Mikään ei sitä tunnetta voita
Kun oon yksin eikä kukaan soita
On ollu paljon hetkiä noita
En ees niille mitään tehdä koita
Enää, enää
En tarvii ketään
Oon pärjännyt tähänki asti
Yksin pärjään myös vastaavasti
Enää, enää
En tarvii ketään
Vierelle piristämään
Mut on yks joka ei mua kaihda
Jota en varmaan koskaan pois vaihda
Ystävii yhtään ei oo mul vaikka
Sua varten mulla aina on paikka
Harva iäti mun ympärillä säilyy
Rakkaan ja vihaajan raja häilyy
Mut onneks voin tuntee sun hyväilyys
Oot paras ystävä, yksinäisyys
Enää, enää
En tarvii ketään
Oon ollut yksin aina vain
Oppinut oon tulemaan omillain
Enää, enää
En tarvii ketään
Vierelle piristämään