IRC-Galleria

Onko outoo et koen nykyisin et olin onnellisempi silloin kun mulla oli se kauhea akne jonka takia mun naama näytti joltain vitu miinakentältä? Nimittäin oon alkanut uskomaan et olin sillo onnellisempi, iha oikeesti. Silloin mulla ei ollu niin paljoa frendejä eikä mitää mut ne harvat jotka oli olivat tosi hyviä ja oikeita ystäviä, ja nykyisin tuntuu et mulla on hirveesti kavereita ja tuttuja ja tutun tuttuja yms muttei yksikään oo mikään himo hyvä ystävä.

Toisekseen sillon ku mulla oli akne tiesin mikä mun ulkonäössä on vikana ja tiesin miten sen voi korjata, mut nykyisin en enää ole edes varma mikä mun naamassa ja olemukses mättää ja oon aika varma ettei niitä ominaisuuksia voi tosta vaan korjata... ;S

Muutenkaan en jaksa uskoa että tulisin koskaan enää seurustelemaan. Kukaan ei oo mun tyyppiä enkä mä oo kenenkään tyyppiä.

Ps. 25. toukokuuta, kolme vuotta sinkkuna