IRC-Galleria

Olenko vain tyhmä tai muuten naiivimielinen
Kun olen aina yrittänyt olla sellainen
Joka ois avoin mukava ja kaikin tavoin kohtelias
Oonko turhaan odottanut et se maksettais takas

Jos jokin asia ihmisissä mua sapettaa
Niin se et jokainen esittää toista parempaa
Toista paremmin neuvoo miten elää elämänsä
Vaikkei osais pitää huolta ees itsestä

Ei kiinnosta, haistakaa paska

Kyllä minä tiedän etten mitään oikein tee
Koska en osaa tehdä mitä muut käskee
Kyllä minä tiedän etten oikein päin mee
Enkä ole sitä mitä muut tarvitsee
Ei minulla ole mitään ketään vastaan
En vaan tahdo lähtee muiden mukaan
En väitä olevani parempi tai täydellinen
Olen vain sitä mitä vittu olen

Luulinko mä väärin vai onko multa jotain hukassa
Kun luulin et nykyajan individualistiyhteiskunnassa
Voisi olla jopa hyväksyttävää ja normaalia
Et jokainen ei oo sitä mitä muut tahtoo vaalia

Enkä nyt sano et aikoisin niiden vuoks luovuttaa
Päinvastoin mieleni lisää vaan jaksaa huutaa
Kyllä jaksan vaikka yrittivät myrkyttää mieleni
Raiskata itsetuntoni huumata mut ja katkaista kieleni

Ihmisiksi monet osaavat olla joskus todella sikoja
Toista on helppo haukkuu kun ei nää itsessä mitään vikoja
Koska meitä on niin vitusti toisille voi vapaasti jakaa tuomioita
Kunhan itse saa vain ja ainoastaan sitä positiivista huomiota

Kyllä minä tiedän etten mitään oikein tee
Koska en osaa tehdä mitä muut käskee
Kyllä minä tiedän etten oikein päin mee
Enkä ole sitä mitä muut tarvitsee
Ei minulla ole mitään ketään vastaan
En vaan tahdo lähtee muiden mukaan
En väitä olevani parempi tai täydellinen
Olen vain sitä mitä vittu olen

Elämme kapitalistisessa maailmassa ja kulutuskulttuurissa, jossa yksilöitä kannustetaan ostamaan milloin mitäkin ja tuottajat vastaavat kysyntään tarjoamalla jos jonkinlaista enemmän tarpeetonta, vähemmän tarpeellista hyödykettä.

Kyllähän esimerkkejä riittää - vaatimattomana kännykkäpelinä aloittanut Angry Birds on nyt vihkojen kansissa, leikkipuistoissa ja nyt myös pankkikorteissa. Julkisuuden henkilöillä on omia nimikkotuoksujaan. Presidentinvaalien alla Paavo Väyrynen rahoitti kampanjaansa myymällä naamallaan varustettuja kahvikuppeja, jotka kaiken lisäksi vielä nousivat oikeasti suosituksi hittituotteeksi. Hello Kitty -merkintä voidaan löytää pyyhekumeista, sukista ja jopa kondomeista.

Miksei viedä tuotteistamista vielä hieman pidemmälle? Maailmassa on paljon järjestöjä, henkilöitä, yrityksiä, tuotemerkkejä ja aatteita, jotka voisivat tuotteistaa itseään tehokkaammin. Koska asioista päättävät eivät ole sitä keksineet, täytyy jonkun muun - eli minun - tuoda nämä loistavat ideat esiin.

Ja jos joku näistä ideoista päätetään toteuttaa, niin minulle riittää ihan vain kunnia.

Horny Birds -kondomit

Angry Birds on jo vaikka missä, joten miten olisi myös omat kondomit? Tällä kertaa nimi voitaisiin muuttaa kuitenkin vaikkapa Horny Birdsiksi. Kondomit voisivat itsessään olla kuvioinneiltaan tuttujen lintujen näköisiä, mutta niissä (ja paketin kannessa) lintujen ilmeet eivät olisikaan tällä kertaa niin äkäisiä, vaan enemmän hymyileviä ja helpottuneita. Seksihän on kivaa. Eihän lintujen aina tarvitse olla niin vihaisia.

Kokoomus-wc-paperi

Lupaudun ostamaan vai tätä wc-paperia, mikäli tämä tulee joskus markkinoille. Kaiken elämän tuskan, hyvinvointivaltion rappeutumisen, yksityistämisen ja tuloerojen kasvun keskellä kuka tahansa työläinen voisi eriöistunnon päätteeksi vetää suuret tai pienet paskarannut porvaripuolueen logoon.
Mahdollisesti markkinoille voitaisiin tuoda myös paperin special edition -versio, jossa kokkarien logon tilalla olisikin puolueen ministereitä, merkittäviä vaikuttajia ja muita pahimpia roistoja. Paska ei ole tarttunut aiemmin ministeri Alexander Stubbin tefloniseen pintaan koulukiusaajataustasta ja EVVVK-lausunnoista huolimatta, mutta ehkäpä se tapahtuu viimein paperiseen versioon.

Grand Theft Auto -pistooli

On kummallista, miksei aseteollisuus ole vieläkään tajunnut liittoutua peliteollisuuden kanssa. Kohutuissa GTA-peleissä liikutaan vapaasti kolmiulotteisessa pelimaailmassa joko ihan vain hauskaa pitäen tai tehden mahdollisia tehtäviä, jotka voivat vaatia väkivallan käyttöä. Pelien aseet ovat usein oikean maailman aseita.
Vuonna 2008 GTA IV -peliä on myyty 22 miljoonaa kappaletta.Mikä voisikaan olla parempi tapa tuoda vaikkapa uusi pistooli markkinoille kuin brändäämällä aseen kahvaan esimerkiksi Grand Theft Auto -logo? Sama pistooli näyttelisi sitten seuraavassa GTA-pelissä merkittävää osaa, ja vihollisia listiessään pelaaja pääsisi tutustumaan aseen ominaisuuksiin. Amerikkalaisille pistoolin omistaminen on kansalaisoikeus, joten aseen tullessa asekauppojen hyllyille se menisi kuumille kiville.

Martina Aitolehti -äitiyspakkaus

Martina Aitolehti on muusikon (ai onko se muusikko?), näyttelijän (onko se muka näyttelijä?) ja mallin (onko se malli?) uransa (onko sillä ura?) lisäksi myös äiti. Perinteinen äitiyspakkaus on pitänyt pääasiassa sisällään joitakin vauvanvaatteita, mutta nyt olisi korkea aika tehdä päivityksiä. Mukaan voisi laittaa esimerkiksi Martina Aitolehden tähdittämän Martina ja Esko: Vauvakuumetta -sarjan DVD:n. Sarjan katsominen opettaisi paljon - miten purkaa stressiä, mitä kaikkea vauvan saaminen tulee tarkoittamaan ja että huonomminkin voisi mennä. Vauvanvaatteet voisivat tietenkin olla Martinan tekemää designia. Lisäksi mukaan voisi upottaa vielä Martinan soololevyn, parempihan ne on vaikka valtion rahoilla ostaa kuin myydä tienpäällysteeksi Kiinaan.

CERN-potenssilääke

Viagra on eräs suurimmista markkinaraoista maailmalla. Kaikkiallahan sitä halutaan ostaa, mutta useimmiten ostotapahtumat tehdään pimeillä markkinoilla. Tämä on ymmärrettävää, sillä onhan se oikeasti nyt aika noloa mennä jonkin lerppanan takia lääkärille ja noutaa siniset tabut paikallisapteekista, jossa pahimmassa tapauksessa työskentelee tuttuja. Suurin osa potenssilääkkeistä on usein ulkomailta tuotua, enemmän tai vähemmän epäilyttävää tavaraa.
Nyt CERN voisi tuoda ihmisten elämään jotain käytännön hyötyä. Sveitsiläisillä on ennestään jo epämääräiset pankkitilinsä, nyt kyseisen maan ja Ranskan rajalla voitaisiin aloittaa potenssipilleritehtailua. Samalla kun ihmiset olisivat entistä kiinnostuneempia myös CERNin keskuksen ja sen hiukkaskiihdyttimen hienouksista, pystyn jo näkemään sieluni silmillä tulevan mainoslauseen: "CERN-viagra saa sinunkin hiukkasesi kiihtymään."

The Pope Collection

Katolisen kirkon on aika vastata populaarikulttuurissa esiintyviin illuminatisymboleihin. Vaikka ristiäkin käytetään usein eri laulajien ja näyttelijöiden pukeutumisessa, se ei ole niin muodikas symboli kuin se voisi olla. Ruotsalaisvaateliikkeen ja Paavin on aika yhdistää voimansa - uusi kokoelma Made by B XVI ottaisi vaikutteita katolisen kirkon johtajan tyylistä ja kardinaalipuvuista. Britit ovat rakastaneet aina näyttäviä hattuja, ja voisiko jotain näyttävämpää olla kuin korkea Vatikaanin hallitsijan hatun kopio? Jos niinkin hirveä asia kuin Crocs-sandaalit onnistuttiin saamaan muodikkaiksi, voi vain arvailla, millaisen sensaation punaiset kalastajankengät saisivat aikaan muotimaailmassa - nehän ovat vieläpä Italiasta.

Mikki Hiiren brändäys

T-paidat, videot ja muu shitti ei riitä! Miten olisi äänentoistojärjestelmä, joka muistuttaisi Mikki Hiiren päätä? Tyylikkään musta kokonaisuus, jossa alin, pyöreä osa toimisi subbarina ja kaksi ylempää ja pienempää osaa varsinaisina kauttimina. Entäs Mikki-viina? Tai Mikki-kalja? Disneylla olisi varmasti tarpeeksi pätäkkää ostaa koko Karhu-olutta tuottava yritys, joten Karhun logon voisikin muuttaa tunnetun pallokorvan pään muotoiseksi.

Joku hirveä muotishitti

Musiikkiteollisuuteen saataisiin uutta potkua, jos jostain perseestä saataisiin kaivettua joku entuudestaan tuntematon artisti, joka laulaisi jonkun yksinkertaisen kappaleen. Biisissä pitäisi olla jonkinlaista tarttuvuutta ja jopa muka jokin "syvällinenkin" puoli, jota voidaan tulkita. Videoon lisätään jokin pöljä tanssi, jota ei tarvitse olla edes keksitty itse, tärkeintä että kaikki joraavat sitä. Sitten tämä ilmiö onkin joka paikassa - se kuuluu ja näkyy joka suunnalta, eikä kukaan oikeastaan tiedä miksi, mutta niin se vain tekee. Laulaja laitetaan esittämään sama biisi ja tanssi tuhansia kertoja, hänen naamansa painetaan kaikkiin lööppilehtiin. Kahden kuukauden päästä kukaan ei tosin muista koko juttua, mutta rahat on jo kääritty.

.....

http://www.kittyhell.com/2007/11/12/hello-kitty-condoms/

Paljon onnea vaan
Paljon onnea vaan
Paljon onnea mun rakas honey bunny 3310
Paljon onnea vaan <3

Rakas luurini viettää tänään 11-vuotispäiviään!

Kuluneeseen vuoteen on mahtunut paljon actionia. Hukkasin pikkuisen esimerkiksi kesällä Kuopion torille - olin vain hajamielisesti jättänyt sen lojumaan torikiveykselle. Tullessani takaisin sitä etsimään oli se jo kadonnut. Ilta baarissa meni synkissä tunnelmissa ja mietin, oliko tässä viimein legendan loppu. Sinikään ei onnistunut parantamaan mielialaani, vaikka hän sentään tarjosi minulle kaljan ja haukkui lippistäni.

Myös esimerkiksi Anniina epäili Apteekkarin terassilla jutellessamme puhelimen kohtalon olevan synkkä. "Joku on varmaan ajatellut sen olevan vain lapsen leikkipuhelin ja heittänyt roskiin."

Toisin kävi. 3310 ei ollut joutunut roskiin, se ei ollut joutunut teinien ilkivallan kohteeksi, vaan joku vanhempi (IHANA<3) rouvashenkilö oli kiikuttanut sen poliisiasemalle. Legendat eivät kuole koskaan.

HÄN ottaa onnitteluja vastaan! ^^

Kun uusi starttaa käyntiin, lienee sopivaa tarkastella myös kulunutta vuotta. Mitä kaikkea mahtui Erkin vuoteen 2012? Noh, ei paljoa mitään kummallista tai mielenkiintoista, mutta onhan siitä pakko kirjoittaa sillä elämme aikaa, jolloin mitä tahansa "minä minä minä" -paskablogia luetaan (ei hätää tämän lukeva kaverini, kyllä juuri sinun blogisi on minusta kiinnostava!) .

Mistä tulikin mieleen, että olen vakavasti alkanut harkitsemaan tämän skeidan siirtämistä jonnekin ihan "oikeaan" blogisivustoon. Tämä voisi tehdä höpinöideni seuraamisen helpommaksi niille, jotka eivät teinigalleriassa tunnuksia omista. What u think? Mene ja tiedä, harkitsen sitä, toisaalta tännekin olen kirjoittanut vain omaksi huvikseni odottamatta kenenkään lukevan näitä... Positiiviseksi yllätykseksi yllättävän moni vissiin lukee kuitenkin!

Siirryttyäni lärvikirjaan kirjoittaminen on jäänyt ajoittain vähemmälle. Hups.

Teinigallerian raapustuksista
Vuoden luetuin juttu oli marraskuun "Turkistarhauskielto voi huonontaa eläinten oikeuksia", joka pysyi noin puolisen viikkoa kiivaan keskustelun osasta etusivulla. Minusta oli hienoa, että aihe herätti keskustelua, mutta samalla väittelyä oli välillä hyvin ärsyttävää lukea, etenkin silloin, kun keskustelijat menivät henkilökohtaisuuksiin.

Oma suosikkini oli teksti lokakuulta, jossa käsittelin sitä, miksi hätäilemme Venäjän Pussy Riot -bändistä, kun myös länsimaissa on vastaavanlaisia ihmisoikeusongelmia.

Kirjoittamisharrastuksesta
Kirjoitin vuoden aikana joitakin novelleja, joita en ole kuitenkaan täällä teinigalleriassa julkaissut, eivät tahdo mahtua yhteen blogimerkintään. Novellien kynäileminen on noussut runojen ohella yhdeksi keinoksi purkaa tunteitani. Lisäksi ihmisten hämmentäminen niillä tuo minulle joitakin hassuja kicksejä... Hmm.

Runoista (vai ovatko nämä lähempänä laulujen sanoituksia?) oma suosikkini on helmikuussa kirjoitettu Aikuinen tyttö ( ErQ ) , johon keksin joitakin mielestäni hyviä ja ainutlaatuisia säkeistä.
"On toisten synttäreillä Nalle Puh -lautasia
Omilla vedän Tapsaa ja Cipralexia"

Vuoden 2012 ihQutusbiisit
Tammikuu: Sean Paul feat Alexis Jordan - Gotta Love Ya
Helmikuu: Neon Hitch - Fuck U Betta
Maaliskuu: Lana Del Rey - Born to Die
Huhtikuu: Inna - WOW
Toukokuu: Mint Julep - Aviary
Kesäkuu: Kylie Minogue - Time Bomb
Heinäkuu: Daughtry - Outta My Head
Elokuu: Alexandra Stan - Lemonade
Syyskuu: Mariska - Liekki
Lokakuu: Luca C Brigante feat Róisín Murphy - Flash of Light (Solomun remix)
Marraskuu: Karmin - Hello
Joulukuu: Mariska - Matkalla Manalaan

Näistä suurin hitti lienee ollut Lana Del Reyn biisi, muuten onnistuin ottamaan ihQutukseen mielestäni sopivasti valtavirrasta poikkeavia biisejä - joskin myös Neon Hitchiin ja Mariskan Liekkiin on tullut radioissa törmättyä usein.

Pinnallisuuksista
Värjäsin tammikuussa ns. Cruella de Vil -tukan eli toinen puoli päästä oli vaalea/valkoinen, toinen musta. Jaksoin tätä hiusmallia noin yksitoista kuukautta, mikä on kaikkien aikojen ennätys - aiempi ennätys lienee sinisten hiusten lähes puoli vuotta kestänyt kausi.

Cruella-tukan kunniaksi päätin myös pitää koko hiustyylin ajan muutakin olemusta mustavalkoisena. Harmaan sävyt sallin tietty kanssa, ja joskus korvessa ollessa pidin päällä kyllä esimerkiksi tummanvihreitä maastohousujani - samoin tummansinisiä farkkuja tuli pidettyä välillä.

Harva tyyli on vaikuttanut identiteettiin yhtä paljon kuin Cruella-tukka teki - sinisistäkin suortuvista irtosi aikoinaan reilusti vitsin aihetta, mutta mustavalkoisuudesta ja dalmatialaiskoirista tuli varmaan vitsailtua sitäkin enemmän. "Kuka nyt olisi muuten niin hullu, että värjäisi tukkansa niin, että toinen puoli on musta ja toinen valkea?" Samoin tulin ajoittain leikitelleeksi sukupuolirooleilla - vaalea edusti feminiinisempää, tumma maskuliinisempaa ("onko sulla sellainenkin?") puoltani.

Vuoden kuvista oma suosikkini on kaverini Hellun ottama ns. poikapusukuva, jossa kummatkin Erkit suutelevat toisiaan. :) Tuohan on jopa söpöä, ehkei ihmissuhde-elämäni olekaan tuhoon tuomittu - kiirettä saan pitää kyllä, mikäli haluan tosin jonkun kanssa oikeasti pusutella koulun käytävillä.

Kuva on valokuvaajaksi opiskelevan kaverini ottama - muokkauksen hän hoiti hieman pikaisesti ja tarkemman katsastelun myötä toki huomaa joitakin photoshopin paljastavia seikkoja. On se silti ihana kuva <3 (oikeesti en oo näin narsistinen)



Joulukuussa siirryin vihreä-mustaan tukkaan. Sehän on sesonkiväri, joulukuusethan ovat vihreitä!

Muuta
- Kuluneen vuoden aikana tuntuu, että elämä pyöri liikaa koulun ympärillä - milloin lukion, milloin autokoulun. Inssi meni läpi (!!) ensimmäisellä yrityksellä (!!!!!) ja onneksi tuo lukiokin tulee viimein tänä vuonna loppuunsa. Vapaus koittaa.
- Toivottavasti en ihastu ainakaan vuonna 2013 keneenkään.
- 18 vuoden täyttö ei muuttanut tätä elämää käytännössä mitenkään. Yhyy. Baareissa ja terasseilla on tullut ravattua ja ehkä sosiaalinen elämä on sillä lailla kehittynyt, mutta varsinaisia uusia tuttavuuksia olen luonut juottoloissa vain yhden.
- Madonnan MDNA-konsertti elokuussa oli hienoin elämäni aikana kokemani konsertti - tosin en ole kyllä kovin monessa käynytkään. Muutenkin elokuun Helsingin reissu vaikutti meikään todella paljon - reissulla oli ikävät hetkensä, mutta siihen mahtui myös paljon hyviä hetkiä.
- Rautavaaran puutarhassani on jo lähemmäs 90 lajia. Ensin vuoden tavoitteeksi otan vaatimattomasti sadan lajin rikkomisen - ei pitäisi olla edes vaikeaa, sillä tiedän jo joitakin kasveja, joita sinne olen saamassa.
- Vuoden hienoimpia lukukokemuksia olivat Stephen Kingin Kuvun alla ja Johanna Sinisalon novellikokoelma Kädettömät kuninkaat. Myös Stieg Larssonin Millenium-trilogia ja Ilkka Remeksen 6/12 jäivät mieleen elämyksinä.

2013...?
Olen luvannut parantaa yleiskuntoani, sillä olen ymmärtänyt, ettei terveyttä ehkä kannatakaan pilata. Kehittyvä lääketiede saattaa pitää minut viinasta/huonoista ruokailutottumuksista/stressistä/uniongelmista huolimatta hengissä tiedä kuinka wanhaksi, joten lienee parempi liikunnan avulla varmistaa, että pystyn itse raihnaisena ukkona pitämään huolen itsestäni enkä joudu makaamaan märissä vaipoissa toimettomana wanhustentalon sängyllä. Hyh!

Lisäksi lupasin hoitaa alkoholin ja Cokiksen takia heikkoon kuntoon päässeet hampaani kuntoon! Hyh!

Koulu loppuu ja en jää kaipaamaan! <3 Jo nyt, 2,5 vuoden jälkeen Suomen yliarvostetuimman tutkinnon (ellei jopa koko maailman?) suorittaminen on alkanut tympäisemään. Huhtikuun alussa vapaus kuitenkin koittaa, seuraavat kaksi kuukautta ennen päättäjäisjuhlia ajattelin käydä töissä, juhlia, elää hetkessä, hankkia joko auton tai sitten moottoripyöräkortin(&moottoripyörän?) rahatilanteen niin salliessa.

Jatko-opinnoista minulla ei ole hajuakaan. Lääkis? Etuna olisi varma työllistyminen ja hyvä palkka, mutta juuri nyt opiskelu ei jaksa oikein innostaa. Enkä tiedä, onko se lääkärin ammatti kuitenkaan sitä mitä haluan.

Kesällä muutan Rautavaaralle, jonne lähden vissiin suorittamaan sivarihintteyttä. Uskon, että vuoden hiljaisuus ja luonnossa oleminen tekee minulle hyvää - koen aina siellä olevani jotenkin vapautuneempi ja inspiroituneempi kuin kaupungissa tai Siilinjärven omakotitalohelvetissä.

Joten ei kun katse vain tulevaan!

Alussa oli suo, kuokka ja ihQutusbiisi.

Tammikuussa parasta ja myös radioaalloilla kuuluvaa musiikkia on irlantilaisbändi The Script featuring will.i.am kappaleellaan Hall of Fame. Raplyriikka, piano ja "elämää suurempi" kertosäe muodostavat toimivan, hienon kokonaisuuden.

Erityisesti tämän ihQutuksen video on todella hieno. Se kertoo kahden nuoren tarinan, kuinka kumpikin tekevät töitä unelmiensa eteen, vaikeuksista huolimatta. Kannustavuus ja positiivisuus tuovat myös itselleni henkilökohtaisesti toivoa, että haluamansa voi saavuttaa sen eteen ponnistelemalla.



Will.i.am on mielenkiintoinen muusikko - ajoittain hän onnistuu nostamaan pinnalle uusia, mielenkiintoisia artisteja tehden heidän kanssa hienoja duettoja, mutta ajoittain tuotanto on käynyt skeidankin puolelella. The Script on itselleni uusi tuttavuus ja voin sanoa olevani vaikuttanut bändin tuotannosta - esimerkiksi kappaleet We Cry ja The Man Who Can't Be Moved kannattaa ehdottomasti kuunnella.

Be a champion!

Joskus kreikkalaiset olivat huolissaan siitä, että Sokrates turmelisi nuorison jaaritteluillaan. Vielä muutama vuosikymmen sitten hätäiltiin The Beatlesin huonosta vaikutuksesta nuoriin. Nykyisinkin keksitään jos jonkinlaista "turmelijaa", mutta kaikkein pahinta jälkikasvulle haittaa aiheuttavaa asiaa ei olla tultu edes ajatelleeksi.

Puhun tietenkin sellaisesta asiasta kuin Disney.

Lähes jokainen lapsi tulee nähneeksi joskus Disney-elokuvan - eikä ihmekään, sillä ovathan ne ihania rakastettavia piirrettyjä täynnä taikaa ja mielenkiintoisia hahmoja! Esimerkiksi uusi Nemoa etsimässä 3D on juuri saapunut elokuvateattereihin.

(this blog is sponsored by Disney)

On kuitenkin huomattava, että Disneyn rakastettavuus on kyseenalainen asia. Disney antaa lapsille täysin väärän kuvan koko maailmasta. Elokuvien taikuuskin on enemmän mustaa magiaa.

Jos tarkastellaan vaikka sitä, mitä lapset oppivat Disney-elokuvien ansiosta luonnosta, tulos on huolestuttava. Elokuvissa eläimet esiintyvät inhimillisinä ja tulevat usein saumattomasti toimeen ihmisten kanssa. Eläimet pysyvät söpöinä läpi ikänsä ja ne ovat hauskoja pikku vekkuleita. Disneyn yli-inhimillistetyt pirulliset elukat ovat johtaneet siihen, että ihmiset pitävät eläimiä kaltaisiaan - Youtube on täynnä videoita, kuinka joku paukapää innostuu kiipeämään leijonien tai karhujen häkkiin ja kuinka se tomppeli luulee, että se eläin juoksee häntä kohti vain halatakseen...

Voi olla, että kaiken maailman vegaanijututkin ovat syntyneet juuri näistä koko perheen piirrettyjen perkeleistä. "Eihän Bambia saa syödä, Bambin äitikin kuoli kun metsästäjät sen ampuivat ja Bambista tuli orpo" ynnä muuta lässynläätä. No, ehkä on parempi luulla olevansa samalla tasolla jonkin lehmänkantturan tai karhun kanssa sen sijaan, että vaatisi myös ihmisten lihaa kaupan hyllylle "eläimet ovat kaltaisiamme" -harhaluulon perusteella.

Nuorisokulttuuria Disney saastuttaa erityisesti nuorisotähdillään. Sen lisäksi, että Mileyt, Selena Gomezit ja muut tekevät huonoa musiikkia (+ he ovat ärsyttäviä & lahjattomia), antavat teineille suunnatut ohjelmat täysin vinksahtaneen kuvan rakkauselämästä. Kaikki sujuu aina kuin, noh, elokuvissa, rakastavaiset ovat kauniita, rumia tai outoja ihmisiä ei kuvaruutuun päästetä. Elintasoa löytyy, samoin kuin tyylikkäitä vaatteita. Sitten kun oma rakkauselämä ei olekaan yhtä cheerleadermusikaalia, itketään tuskaisesti.

Disneyn sarjoissa ei nähdä teinitähteä, jolla olisi eri suuntiin törröttävät etuhampaat tai pienet tihrusilmät. Näyttelijöistä pojilla on jokaisella vatsalihakset ja tytöillä daisarit jo 13-vuotiaina. Ei siis ihme, että näihin idoleihin samastuvat nuoret kärsivät huonosta itsetunnosta! Kaikki eivät ole kauniita, vaan suurin osa on rumaa rahvasta. Ja rumien poikien on turha pillua toivoa. Ei ainakaan, ellei jaksa hankkia itselleen hyviä lihaksia, niitä monet reikäpäiset tytöt kyllä kuolaavat vaikka naamaa olisi käytetty tikkatauluna. Ja sama juttu tiedoksi muijillekin - ilman kunnon pärstää ja katselukelpoisia meijereitä on turha odottaa, että loppuelämä tulisi vietettyä Zac Efronin kanssa.

Nuorison masentamisen lisäksi Disney innostaa nuoria juomaan ja käyttämään huumeita - kuuleehan sen jo Hessu Hoponkin äänestä, ettei kyseinen jätkä ole pelkkää "sihijuomaa" litkinyt.

Rasismi on ollut Disneylle ominaista niin kauan kuin koko yhtiö on ollut olemassa. Eikö ole hassua, että Mikki Hiiri (mielenkiintoista, että poliisi antaa siviilin tutkia arkaluonteisia poliisiasioita, joihin on vieläpä sotkeentunut kyseisen siviilin tuttavia) jäljittää rikolliseksi aina loppujen lopuksi Musta Pekan? Tai Mustakaavun? Mikä heitä yhdistää? Niinpä niin. Mustuus. Jokainen tumma on siis rikollinen. Entä oletteko koskaan nähneet Ankkalinnan poliisilaitoksella yhtään tummaihoista poliisia? Epäilen.

Mikki Hiiren hahmoa analysoimaan lähdettäessä törmätään moniin kiinnostaviin huomioihin. Tai no ei törmätä, mutta todettakoon, että kyseessä on saatanan ärsyttävä, ylinokkela pallokorvainen siimahäntä. Perhana.

Kenenkään vanhemman ei siis kuulu olla huolissaan, jos lapsi kuuntelee huoneessaan hevimetallia tai vaikkapa keittelee pontikkaa - oikeasti täytyy huolestua siinä vaiheessa, kun kuulee lapsen kuuntelevani Demi Lovatoa tai katsovan Nalle Puhia.

Varokaa ihmiset.

---

- Ottakee huumorilla!
- PS. Jos nyt ollaan tosissaan, niin todellisuudessakin Disney-hahmojen käsissään pitämät valkoiset hanskat ovat jäänne 1900-luvun alkupuolelta, jolloin tummaihoisten työntekijöiden vaadittiin käytettävän valkoisia hanskoja käsissään.
- PPS. Mikki Hiiri on oikeastikin ihan saatanan ärsyttävä ja netti on näköjään täynnä videoita, joihin joillakuilla on ollut liikaa aikaa koota todistusmateriaalia Disneyn saatanallisista yhteyksistä. Tiesitkö, että Pieni merenneito -elokuvan kannen linnan torni on aivan peniksen muotoinen?

Pukin kontista paljastuu toisen joulupäivän kunniaksi joulukuun ihQutusbiisi, jota kuuntelemaan saapuu kolme tietäjää idästä.

Joulukuun ylivoimaisesti parasta antia on Mariskan ja Pahojen Susien syyskuulta julkaistulta Kukkurukuu-albumilta löytyvä kappale Matkalla manalaan. Kappale on nopeatempoinen ja pianosäestys tekee siitä kauniin kuuntelukokemuksen. Mariska on yksi suomalaisen musiikin sanoittajien kärkikastia, ja sen huomaa tämän kappaleen lisäksi muissakin Kukkurukuu-albumin viisuissa.

Tällä hetkellä tätä albumin avausraitaa ei ole vielä tajuttu julkaista singlenä, mutta toivottavasti näin tajutaan ensi vuoden puolella tehdä.

Ps. Tiesittekö, että Mariska on nero?

Tämän päivän Savon Sanomissa Suomen Punaisen Ristin viestintäpäällikkö Hannu-Pekka Laiho kritisoi voimakkaasti suomalaisen median tapaa käsitellä ulkomaiden kriisejä.

Laihon mukaan media luo kriisireportaaseissa usein totuudesta eroavan kuvan tekemällä esimerkiksi jaon hyvään ja pahaan - näin on käynyt esimerkiksi Syyrian kriisin tapauksessa, jonka käsittelyssä on luotu kahtiajako pahaan hallitukseen ja hyvään oppositioon. Todellisuudessa oppositiokaan ei ole mikään yhtenäinen iso ryhmä, vaan kymmenistä erilaisista näkökulmien sirpaleista rakentuva hajanainen joukko.

Artikkeli pitää paikkansa. Ajoittain suomalaisen median tapa käsitellä Lähi-idän kriisejä on mennyt hyvinkin epärealistiseksi ja puolueelliseksi. Viime aikoina seuratun Syyrian tilannetta on sorruttu jopa hehkuttamaan - länsimaalaisten päähän näytetään iskostavan ajatusta, että kun paha hallitus kaatuu ja oppositio pääsee valtaan, Syyriaan saadaan demokratia ja kaikki on ihanaa jee jee.

Ainoa ongelma on, ettei niin tule tapahtumaan.

Kun ns. arabikevät alkoi vuonna 2011 ja monet arabimaat alkoivat kapinoida hallitsijoitaan vastaan, länsimaissa uskottiin nähtävästi aidosti, että vallankumouksien myötä ihmisoikeustilanne Lähi-idässä paranisi. Luulisi historian opettavan - esimerkiksi Napoleon kaappasi aikoinaan Ranskassa vallan vieden koko Euroopan sotaan. Leninin 1917 aloittama vallankumous taasen johti Neuvostoliiton syntymiseen 1923, eikä tämä kansandemokratia palvellut kansaa tai parantanut ihmisten oloja.

No, historia ei opettanut - Libyan itsevaltiaan Gaddafin tappo, Egyptin itsevaltiaspresidentti Mubarakin vallasta syrjäyttäminen ja kaikki muut vastaavat otettiin länsimaisessa mediassa lähes riemuiten vastaan.

Alku näytti lupaavalta, esimerkiksi Egyptissä järjestettiin nopeasti vaalit. Vaalien voidaan sanoa olleen jonkinasteinen menestys - vaikka vilppiä esiintyikin, vaikutti siltä, että demokratia oli saapunut Egyptiin. Ongelmalliseksi tilanne muodoistui, kun valtaan päätyikin islamistipuolueet monien maallistuneiden egyptiläisten kauhuksi. Lisäksi kinastelua vallasta on esiintynyt vaaleilla valittujen edustajien ja sotilasneuvoston välillä. Äskettäin Egyptin uusi presidentti Mursi julistautui Egyptin faaraoksi diktaattorin oikeuksin. Valta juovuttaa? Nyt kättä on väännetty uudesta perustuslaista, ja voittajiksi uskotaan päätyvän islamistipuolueet. Kaikki eivät tule olemaan tähän tyytyväisiä, joten Egypti painii itsensä kanssa jatkossakin.

Eikä sen paremmin mene esimerkiksi Libyassakaan: väliaikaiseksi tarkoitettu hallinto on edelleen vallassa, kansa on alkanut kyllästyä jo siihenkin, tieto vaaleista on epävarmaa. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty huomautti edelleen tapahtuvista kidutuksista ja laittomista pidätyksistä.

Sama homma jatkuu myös Tunisiassa, josta arabikevään kansannousut alkoivat ja jonka piti olla malliesimerkki demokratian toteutumisesta. Salafistit mellakoivat kaduilla, turismi on vähentynyt. Islamistit pääsivät valtaan aggressiivisen vaalikamppailun lisäksi myös kepulipelillä - monet pienemmät "demokraattiset" puolueet liittyivät myöhemmin islamisteihin. Maallistuneet tunisialaiset ovat huolissaan mahdollisesti perustuslakiin lisättävästä ankarasta Sharia-laista. Vuosi vallankumouksen jälkeen maassa ei vieläkään ole tietoa demokratiasta, ei luotettavia luottamusmiehiä, ei korjattua perustuslakia.

