IRC-Galleria

Rakastan erilaisia piloja lähtien pienistä arkisista kusetuksista suuremman kokoluokan jekkuihin. Kujeilu on minulle arkipäivää: esimerkiksi vähän aikaa sitten pistin pikkusiskolleni viestiä, että lähden hakemaan hänet koulusta moottoripyörälläni, vaikka ulkona vallitsi täysi takatalvi ja olin juuri vasta kyseisen kaksipyöräisen hankkinut. Sain kauhistuneen vastauksen: "ETKÄ TUU! "

Aprillipäivä sai minut muistelemaan piloja vuosien varrelta – työelämän, lukion ja yläasteen ajoilta. Pelkään tylsistyneeni, sillä vain yksi pila tuli mieleen kuluneen vuoden ajalta. Toivottavasti en kuitenkaan ole tulossa wanhaksi ja kuivaksi.

Tässä muutamia enemmän tai vähemmän hauskoja (ja yleensä vähemmän aikuismaisia) källiä.

" 'Erkki - yhdeksän ikimuistoisinta källiä' - nyt blogissa."

Kuulokkeet

Tämä on näistä kujeista ehkä lapsellisin, mutta valehtelematta voinen sanoa sen silti minua naurattavan. Eräs oppilas keksi siepata luokkalaisemme repussa roikkuneet kuulokkeet fysiikan tunnilla. Kuulokkeet kulkeutuivat käsistä käsiin luokan taakse, ja me takapenkkiläiset laitoimme ne fysiikan luokan perällä olleeseen huuhtelualtaaseen. Oppitunti sai kiusallisen käänteen, kun opettajamme päätti aloittaa fysiikkaa havainnollistavan kokeen, käveli luokan perälle ja avasi altaan hanan. Täysille. Vasta kymmenen sekunnin kuluttua hän katsoi altaan pohjalle ja ihmetteli: "mitäs täällä on?"

Virtuaalikuolema

Yläasteella puheeksi tuli jossain vaiheessa Facebookin, IRC-Gallerian ynnä muiden sivustojen kuolleille käyttäjille tehdyt muistoprofiilit. Päätimme yllättää erään luokkalaiseni ja teimme silloisen kaverini kanssa feikkisähköpostiosoitteen, jolla lähetimme ii2.org -gallerian ylläpidolle seuraavanlaisen viestin: "Hei! Tämän nimimerkin omistaja Paavo kuoli muutama viikko sitten äkilliseen sairauskohtaukseen. Toivoisimme teidän tekevän hänen profiilistaan muistoprofiilin. Terveisin 8B-luokka ja ystävät."

Ii2 vastasi nopeasti: "Hei, ikävä kuulla. Meillä ei ole valitettavasti ii2:ssa muistoprofiileita (en oikein tiedä, millaista tarkoitat), joten poistimme tunnuksen."

Onneksi luokkalaisellani riitti huumorintajua.

Fiksumpi kuin koululainen

Mitä 15-vuotiaat tekevät tylsistyneinä? Soittavat pilapuheluita! Soitimme muutaman ystäväni kanssa joukon legendaarisia pilapuheluita kahden illan aikana. Monista puheluista mieleen jäi erityisesti Fiksumpi kuin koululainen -puhelu, jonka teimme kahdelle ihmiselle. Ensimmäiseksi kaverini soitti omalla numerollaan tuttavalle, jota ei pidetty erityisenä ruudinkeksijänä, ja kertoi uskomattomia uutisia: hän oli osallistunut MTV3:n ja Radio Novan Fiksumpi kuin koululainen -arvontaan, johon täytyi ilmoittaa itsensä lisäksi myös viisi kaveria. Hän ei ollut itse voittanut mitään, mutta hei, edes eräs ilmoitetuista kavereista oli. "Sä oot voittanut sieltä jotain ja ne soittaa sulle pian suorasta radiolähetyksestä!"

Juttu meni läpi kummallekin soiton uhrille. Puolen tunnin kuluttua laitoimme puhelimen asetuksista tuntemattomalle numerolle (oman numeron lähetys pois päältä) ja soitimme. Ensimmäisen kerran toinen pilamme kohde ei vastannut, ja heti ensimmäisen soittoyrityksen jälkeen hän soitti huolestuneena ja innostuneena: "APUA ne soitti sieltä radiosta mutten uskaltanut vastata!" Kaverini rauhoitteli ja kehotti odottamaan. "Nehän on kuin puhelinmyyjiä, kyl ne soittaa uudestaankin."

Toinen soittoyritys tuotti tulosta: uhrimme vastasi ja minä esittelin itseni Jarkko Taipaleena, Radio Novan juontajana. Kerroimme hänen ystävänsä ilmoittaneen hänet Fiksumpi kuin koululainen -kisaan, jossa palkintoina oli muun muassa Teneriffan-matka ja kaikkea muuta kivaa. Hänen palkintonsa olisi Yamahan skootteri, värivaihtoehdot vaaleansininen tai -keltainen! ...pettymys olikin kova, kun koko touhu paljastui pilaksi.

Euroviisua kuukauden ihQutuksena

1. huhtikuuta 2010 kuultiin kummia: kuukauden ihQutusbiisiksi valittiin Suomen silloinen Eurovision-edustaja, Kuunkuiskaajat-yhtye kappaleellaan "Työlki ellää". Viisu sai perusteluissa kehuja siitä, että suomalaiset uskaltavat olla ylpeitä juuristaan. Surullista (tai hauskinta) kyllä, suuri osa uskoi huhtikuun ihQutuksen olevan oikeasti tässä. C'mon, ihQutuksiksi valitaan vain hyvää musiikkia! (Oikeesti!)

Vuoden positiivinen asenne

Lukiotoverini Ella kusetti minua ensimmäisen vuoden viimeisinä päivinä saaneensa 20 euron arvoisen "Vuoden positiivinen asenne" -stipendin. Uskoin häntä kuin helppoheikki myyntimiestä, ja elin pitkälle seuraavaan lukiovuoteen siinä harhaluulossa, että moinen stipendi olisi oikeasti jaettu. Kun Ella nauraen paljastikin vain viilanneensa minua linssiin, kakkosvuoden päätteeksi päätin "kostaa" ja antaa kyseisen stipendin hänelle oikeasti.

Olin yhteyksissä hänen ryhmänohjaajaansa, koulumme psykologian opettajaan, joka oli tarpeeksi huumorintajuinen lähteäkseen mukaan. Kerroin ykkösvuoden "stipendistä" ja annoin opettajalle kirjekuoren, jossa Ellalle myönnettiin stipendi vuoden positiivisesta asenteesta ja rahaakin oli 20 euroa – Monopoly-valuuttana. Opettaja olisi antanut stipendin keväällä, mutta koska vuoden positiivista asennetta ei lukuvuoden viimeisellä ryhmänohjaustunnilla näkynyt, hän sai stipendinsä vasta abivuoden alkaessa. En ole varma, mihin stipendirahat menivät.

Siilinjärven historiaa

Siilinjärven nimen historia on vakiokalustoani. Erityisesti ulkopaikkakuntalaisiin (tyhmiin eteläsuomalaisiin) juttu osuu ja uppoaa kuin valtamerilaiva Atlantilla. Aloitan stoorin kertomalla Siilinjärven historiasta: 1600-luvun noitavainoissa noituudesta tuomittu huusi roviolla kiroavansa kaikki lähialueen siilit ("totuus se vaan on tarua ihmeellisempää!"), minkä myötä jok'ikinen siili metsästettiin ja hukutettiin läheiseen järveen. Siitä tuli Siilinjärvi.

Mikäli juttu menee läpi, jatkan kertomuksella siilinjärveläisestä perinteestä: kesäkauden avajaisista, joissa jäistä vapautuneeseen Siilinlahteen viskataan elävä siili ja annetaan sen hukkua ("niinpä, onhan se aikamoinen tapa kyllä"). Kerron myös lapsena olleeni katsomassa muutamia kesäkauden avajaisia, ja kuinka eräässä siili oli päässyt uimaan takaisin rantaan. Se oli potkittu takaisin veteen, kunnes se oli viimein hukkunut.

