Uusi päihderiippuvaisten potilasjärjestö kyseenalaistaa nykymenetelmät"– Olisiko nyt korkea aika kuunnella niitä, jotka tuloksettomien hoitojen jälkeen ovat päässeet toimivaan hoitoon ja toipuneet, Orre kysyy."
- Olisi, ehdottomasti! mutta yhtä tärkeää on kuunnella/analysoida heitä, jotka eivät ole päässeet kuiville/raittiiksi. Yhtä tärkeää on myös kuunnella ammattilaisia ja YHDISTÄÄ nämä tiedot kokonaisuudeksi, joka on btw ihan helvetin monimutkainen asiakokonaisuus. Ihmisillä on eri syitä mitkä ovat johtaneet addiktioiden syntyyn ja kaikkiin ei tehoa sama hoito. Toimiva hoito näihin on yksilöllinen. Harmittaa, että otetaan _aina_ jompikumpi ääripää eikä osata ajatella objektiivisesti vaikka pitäisi. Yleistäminen on se ongelma jota tapahtuu juuri tälläkin hetkellä NYKYpäihdehoidossa. Lääkkeiden täysikielto voi ajaa yksittäisen addin käyttämään uudelleen ja uudelleen, kerta toisensa jälkeen, riippuen esim. siitä omaako mahdollisesti muun vakavan sairauden päihdeaddiktion lisäksi. Kun se on fakta, että päihdeaddiktion omaavilla on joillakin todella syviä ongelmia, joiden korjaaminen ei onnistu leirinuotion ympärillä keittiöpsykologiaa harjoittamalla kun he eivät edes monesti ymmärrä ongelmiensa alkuperiä, eivät kykene/osaa käsitellä niitä, + miljoona muuta syytä.
Sama pätee addikteihin, jotka ajaa täysin lääkkeetöntä hoitoa. Siihen ei ole _mitään_ loogista syytä miksi päihdehoito pitäisi olla ainoastaan lääkkeetöntä. Ymmärrän sen teorian tämän takaa koska kuullut sen ihan liian usein ja se on kaunis teoria ja tärkeä teoria, jota on syytä tuoda enemmän nykyisenlaisen hoidon pariin, jossa on rohkeasti sanottuna enemmän vikoja kuin täysin lääkkeettömässä hoidossa. Siinä on vaan yksi ongelma. Omat vahvat tunteet, jotka liittyy asiaan sumentaa täysin järkevän ajattelun. Vaikka kuinka toisi esille esimerkkejä miksi potilas x tarvitsee päihdeaddiktion tueksi lääkitystä+terapiaa niin mieli ei vaan anna muuttaa sitä omaa kantaansa. Ihminen välttelee tällöin jotakin/jonkin asian kohtaamista ja olisi tärkeää selvittää tämä asia ihmisen itsensä vuoksi. Ei tartte valita jompaakumpaa. Ei ole olemassa vain musta ja valkoinen, paha ja huono vaan kokonaisuus, jossa harvoin on elementtejä, jotka ovat joko täysin pahoja tai täysin hyviä. Ihan jokaisessa asiassa on se negatiivinen ja positiivinen puoli olemassa. Se on objektiivinen fakta.
Omasta mustavalkoisesta kannasta kiinnipitäminen, siitäkin huolimatta, että ymmärtää täysin lääkkeettömän hoidon olevan turmiollista joidenkin kohdalla tai sen sivuuttaminen, että jotkut ovat saaneet elämänsä paljon paremmaksi lääkkeiden ollessa yksi tekijä muiden ohella, on melkeinpä sairaalloisen egoistista toimintaa.
"-Päihderiippuvuuden toimivan hoidon lähtökohta on järjestön mukaan päihderiippuvuuden ymmärtäminen hermosolutason sairaudeksi."
- Hyvä suunnitelma, ainut järkevä mutta täysin lääkkeetöntä päihdehoitoa ajaava järjestö ei selvästikään vielä itse ymmärrä mitä tämä tarkoittaa.
Lopuksi vielä; Tiedostan myös sen, että teoreettisesti täydellisen hoitomuodon kehittäminen ei välttämättä toisi yhtään sen enempää raittiutta/putsiutta tähän maailmaan kuin täysin lääkkeetön/suuremmaksi osaksi lääkkeellinen hoito toisi. Maailmassa on aina tasapaino ja näiden kahden(lääkkeetön+suuremmaksi osaksi lääkkeellinen) eri hoitomuodon ajaminen sellaisenaan voisi tuoda kokonaisuudessaan paremman lopputuloksen. Näen, että asiassa voidaan silti ottaa enemmän huomioon yksilöllisuus. Niin kauan kun raha määrää, on olennainen osa maailmaa, me tarvitsemme rajuja repäisyjä. Ehkäpä tämä järjestö on täysin välttämätön nykyisenlaisessa maailmassamme.