Ehkä silloin olin yltiöpessimisti, kun arabimaiden vallankumouksia seuratessani en edes jaksanut uskoa demokratian toteutumiseen ja olojen kohentumiseen. Valitettavasti fakta on, ettei ihmisillä siellä päin ole edes kunnollista käsitystä siitä, millainen tai mitä demokratia on. Diktatuurit ovat kuuluneet Lähi-itään jo kauan, eikä muutama mellakka saa niitä katoamaan.

Ehkä nyt olen yltiöpessimisti, kun totean, ettei demokratiaa saada arabimaihin välttämättä koskaan. Mellakointi vain nostaa entisen korruptoituneen ihmispaskan tilalle uuden korruptoituneen (tai viimeistään pian korruptoituvan) ihmispaskan. NATOn sotilaallisen väliintulon sijasta Libyan tilanteellekin parempi olisi mahdollisesti ollut vaikkapa maahan kohdistettava taloussaarto (mikäli demokratiaa ei olisi suostuttu kehittämään) tai tullihelpotukset länsimailta (mikäli demokratiaa olisi kehitetty) .

Seuraavan kerran kun jossain arabimaissa mellakoidaan, toivon ihmisten muistavan, ettei vallankumous välttämättä johdakaan demokratian kehittämiseen tai hyvinvointivaltioon. Ne ovat ihania ajatuksia, mutta voivat olla hyvinkin kaukana todellisuudesta.

---

Lähteitä:
Libya:
http://www.guardian.co.uk/world/2012/feb/19/libya-government-absent-revolution-anniversary
Egyptistä:
http://www.ksml.fi/mielipide/kolumnit/egyptissa-taistellaan-vallasta/1275227
Tunisia:
http://www.nytimes.com/2012/11/01/opinion/tunisia-a-sad-year-later.html?_r=0
Savon Sanomat (17.12.2012)

Laulut kuuluvat jouluun kuin valkoinen parta kuuluu joulupukille! On kuitenkin olemassa ihmisiä, jotka eivät joululauluista pidä. Lisäksi on ihmisiä, jotka keksivät pahentaa joululauluvihaajien traumoja tekemällä jostakin viisusta oman versionsa.

On vuosittaisen jouluhaasteen paikka.

Kuuntele seuraavat kuusi joululaulua tai jouluhenkistä laulua. Aloita listan ensimmäisestä edeten viimeisimpään. Listan ensimmäisen laulun kuunteleminen ei pitäisi tuottaa tuskaa, mutta edetessä kohti viimeistä viisua korvasi alkavat yhä todennäköisemmin oksentaa.

Jos et osallistu, olet tietty tylsä ihminen. Ilmaise kaikille muillekin, mikäli onnistuit käymään läpi kaikki nämä ihanaiset joululaulut. Jos et kestänyt loppuun, kerro, mikä korvien raastaja sai sinut lopettamaan!

Jaossa on mainetta ja kunniaa!...

Carly Rae Jepsen - Mittens
http://www.youtube.com/watch?v=TmzgWVJSFL8

Taylor Swift – Christmas Must Be Something More
http://www.youtube.com/watch?v=aUYNm12nHw4

Maroon 5 – Happy Christmas
http://www.youtube.com/watch?v=C-c7S56HvBg

Schnuffel - Christmas Song
http://www.youtube.com/watch?v=v1IS4ej7ZkI

Robin – Tulkoon joulu
http://www.youtube.com/watch?v=vLGEugX-ITU

Petri Nyg̴rd РPetri pelastaa joulun
http://www.youtube.com/watch?v=xYXVQnqQKFE

Kun joulu alkaa lähestyä, postilaatikot täyttyvät kaiken maailman joululahjaesitteistä. On lapsille leluja, miehille työkaluja, naisille keittiötarvikkeita, on tarjousta, on uutta, on kimallusta ja on hienoutta.

Joulu on muuttunut kulutusjuhlaksi, jossa tärkeimmäksi asiaksi nousee vain juhlan pinnallisin höttö - lahjat. Ainoa asia on saaminen ja antaminen (tosin pääasiassa saaminen) . Lahjojen määrä ja arvo muuttuvat statussymboliksi. Omia lahjoja kuuluu verrata toisten omiin niin arvon kuin laadunkin osalta.

Olemme unohtaneet, mikä joulun alkuperäinen tarkoitus oli.

Toivon, että seuraavana jouluaattona huomio voisi keskittyä muuhunkin. Täytyy muistaa, ketä varten juhla alunperin oli. Voit sanoa itsellesi: "Huomenna on kyseisen henkilön syntymäpäivä."

Kyseinen henkilö antaa sinulle lahjan. Kyseinen henkilö on kiistatta myös historiallinen hahmo. Hän on totta. Tänäkin jouluna hän astuu luoksemme, alas taivaista, punaisessa nutussaan ja porojen vetämällä reellään.

Muista myös pukkia, eli jätä hänelle kiitokseksi pipareita ja maitoa siitä vaivasta, minkä hän on ihmisten hyväksi tehnyt.