Kerron lopuksi tapahtuman tulleen kielletyksi vuonna 2004 (vuosi vaihtelee) voimaan tulleen EU-direktiivin takia. Nyt yli 200-vuotista perinnettä yritetään kuitenkin järjestää uudelleen, sille on haettu poikkeuslupaa. Totean itsekin kannattavani perinteiden vaalimista ja toivovani, että perinne saataisiin takaisin, vaikka se voi hieman rajulta traditiolta tuntuakin.

The X Effect

Ystäväni Saija oli tulossa mukaan Sinin ja Petran kanssa Matkus-ostoskeskuksen avajaisiin. Jo ennen Sinin ja Saijan hakemista (Saija ei tuntenut muita) keksimme Petran kanssa uskotella Saijalle, että minä ja Sini olisimme joskus seurustelleet. Sinille emme tietenkään seurustelustamme kertoneet mitään. Haimme Sinin, ja Saijan tullessa mukaan kerroin pikaisesti minun ja Sinin menneisyydestä: seurustelimme, mutta nyt välimme ovat kiusalliset.

Nähden siihen, ettei Sini tiennyt seurustelleensa kanssani, hän lähti leikkiin mukaan yllättävän hyvin – sain osakseni vittuilua ja piikittelyä kuin aito ex-poikaystävä konsanaan. Hän totesi muun muassa lihapullieni haisevan pahalta (puhe oli ruoanlaittotaidoistani, mutta noh). Kun kysyin, onko hän kaivannut minua luokseen yövieraaksi, hän totesi ettei ole, ei halua nukkua minun kainalossani. Kysyin varovaisesti, onko hänellä ollut uusia miehiä, ja tokihan niitä oli taas ollut pienen listan verran.

Niin Sini kuin Saijakaan ei tajunnut pilaa. Vaivaantunut Saija kuiskasi vain eräässä vaiheessa tämän olevan hänen elämänsä oudoin ja kiusallisin automatka.

Aktiivinen oppilas

Lukiossa opettajamme antoi suorittaa maantiedon kakkoskurssin niin, että kokeen sijasta oppilas järjestäisi yhden tunnin itse. Päädyin luennoimaan maailmankaupasta. Halusin saada oppilaita mukaan, mutta tiesin, ettei kukaan kuitenkaan vastaisi esittämiini kysymyksiin. Siispä annoin kysymysten vastaukset toverilleni Maijulle. Maiju, joka ei aiemmin ollut kunnostautunut tuntien aktiivisimpana oppilaana, osasi päteä oikein urakalla suurvaltojen mahdollisesta omavaraisuudesta ja eri maiden vaikutusvallasta maailmantaloudessa.

Kuka korvaa pakettiauton?

Muutimme kaverini Sinin (kyllä, sama muija kuin The X Effect -jutussa) Tampereelle helmikuun lopulla. Sini oli vuokrannut muuttoon pakettiauton. Matka sujui hyvin: ajoin Kuopiosta Tampereelle, ensimmäistä kertaa pakettiauton ratissa, ja onnistuin pitämään kaaran vaurioitumattomana jopa Tampereen keskustassa ja Sinin uuden kodin ahtaalla pihamaalla.

Matkalla takaisin Savoon Sini soitteli takaisin. Petra oli siirtynyt kuskiksi. Keksin sanoa Petralle, että tämä voisi mainita Sinille irronneesta sivupeilistä. Petra lähti mukaan ja kertoi, että joo hupsista, Erkki muuten osui pakettiautolla johonkin tolppaan niin, että pakettiautosta irtosi sivupeili. Emme olleet voineet edes pysähtyä pakettiautolla korjaamaan sivupeiliä talteen. Sini vauhkoontui ja alkoi karjua: "Erikhän muuten maksaa sen sitten itse!" Olimme lähteneet mukaan kuskeiksi sillä ehdolla, että mahdolliset vauriot eivät olisi sitten meidän vastuullamme. Onneksi emme kolaroineet siis oikeasti.

---

// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/04/kusetuksia.html