
Nuorempana "tuonkaltaiset" ihmiset vaikuttivat tylsiltä, mutta samalla, takaraivossa syntyi eräänlainen (joiltakin osin hieman tiedostamaton) vakaa kunnioitus heitä kohtaan koska he edustivat jollakin tavalla sitä pysyvyyttä, vakautta ja tasapainoa, jota vanhemmat tarjosivat tai yrittivät tarjota. Yritin kuitenkin kapinoida tätä vastaan nuorempana alitajuisesti kuin myös tietoisesti. Se oli sitä aikaa kun ihminen alkaa oikein kunnolla kehittämään omaa persoonaansa erilleen vanhempiensa persoonista, joku tällä tavalla, joku toinen taas eri tavalla. Nyt hieman vanhempana näen, että me kaikki ollaan yhtä tärkeitä, eikä ole olemassakaan mustavalkoisesti tylsää tai "vastakkaisesti" villiä/mielenkiintoista ihmistä, on vain eri näkökulmia. Jokainen yksilö omaa ne tylsät sekä villit/mielenkiintoiset piirteet, ne on vain löydettävä.