IRC-Galleria

Tuoreeltaan päättynyt Durbanin ilmastokokous on ollut ympäri maailmaa hehkutettuna siitä, kuinka hyvin lisäajalle venyneessä kokouksessa saatiin tehtyä ilmaston saastumista ja lämpenemistä ehkäiseviä päätöksiä. Suomen ympäristöministeri Ville Niinistö kertoo myös olevansa tyytyväinen kokouksen tuloksiin.

Mitä kokouksissa sitten sovittiin? Tehtiin sopimus, että ympäristöasioista tehdän sopimus vuonna 2015, ja tämä sopimus tulee voimaan vuonna 2020. Sen lisäksi esimerkiksi Yhdysvallat, Kiina ja Intia saivat sopimukseen mukaan purkuehdon, jolla sopimuksen laillinen sitovuus voidaankin maan niin halutessa estää. Pitkälle maiden vaatimus johtuu keskinäisestä talouskilpailusta ja markkinavoimien vaatimuksista. Toisin sanoen, aikaan saatiin lupaus vapaaehtoisesta sopimuksesta, josta pahimmat saastuttajat voivat vetäytyä, ja varsinaista toimintaa saastuttamisen vähentämiseksi siirrettiin noin yhdeksällä vuodella.

Vaikka päästöjen rajoittaminen alkaisi jo nyt, voisi tavoite maailman keskilämpötilan kahden asteen nousun ehkäisemisestä olla vaikea saavuttaa. Jo nyt voi olla liian myöhäistä pelastaa maailma. Kokous siirsi aloitusajankohdan seuraavalle vuosikymmenelle.

Mitä järkeä on kahden vuosikymmenen ajan pidetyissä massiivisissa ilmastokokouksissa, joissa ei saatu taaskaan mitään konkreettista aikaan? Kokoukset itsessäänkin ovat valtavia saastuttajia, kun satoja, ellei tuhansia, päättäjiä ympäri maailmaa lennätetään samaan paikkaan - monet yksityislentokoneillaan. Entä mitä järkeä on päätöksenteossa, jossa sananvapaus voi olla hyvinkin rajallinen? Päästötavoitteita kunnianhimottomiksi kritisoinut Venezuelan pääneuvottelija Claudia Salerno kertoi saaneensa uhkauksia, ettei hänen maansa saisi tukea vihreästä ilmastorahastosta, ellei löyhä sopimusteksti tulisi allekirjoitetuksi.

Ainoana hyvänä puolena kokouksesta voidaan sanoa se, että Kioton ilmastosopimukselle saatiin jatkoaikaa vuoteen 2017. Vaikka Kioton sopimuksella ei maailmaa pelasteta, voi se toimia edes jonkinlaisena alkuna. Valitettavasti en osaa siihen alkuun uskoa - niin kauan, kuin markkinavoimat pystyvät ohjaamaan päätöksentekoa maailmanlaajuisen ilmastokriisin hoidossa näin tuhoisaan suuntaan, ei planeetallamme ole ainakaan liikaa toivoa.

Lähteet: Hs.fi, uusisuomi.fi, yle.fi, Savon Sanomat