IRC-Galleria

Peli: A Vampyre Story

Alusta: PC

Laitevaatimus: Kunhan on pc niin pyörii

Testikone: tarpeeksi muistia kovalevytilaa ja näytöohjainkin vajaakäytöllä tässä tapauksessa

Parilla kympillä lähtee halvimmillaan.

Vihaan rakastan vihaan, tai ehkä rakastan...

Wanhan hyvän ajan seikkailu kaikilla Wanhan hyvän ajan mausteilla, totta kai. Olen pelaamiseni vauva-ajoista lähtien naksutellut myös seikkailupelejä, vaikka lajityypin pelit eivät ehkä ole minulle sitä paraasta antia pelimaailmasta. Apinasaaren tarina, indiana jonesin ruoska ja muut saman genren klassikot ovat tuttua huttua. Joten A vampiyre story oli kuin paluu menneisyyteen, niin hyvässä kuin pahassa.

Vampyyrineito Monan saappaisiin astuminen oli piristysruiske kaikenmaailman adonisten ja teräsbikiniamazonien kansoittaman pelimaailman keskellä. Tytössä oli oli yhtä aikaa piilotettua voimaa ja samaan aikaan tyhjäpäistä blondeutta joka tulee esille erittäin selkeästi vuolaissa keskusteluissa, monologeissa ja lepakkoystävän kanssa jutellessa. Keskusteluista ja kommenteista puheen ollen on pakko sanoa että liika on liikaa, jossakin vaiheessa pelisessiota oli yksinkertaisesti pakko laittaa kone kiinni ja lähteä vaikka lenkille sillä en jaksanut keratakaikkiaan kuunnella Monan ja lepakon höpinöitä. Toki keskustelut ovat suurimmaksi osaksi hyviä ja huumori toimii paremmin kuin monissa muissa lajityypin edustajissa. Jopa niin hyvin että sai minut parissa kohtaa nauramaan ääneen.

Käyttöliittymä oli miellyttävän yksinkertainen ja toimi tilanteessa kuin tilaanteessa kiitettävän hyvin. Lisäksi peli tarjosi pari apunappia, sarkaimella sai esille kaikki huomion arvoiset kohteet ja välilyönnillä sai nopeutettua keskusteluja. Onneksi, sillä kuka jaksaa kuunnella sadatta kertaa kommenttia "lentäminen on niin 1880". Välilyönnillä sai myös kätevästy hypytettyä tyttöä nopeammin paikasta toiseen, sillä oopperadiivasta vampyyriksi muutetun monan liikehdintä on nopeudessa etanan tasoa.

Seikkailupeleille tyypilliset ongelmat olivat loogisia... hmm tai miten sen ny ottaa kaada mustetta lumiukon päähän ja heitä pää kohti oven yläpuolella olevaa ristiä niin vampyyrineito pääsee ovesta sisään... Eli toisin sanoen ei sovi kaikille ja minun kaltaisella vanhan koulukunnan pelejä tahkonneellekkin jotkin pulmat olivat pelkkää hämminkiä aiheuttavia sekasotkuja. Yhdessä täysin totaalisen kummallisessa pulmassa oli pakko luntata läpipeluuohjeita jotta pääsisin etenemään ja silti pulman ratkeamísen jälkeen en oikein ymmärtänyt mistä koko härdellissä oikein oli kyse.

Ulkoasultaan peli oli miellyttävän taiteellinen ja jopa liikutuksiin asti kauhuromanttinen, ilmeisesti kumminkin on käyty vähän lainailemassa erään kuuluisan saksikäsieetun ohjaajan maailman elementtejä ja liimattu suoraan peliin.

Ulkoasussa on myös suoraan sanottuna ihmeellisä vikoja, jotkut objektit ovat kuin huonoilla saksilla leikattuja ja taustaan päälle liimattuja, toisinaan taas tuli vastaan huvittavia grafiikkabugeja ja tekstitykset katosivat kokonaan. Peli jopa kaatui pariin otteeseen välivideoiden aikana ja se ei todellaakaan voi johtua puutteellisista konetehoista. Välivideoiden graavinen ilme toi mieleen kakkospleikkarin ensimmäiset lasten tasohyppelyt.

Tekijätiiminä on ilmeisesti vanhoja klassikoita kokokoon kursinut tiimi joten jälki on kokonnaisuutena hyvää ja tunnelma säilyy lähes koko pelin ajan käsin kosketeltavana, puhumattakaan oivallisesta tarinasta joka imee häpeilemättä vampyyriverenperintöään vanhoista hammerin kauhuelokuvista. Mutta pojilla on tainut olla vähän kiire saada kaikki valmiiksi ennen julkaisua, sillä kömpelyys joissakin kohtauksissa on silmiin pistävää.

Äänet jä ääninäytelijät ovat rautaa ja koko pelin parasta antia, välillä tosin Monan ransakaenglanti vähän tökki, mutta se on vain kuuntelijan mielipide.

Pelin loppu on harvinaisen töksähtävä ja viimeinen video ilmeisesti lupailee jatko-osaa jota on viimeisten nettitietojen mukaan myös tulossa lähivuosina.

Suosittelen peliä lämpimästi kaikille vanhan koulukunnan naksuseikkailusankareille ja totaalisille vampyyrifaneille (kuten itse olen) muut voivat harkita pelin hankkimista vakavammin...

Hyvää:
Tunnelma
aihepiiri
huumori joka väliin jopa nauratti
käyttöliittymä
paljon puhetta...

Huonoa:
...mutta liika on liikaa
Kammottavat ulkoasuvirheet
välivideot
käsittämättömät tehtävät
täysin tyhmä lopetus

Yleisarvosana:
7/10 (asteikolla 1-10)

kirjoittamani arvostelu perustuu omaan mielipiteeseeni, ja kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Peli: Crime Life: Gang Wars
Alusta: PC
Laitevaatimus: Ei niin väliä, mut pyörii vanhemmissakin koneissa.
Testikone: Oli lähellä tehdä itsarin pelin surkeuden vuoksi.

Ostin muistaakseni cittarin alelaarista noin 10 eurolla ja sekin on liikaa tästä tekeleestä.

80 ja 90 lukujen jenkkilässä riehui katujengejä toisiaan iloisesti puukotellen ja tämä on heidän tarinansa.

GTA? vai Mortal Kombat? en osaa päättää... Netissä peliä mainostettiin GTA-kloonina mutta tämä on minusta aikas kaukana tuosta rakastamastani pelisarjasta. Ainoa yhteneväisyys on san andreaksen kanssa samaan aikakauteen ja samoihin ympyröihin sysätty teema, katujengeineen, huumebisneksineen ja hiphopmusiikkeineen. Mielestäni tätä voisi mainostaa vaikkapa Mortal Kombatin ja State of Emergencyn (huonoin koskaan pelaamani Rockstarin peli) risteytyksenä, ainakin ne ovat vähintäänkin yhtä väkivaltaisia tämän tekeleen kanssa. Toisin sanoen voittekin jo päätellä että ennakko-odotukseni toisesta GTA-pelistä menivät metsään.

Mikä pelissä oli hyvää? Ehdottomasti musiikki, vaikka kuuntelenkin enimmäkseen metallia en ole koskaan sylkenyt hyvän ganstarapin päälle. Pelin alkuvideot olivat mukaansatempaavia. Pelihahmojen ääninäyttely ja kommentit olivat yliampuvaa ganstailua mutta minun kieroutuneelle huumorille tarpeeksi vinoutuneita vääntämään suupielet hymyyn, moralistit peittäköön korvansa. Pelissä edistymisestä aukeavat bonukset olivat ihan kiitettäviä palkintoja mutta eivät toki ihan joululahjojen veroisia. D12 tyyppien naamat oli ihan hauska nähdä karkeasti mallinnettuina pelihahmoille. Tappelu oli kohtalaisen hauskaa mutta sitä riittää pelin alusta ihan loppumetreille saakka.. huhu ja alun mätkinnän jälkeen oli piristävää vähän räiskäistä tuliuikulla vihollisjengiläisiä munille.

Mikä pelissä sitten oli huonoa? hmmm ehkä liian kova ennakko-odotukseni kostautui ja en saanut mitä halusin, joten löysin joka käänteessä vian jos toisenkin. Kamera oli jostakin syystä ympätty diablohenkisesti yläviistoon ja se hankaloitti paikkojen löytämistä ja vihollisten havaitsemista. Loputon mätke jonka välissä olisi vielä pitänyt muutama töhry tuhertaa seinälle. Omituisesti pätkityt pikkukentät jotka esittivät kukin omaa kaupunginosaa. Tappeluissa mätkin väliin tyhjää ilmaa ja uhosin lyhtypylväille vaikka viholliset olivat selkäni takana monottamassa persettäni minkä kerkisivät, eli kontrolleissa ei ihan kaikki menny yksi yhteen. Välivideot ja itse pelin graviikka oli uskomattoman rumaa 2005 luvun peliksi, olen nähnyt siltä vuosikerralta jopa nykypelien vertaisia teoksia mutta tämä peli ei tosiaankaan ole sitä.

En suosittele kenellekkään GTA fanille tulette pettymään pahemman kerran, mutta mätkintäpelien ystäville tämä voi mennä sateisen arkipäivän turpajuhlana. Peli ei ollut ihan kaikkein aikojen huonoin pelaamani peli mutta ei kyllä kauas jäänyt pahnanpohjimmaisten kymmenen parhaan joukosta.

Hyvää:
Alku lupaili parempaa
D12
Ganstaläppä

Huonoa:
Kameran yläviisto kulma
Pelin vääränlainen mainonta
Levottomat kontrollit
Kokoaikainen turpajuhla
Peli ei tiedä ollakko vaikko eikö olla GTA
Ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, pelin aivan ihmeellinen rumuus!!!

Yleisarvosana:
4/10 (asteikolla 1-10)

kirjoittamani arvostelu perustuu omaan mielipiteeseeni, ja kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Peli: warcraft 2 battle.net edition
Alusta: PC
Laitevaatimus: Windows 95/98/NT/ME/XP
Pentium-60 tai vastaava prosessori, 16mt muistia, 2 x cd-rom asema
Testikone: riittää kun sanoo että pyörii varmasti.

Aikana jolloin örkit olivat miehiä, ihmiset parturikampaajia ja sisustussuunnittelijoita

Pelattavaa pikkurahalla, maksoi 2,40 € netistä tilattuna.

Peli on jo päässyt aika miehekkääseen ikään ja se kyllä näkyi välivideoissa joiden tarkoitusperät jäivät hieman hämäriksi ja muutenkin pelin gravoissa. Vanhuudesta huolimata warcraft on aika onnistunut naksu ja kaikki samat perusominaisuudet löytyvät nykyisistäkin genren edustajista.

Käyttöliittymä oli yksinkertainen ja toimiva taisteluissa. Uusia joukkoja tulee tehtävien edetessä. Taustatarinan tynkä menettelee ja oli varmaan ajan mittapuulla ihan hyvä. Örkeillä oli mielenkiintoinen pelata.

Puolestaan ihmisten skenaario ei oikein iskenyt, olivat tylsempiä paremmista taikureista huolimatta. Ihmisten ääninäyttely myös tökki pahemman kerran, tyypit kuulostivat lähinnä takavuosien sillä silmällä ohjelman stylisteiltä.

Alku oli ihan kivaa retropelailua, mutta loppua kohden tylsyysmittari alkoi lähennellä punaista. Peli on vähän turhan yksinkertainen ja tekoälyvastustaja on enemmän kuin pelkkä pölkkypää. Ja se sama perhanan hehkutusmusiikki joka ikisessa kentässä...

Pelasin peruspelin läpi muutamassa viikossa, mutta minulla on pieni poika enkä voi olla enää kuten nuoruudessani tuntitolkulla koneen äärellä. Joten luulen että hc-nörtti voi naksutella tämän pelin yksinpeliosuuden vajaassa viikossa.

Jätin lisäosan pelaamatta, toki kokeilin sen ihmis jä örkki kamppanioita mutta en löytäny tarpeeksi uutta materiaalia jotta olisin jaksanut sitä jatkaa pitemmälle. Lisäksi se oli yllättävän vaikea verrattuna peruspeliin ja ne muutamat kentät joita kokeilin päätin käyttää netin cheatteja jotta näkisin mitä niillä on tarjottavana.

En ole hirveän innokas naksujen nettipelailija joten jätin myös sen osion vain kokeiluun. Vaikka enemmän oikeuksiinsa tämä peli pääseekin ihmispelaajaa vastaan.

Hyvää:
Käyttöliittymä
örkit
yksinkertainen pelattavuus

Huonoa:
Loppua kohti tylsä
tekoäly tökkii
ihmiset

Yleisarvosana:
8/10 (arvoasteikolla 1-10)

kirjoittamani arvostelu perustuu omaan mielipiteeseeni, ja kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand