelaamatta, toki kokeilin sen ihmis jä örkki kamppanioita mutta en löytäny tarpeeksi uutta materiaalia jotta olisin jaksanut sitä jatkaa pitemmälle. Lisäksi se oli yllättävän vaikea verrattuna peruspeliin ja ne muutamat kentät joita kokeilin päätin käyttää netin cheatteja jotta näkisin mitä niillä on tarjottavana.

En ole hirveän innokas naksujen nettipelailija joten jätin myös sen osion vain kokeiluun. Vaikka enemmän oikeuksiinsa tämä peli pääseekin ihmispelaajaa vastaan.

Hyvää:
Käyttöliittymä
örkit
yksinkertainen pelattavuus

Huonoa:
Loppua kohti tylsä
tekoäly tökkii
ihmiset

Yleisarvosana:
8/10 (arvoasteikolla 1-10)

kirjoittamani arvostelu perustuu omaan mielipiteeseeni, ja kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand