Kohta on sitten mennyt kolme vuotta 9Bn kanssa ja tuntuu ihan vitun haikealta ajatella et tää kestää enää vain viikon, jonka jälkeen tää kaikki on ohi. Vaikka Ahmo on täynnä lapsellisia pentuja yms paskalla leikkijöitä (kirjaimellisesti) niin tulee silti ikävä yläastetta, sillä tää aika ja tää kaikki on jotain jonka menetettyämme emme saa koskaan sitä takaisin.
Herkistyin lukiessa tota luokkalehteä äsken :'( nyt tiedän et hanat aukee päättöjuhlassa..