IRC-Galleria

Pysähdyn hetkeks enkä mee
Paikasta aa paikkaan bee
Hetkeen en mä mitään tee
Ja mietin et mitä järkee
Me olemme niin kiireisiä
Aivan liian hektisiä
Aikataulutettu elämä
Suunniteltu jo edeltä

Me emme ehdi suremaan ruumiita kaduilla
Täytyy juosta eespäin sateisilla kujilla
Salkku kouras töihin, mielessä bonukset
Ehkä ylennys ja pomon kädenojennukset
Ehdimme vain pohtii miten lisää ansaita
Ei oo aikaa jäädä murehtimaan kuolleita
Voimme vain kauhistella ryppyjä kasvoilla
Ja toivoa, ettei kukaan tajuu niit katsella
Miettii miten antaa toisten huomen ymmärtää
Et kaikki hyvin on ja siltä myös näyttää
Vaikka kaikki merkityksettömältä tuntuu
Eikä mitään uutta parempaa tilallekaan tuu

Sä teit vuosikaudet töitä eteen numeroiden
Joiden piti pelastaa sun tulevaisuuden
Sä käytit parhaat vuotes lukemiseen kirjojen
Koska halusit vielä joskus olla onnellinen
Aikaa ei ollut silloin eikä kyllä nytkään
En tiedä ootko koskaan edes miettinytkään
Kun solmion aamul laitat kaulaan, sinä rukka
Se ei tukiköysi oo, vaan hirttosilmukka

Hymyilet ihmisille maireesti ihan turhaan
Se johtaa pikaisesti henkiseen itsemurhaan
Kun pöydällesi meet ja työmääräsi sä näät
Sä pudistelet päätäs et kohta muuttuu säät
Piakkoin sul oma yläkerroksessa on
Tilipussi kasvaa ja saat kattohuoneiston
Uraputki avautuu ja onnistut sä vain
Vaikka muutkin kilpailee samalla lain
Menestykselläkin hintansa, mut kaikkeen tottuu
Ei kukaan katso silmiin sua tai kysy mitä kuuluu

Niin sitä kuolee kuin on elänytkin
Jonain päivänä tulet loppuun sinäkin
Ja kun kadulle makaamaan sä jäät
Ei sua kohti käänny ohikulkijoiden päät
Liian kiireisiä ovat kuolleita katsomaan
He kiirehtivät, kuten säkin teit, kuolemaan