IRC-Galleria

Jotenkin mulla on sellainen olo, että mun odotetaan kirjoittavan tänne
jotain ainakin kohtuullisen huvittavaa.
Mutta kun ei minullakaan aina ole huvittunut olo.
Välillä on todella harmiintunut olo.

Ja tämä on kyllä yksi niitä päiviä.
Mulla on jotenkin typerä olo.
Mä en oikein pidä ihmisistä.
Enkä mä oikein edes tiedä,
rakastanko itseänikään enää.

Mä olen koko päivän vaan maannut kotona ilman housuja syvän masennuksen kourissa,
ja yrittänyt saada muilta ihmisiltä huomiota ja sääliä.
Ei onnistu.
Ja televisiossakin on lihavia lapsia.
Hyppäisin alas parvekkeelta, mutta kun minulla ei ole parveketta.
Itkisin, mutta kun täällä on niin kylmä, että kyyneleetkin kuitenkin vain jäätyisivät.

Viime sunnuntainen Oscar-gaala oli jokseenkin turhanpäiväistä katseltavaa
ottaen huomioon, etten ollut nähnyt yhtäkään ehdolla olleista elokuvista.
Eilen korjasin vakavan virheeni, ja katsoin parhaan elokuvan Oscarin voittaneen Crashin.
Crash oli kyllä rehellisesti sanottuna uskomattoman hyvä elokuva,
enkä ollenkaan ihmettele, että se voitti sen Oscarinsa,
vaikken muita ehdokkaita olekaan nähnyt.
Elokuva oli todella hyvä ja mukaansatempaava, siitä huolimatta,
että katselukokemus oli todella rankka ja ahdistava.
Itkin kaksi tuntia putkeen, ja vielä tunti elokuvan jälkeenkin minulla oli sellainen olo,
että olisin tarvinnut jonkun ihanan ihmisen olkapäätä, mihin olisin voinut turvautua.

Onneksi makoisat kauneusunet piristivät minut täysin,
ja tänään olinkin taas oma ihana itseni.
Ensin istuin koulun penkillä melkein koko päivän esittäen oppivani jotain,
samalla pienen pääni sisällä miettien Riitta Väisästä seksikkäissä nahkahaalareissa.

Innostuin yhä enemmän, kun huomasin Ellun kanssa ostoksilla ollessani,
että Suomen suurin julkkis, kaikkien itseään kunnioittavien nuorten aikuisten idoli,
superstara Kari "Napakymppi" Salmelainen on saapumassa Raumalle
mainostamaan jonkinlaista vitamiini-valmistetta ensi viikon alussa.
Napakymppi-ohjelmaa 127 vuoden ajan juontanut Kari "Seksipeto" Salmelainen
on minun tuleva ex-aviomieheni numero kolme.
Minä aion pyytää maanantaina Karilta nimmarin pyllyyni.

Kari Salmelainen -innostukseni laantui hetkellisesti, kun huomasin,
että Norjalaisen vuosituhannen vaihteessa huippunsa kokeneen poikabändin
suurimmaksi hitiksi muodostunut laulu seuraa minua joka paikkaan.
Tänään kyseinen laulu hyökkäsi kimppuuni juuri kun olin viattomasti
Ellun kanssa nauttimassa maittavasta pizzasta.
Onneksi unohdin kyseisen biisin ainakin hetkellisesti
kun aloimme Ellun kanssa muistella viime syksyistä Turun visiittiämme.
Lähtisimme heti Turkuun uusimaan villit pippalointimme, mutta kun me pelkäämme turkulaisia.
Ne kun haisevat jotenkin oudolta.

Huomasin myös tänään Rauma Cityä kiertäessäni,
että olen alkanut osoittaa liiallista myötätuntoa
vanhuksia kohtaan ja liiallista kiintymystä lapsia kohtaan.
Ilmoittaudun vapaaehtoisena hoitoon sillä sekunnilla,
kun erehdyn luulemaan, että haluan omia kakaroita.
Sehän olisi seksikkään vartaloni loppu.

Olen onnistunut hankkimaan itselleni hieman kyseenalaisen maineen
olemalla aina myöhässä, joka ikisestä tapaamisesta, jonka sovin.
Itse pidän tätä luonteenpiirrettäni oikein suloisena,
mutta ne ihmiset, jotka ovat odottaneet minua jäätävässä pakkasessa
lähestulkoon tunnin eivät ilmeisesti tunne samoin.

Siitä johtuen olenkin päättänyt muuttaa tapojani.
Tänäänkin olin oikein ylpeä lähtiessäni liikenteeseen tietäen,
että olisin paikalla jopa puoli tuntia sovittua aikaisemmin.
Perillä minulle selvisi, että olinkin muistanut sovitun ajan väärin,
ja että olinkin oikeasti puoli tuntia myöhässä.
Siihen loppui minun pyrkimykseni olla ajoissa sovituissa tapaamisissa.
Tästä lähtien saavun aina paikalle järjestelmällisesti puolitoista tuntia myöhässä.
Ja kaiken lisäksi vielä väärään paikkaan.
Niin.

Jotkut ystäväni ovat lähiaikoina ottaneet asiakseen kritisoida minua myös siitä,
etten vietä heidän kanssaan riittävästi aikaa.
Toivoisin heidän ymmärtävän, että minä olen todella kiireinen ihminen -
elänhän sentään kahdessa todellisuudessa samanaikaisesti:
oikeassa maailmassa, sekä siinä ihanan utopistisessa maailmassa,
joka pienen pääni sisällä pyörii.
Siinä todellisuudessa minut valittiin juuri yksimielisesti maailman kuninkaaksi.
Niin.

Uutisissa kerrottiin äsken, että lintuinfluenssan tuloa Suomeen
muuttolintujen mukana pidetään nyt aivan varmana.
Minä olen tästä uutisesta todella järkyttynyt.
En saa enää kosketella kuolleita lintuja, enkä lintujen ulosteita.
Mitä minun nyt sitten pitäisi muka tehdä?!

Ehkä mun täytyy nyt katsoa Speed 2: Cruise Control -elokuva
uudelleen ja uudelleen, kunnes osaan kaikki vuorosanat ulkoa.
Ai niin, osaankin ne kaikki jo ulkoa.

My work here is done.

Tein äsken mielenkiintoisen testin, joka lupasi kertoa tieteellisen tarkasti,
kuinka syntinen ihminen minä oikeasti olen. -> http://www.yle.fi/pyhatjapahat/testi.html

Tässä testin viralliset, ja tieteellisesti todistetut tulokset:

Hyveitäni ovat:
- Rakkaus
- Huolettomuus
- Urhoollisuus

Syntejäni ovat:
- Vihamielisyys
- Ylpeys
- Hengen Velttous

Olisin olettanut olevani paljon synnillisempi ihminen, ottaen huomioon, etten kuulu kirkkoon,
mistä johtuen joudun tiettyjen ihmisten mukaan Helvetin ikuiseen tuleen.
Onneksi rakas tätini väitti minun olevan Saatanan ilmentymä ihmisruumiissa,
kun 4-vuotiaana hänen tarinansa mukaan yritin tukehduttaa hänet tyynyllä,
joten minähän viihdyn siellä sitten oikein hyvin.

Haluaisin vielä mainita, että tätini on yhä elossa,
ja hän on hankkinut ammattiapua ongelmiinsa.
En ole koskaan murhannut ketään.
Murhayrityssyytteisiin en kommentoi tällä erää sen enempää.


Mulla on tässä parin viimeisen päivän aikana ollut lievä ikäkriisi,
mutta ei ehkä sen laatuinen, mitä useimmat ihmiset olettaisivat.
Minä nimittäin tunnen itseni liian vanhaksi.

Ensimmäinen merkki huolestuttavasta käytöksestä oli se,
kun minun ja ystäväni Tuulian kanssa lounaan aikana käyty keskustelu koostui lähes kokonaan Kauniiden&Rohkeiden 90-luvun puolivälin juonenkäänteestä,
jossa Brooke kidnapattiin seksiorjaksi Beirutiin.

Toinen kauhukuva tuli siinä, kun saimme kammottavan vision
tulevaisuuden suositusta nuorisobändistä, Spice Girls Teens -yhtyeestä.
Päätimmekin Tuulian kanssa, että sinä päivänä kun sellainen yhtye julkaisee levyn,
lennämme helikopterilla Viroon, ruiskutamme kasvomme niin täyteen Botoxia,
että näytämme yhtä luonnolliselta kuin Cher alastomana 16-vuotiaan uusimman poikaystävänsä kanssa, ja varaamme liput Spice Girls Teensin keikan eturiviin.

Olin jo aivan varma, että kaikki tuleekin menemään loistavasti, ja ettei kukaan edes tulisi huomaamaan, että minä ja Tuulia olimme olleet elossa jo silloin kun alkuperäinen Spice Girls oli ollut koossa, mutta tänään huomasin toisen pelottavan muutoksen omassa persoonassani:
Olen aina ollut todella suurpiirteinen rahankäytön kanssa, osittain sen takia,
etten ole melkein koskaan joutunut miettimään sitä sen suuremmin,
koska sitä on aina omiin tarpeisiini nähden riittävästi ollut.

Ennen en olisi kuvitellutkaan, että nostaisin euron kolikkoa, joka joltain viattomalta kulkijalta olisi maahan pudonnut, mutta tänään nostin 10-senttisen ylös ja pistin taskuuni.
En edes miettinyt asiaa sen suuremmin sillä hetkellä, se tapahtui lähes refleksinomaisesti,
mutta hetkeä myöhemmin noustessani autoon, aloin miettiä, mitä olin äsken tehnyt.
Syyllisyydentunne kalvaa yhä sisälläni.

" Rakas ihqu päiväkirja,
tänään on ollu niinqu niin ihqu päivä.
Soitin äsken ihqubejbelleni Tuulialle ja kysyin et "voisix hei hagee siduggaa?"
ja sit se niinku suostus ja nyt mul on niinku siduggaa.
Vähäx siistii! Vähäx mä niinqu lovetan ihqupejpe-Tuuliaa.

Se ei kyl ollu niinqu niin siistii ku kävin ärrällä ja koitin ostaa
röökii ja se vanha lehmä siinä kassalla kysys papereita ja mä näytin keski sormea.
Sit joku vanha kuuppa siinä pihalla tuli aukoon päätä mulle ja mä niinku sanoin et
"mitä vittuu hei?!" ja sit se läks onnex poijes.
Vittu mun dakinen reppuki repes ku koitin pakata kaikki neljä siduggaa
sin ja ei ne vittu niinqu mahtunu sin.

Skolessaki ol niinku niin vitun tylsää ja se joku vanha ukko rupes selittään jotai vitun typerää etten osais muka niinku kirjottaa yhdys sanoja oikei.
Mä olin vaa sil opel niinku et LOL hei, spedee! Niinku se muka tietäis vittu jotai.
Gyl kaik silti aika ihquu on ku nyt mul on tätä siduggaa.
Mul on mansikka sidugga pullo jo kädes ja ny mennää kavereidden kaa ali kulku sillan al ja dokataa. "

Tämänvuotinen, neljäs vuosittainen 'Jerry katsoo Oscar-gaalaa koko yön'-tapahtuma,
oli viime vuotta paljon yksinäisempi, johtuen lähinnä siitä, että ystäväni Ellu hylkäsi minut,
joten sain nauttia Hollywoodin kimalteesta viime yönä täysin yksin.
Punaisen maton aikana minulla tosin oli vielä henkistä tukea,
mutta ensimmäistä palkintoa jaettaessa äänet pääni sisällänikin olivat jo hiljentyneet.

Illan, ja gaalan, kohokohta oli ehdottomasti se, kun Felicity Huffman alkoi itkeä punaisella matolla silloin, kun Desperate Housewivesin muut näyttelijättäret lähettivät hänelle
terveisiä "via satellite". Itsellenikin tuli tippa linssiin. Flicka on niin ihana.

Myös Outi Broux ja Dolly Parton olivat yhtä ihania kuin aina ennenkin.
On se kyllä uskomatonta, että Dolly Parton on yhä niin hehkeän näköinen,
ja täysin ilman plastiikkakirurgiaa.

Aamulla oli kyllä jokseenkin rankkaa palata valvotun yön jälkeen takaisin arkeen,
ja mennä kiltisti koulun penkille istumaan ja esittämään älyllistä olentoa.
Saavuin opinahjooni jo seitsemän aikoihin (kun gaalakin ehti jo loppua niin en kotonakaan viihtynyt)
ja jouduin tunkeutumaan koulurakennukseen sisälle keittiön kautta,
koska ovetkin olivat vielä lukossa.
Ilmeisesti he eivät odottaneet suuren väkijoukon olevan innokkaana oven takana klo 07.03.

Sisälle päästyäni rojahdin makaamaan kummalliselta haisevalle sohvalle katsomaan ruotsinkielistä Ostos-TV:tä. Se oli kyllä todella mielenkiintoista - lääkäriksi pukeutunut epäonnistunut näyttelijä yritti vakuuttaa molemmat katsojansa siitä, että tutkimusten mukaan ihmiset elävät 3,5 vuotta kauemmin,
jos he tilaavat Ostos-TV:ltä heidän patentoidun mehupuristimensa.
En tilannut.

Muistan vieläkin, kuinka nopeasti Ostos-TV:ltä tilaamani Abtronic Pro rikkoutui.
Enkä ole vieläkään saanut niitä upeita vatsalihaksia,
vaikka ne luvattiin minulle kahden viikon kuluessa.

Katkeroiduin niistä muistoistani niin paljon, että päätin jättää Ostos-TV:n taakseni ja käydä jopa näyttäytymässä oppitunneilla. Jaksoin kaksi tuntia, minkä jälkeen suuntasin suoraan vaaleanpunaisiin lakanoihini nukkumaan. Kuuden tunnin päiväunien jälkeen heräsinkin siihen,
kun Tuulia kutsui minut luokseen leipomaan porkkanakakkua.

Luonnollisesti tartuin tilaisuuteen ja lähdin heti kävelemään Tuulialle.
Perille päästyäni sain potentiaalisesti seksintappoaseenakin käytettävän
essun päälleni ja aloin vatkaamaan munia.

Samalla kun myöhemmin illalla nautimme työmme tuloksista,
pohdimme Tuulian kanssa mahdollisia myyntipuheita Kroatian matkailuvirastolle.
"Croatia - It's just like Tenerife, only cheaper!"

Meidän matkamme on varattu jo.

No niin. Joku sarkastinen akka haastoi minut tällaiseen.
En olisi kyllä muuten tällaista tehnyt, mutta kun kyseinen nainen on jokseenkin pelottava.

KOLME NIMEÄ, JOITA TOTTELET:
1. Jerry
2. Maailman ihanin ihminen
3. Kultapuppeli

KOLME NIMIMERKKIÄ, JOTKA SINULLA ON OLLUT:
1. Ai siis tällaisissa Internet-jutuissa vai? No, Jekzu
2. KuumaPovi90
3. IhQ_bEjBe^^

KOLME ASIAA, JOISTA PIDÄT ITSESSÄSI:
1. Kykyni löytää itsestäni aina vain uusia positiivisia piirteitä
2. Täydellisen intellektuelli huumorintajuni
3. Mahdottoman seksikäs ulkonäköni

KOLME ASIAA, JOISTA ET PIDÄ ITSESSÄSI:
1. Oikeanpuoleinen profiilini
2. Toisistaan poikkeavat peukaloni
3. Se, että mietin aina asioita liikaa

KOLME ASIAA, JOTKA PELOTTAVAT SINUA:
1. Kalat, pienet kalat. Pelottavaa kun ei voi tietää, mitä ne ajattelevat.
2. Pellet ja klovnit. Pelottaa kun se hymy on maalattu niiden kasvoille,
eikä voi oikeasti tietää, mitä ne ajattelee.
3. Lasten vaatteet. Pelottavaa kun ne ovat melkein kuin ihmisten vaatteet,
mutta ne ovat niin pieniä, aivan kuin ne olisivat vaatteiden pienoismalleja.

KOLME ASIAA, JOTKA OVAT OLENNAISIA PÄIVÄSSÄSI:
1. Musikaali-sävelmien laulaminen ennen aamunkoittoa.
2. Pirkka Päärynämehu. Vain yksi ihminen tietää makunautintoni likaiset yksityiskohdat.
3. Ilkeät kommentit ympärilläni oleville ihmisille.

KOLME ASIAA, JOTKA OVAT PÄÄLLÄSI NYT:
1. Vasemmistonuorten pinssi. En ole poliittisesti aktiivinen,
enkä varsinkaan vasemmiston riveissä. Sain tämän lahjaksi.
2. Calvin Kleinin valkoiset alushousut.
Mulla on pakkomielle näistä, omistan täyden kokoelman niitä.
3. Supermies-logon sisältävä rihkama-sormus,
jonka ostin joskus aikoja sitten jostain markkinoilta.

KOLME LEMPIBÄNDIÄSI (NYT):
1. Maroon 5
2. Boys Of Scandinavia
3. No Doubt

KOLME FYYSISTÄ ASIAA, JOTKA VIEHÄTTÄVÄT SINUA SUKUPUOLESSA, JOHON OLET MIELTYNYT:
1. Silmät
2. Hymy
3. Kädet

KOLME LEMPIHARRASTUSTASI:
1. Öisin valvominen, päivisin nukkuminen.
2. Live-musiikin kuunteleminen.
3. Löhöily ja saamaton makoilu hyvässä seurassa.

KOLME ASIAA, JOITA KUUMEISESTI HALUAT TEHDÄ NYT:
1. Ensimmäinen kohta on pakko sensuroida,
koska tämän saattaa lukea joku alle 18-vuotiaskin.
2. Toisen kehtaakin jo sanoa. Haluan pois Suomesta,
tai vähintään pois Raumalta. Hakekaa joku minut pois täältä.
3. Haluaisin laulaa seksikkään serenadin jollekin, joka sitä haluaisi kuunnella.
Siinä onkin tekemistä kun sellaista ihmistä alkaa etsiä. Mulla on kamala lauluääni.

KOLME URAA, JOITA HARKITSET:
1. Prostituoitu
2. Jäätelötehtaan omistaja
3. Ammattirikollinen

KOLME PAIKKAA, JONNE HALUAT MENNÄ LOMALLA:
1. New York City
2. Tokyo
3. Venice, Italy

KOLME NIMEÄ LAPSELLE:
1. Nanouk nimeksi pojalle.
2. Jolie nimeksi tytölle.
3. Jerry kaikille lopuille lapsille, ja lemmikeille.

KOLME ASIAA, JOITA TAHDOT TEHDÄ ENNEN KUOLEMAASI:
1. Matkustaa maailman jokaiseen kolkkaan, ja ehkä jopa avaruuteen.
2. Saavuttaa kunnioitusta ja valtaa. Sellaista valtaa, jota ei edes rahalla saa.
3. Löytää paremman puoliskoni.

Nyt langetan tämän seuraavien niskaan:

tuuliajohanna
AlexO
longlivelove
taiMa
FreckleD

Lähdin eilen viattomasti (ja erittäin rähjäisen näköisenä) palauttamaan perjantaina vuokraamaani elokuvaa 40-vuotiaasta neitsyestä, mutta yllättäen päädyinkin erittäin huppelissa olleen
Elskan luokse viettämään kosteaa lauantai-iltaa.
Hetkeksi aikaa jo innostuin itsekin railakkaasta lauantai-illasta,
mutta sitten muistin, että minähän olenkin oikeasti tylsä ihminen.
Sitten minun olikin jo pakko lähteä kotiin.

Kotiin päästyäni aloin katsoa Kumman Kaa -dvd:tä, ja minulla olikin oikein mukavaa,
kunnes iltani keskeytyi kun joku ihanan itserakas ihminen soitti minulle kännisen puhelun.
Luulin jo, että olin päässyt siitä hullusta eroon, mutta ei - sama juoppo soitti minulle uudelleen
vielä klo 05.30, kun olin jo nukkumassa, ja soitti vielä kerran klo 15.00, kun nukuin yhä.
Kiitos kun herätit minut saman yön aikana useampaankin otteeseen.
Otetaan ensi yönä uusiksi.

Saatoin loukata villiintyneen naisen tunteita niiden ihanien puheluiden aikana,
mutta mielestäni se oli tässä tilanteessa täysin oikeutettua - hän vertasi minua David Hasselhoffiin.
Niiden ihanien puheluiden johdosta olenkin nyt koko päivän ollut täysin väsähtänyt,
enkä millään jaksaisi edes keskittyä Geena Davisin uuteen komedia-sarjaan.

Ehkä mun kannattaisi ottaa pienet disko-nokoset ennen kuin Oscarit alkavat.
Mun täytyy noudattaa perinnettä ja katsoa koko gaala, vaikka Ellu pettikin minut,
ja päätti jättää Hollywoodin valot tänä vuonna väliin.

Miksiköhän saksalaista Marienhof-sarjaa ei enää näytetä tv:ssä?
Sillä sarjalla oli kaikkien aikojen paras tunnusmusiikki.

Olipas eriskummallisen hauska ilta eilen.
Ellu, Henna ja Niko valtasivat kotini ja söivät paukkumaissini.
Nautimme brittihuumorista ja viljelimme sopiviin väleihin myös omaa sairasta huumoriamme.
Ilta loppui kylläkin kohtalaisen lyhyeen, eikä tullut sen suuremmin juhlittua.
Ehkä tänään olisi siis pakko juhlia, lopettaa loma oikein räjähtävästi. Kyllä.

Tänään oli kyllä taas vaikeuksia herätä, mutta onneksi sain kaksikin suloista herätyssoittoa.
Kiitos vaan teille. Varsinkin jälkimmäinen oli oikein mieluisa puhelu.

Mä olen nyt viimeisen parin päivän aikana kuunnellut Maroon 5:n Songs About Jane -levyn varmaankin 20 kertaa alusta loppuun, ja olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että se on yksi kaikkien aikojen parhaista levyistä. Tulee ihania muistoja mieleen jokaisesta biisistä.

Itkin äsken katsoessani koko perheen elokuvaa puhuvasta papukaijasta.
Enkä edes tarkoita yksittäistä kyyneltä juuri ennen lopputekstejä,
vaan vollotin oikein kunnolla. Mun on pakko hankkiutua hoitoon.


Tangsimul sarang ha yo.

Olipas rankka reissu.
Lähdin torstaina jo ennen aamunkoittoa (klo 10.50) köröttelemään kohti Helsinkiä.
Olin jo valmis tylsistymään linja-autossa lähes neljän tunnin ajan, mutta yllätyin iloisesti,
kun huomasin, että ihana Jonna oli eksynyt samaan autoon.
Hän teki automatkasta oikein mieluisan.

Kahden jälkeen saavuimme siis molemmat Suomen kauniiseen pääkaupunkiin.
Jonna lähti jatkamaan omaa elämäänsä, ja minä yritin tehdä samoin.
Valmistautuessani treffaamaan Seiskan Tähtitytön, törmäsin Kolmen Sepän patsaalla
odottamattomaan yllätysvieraaseen, Vitaliin. Oli kyllä ihan mukavaa jutella, pitkästä aikaa.

Sen jälkeen menimmekin maittavalle lounaalle Tähtityttö-Kian kanssa.
Maukkaan ja ravitsevan lounaan jälkeen yritin parhaani mukaan houkutella
Kiaa tulemaan kanssani Kiasmaan, mutta en onnistunut yrityksissäni.
Olisihan minun pitänyt viime kesän Pariisin reissusta jo oppia,
että Kia ei katso taidetta, jos siihen ei liity baaria.
No, minäpä menin Kiasmaan yksin.

ARS 06 oli kyllä uskomattoman hieno näyttely.
Brittiläisen Charles Sandisonin datainstallaatio 'Sykli 1' oli minusta yksi vaikuttavimmista teoksista. Myös Lars Nilssonin 'In Orgia'-videoinstallaatio oli upea.
Järkytyin kylläkin suomalaisten ihmisten vähäisestä älykkyysosamäärästä huomatessani,
että aikuiset ihmiset hihittelivät Lars Nilssonin teoksen nähdessään.
Olisi se kyllä pitänyt ainakin kyseisestä naisesta arvata - hänellä oli jalassa sellaiset kengät,
joita käyttäisivät vain hampaattomat prostituoidut Amerikan trailerparkeissa.

Runsaan taideannoksen jälkeen olikin sitten aika suunnata Kampin avajaisiin kuuntelemaan
laadukasta (?) musiikkia. Amy Diamondin keikasta en itse jaksanut hirveästi innostua,
enkä myöskään hernekeittoakin seksikkäämpien Idols-finalistien musisoinnista,
vaikka he lasten keskuudessa olivatkin erittäin suosittuja.
Se "Kaalimaan Kakara"-Idoli yritti jopa tyrkyttää minulle nimikirjoitustaan,
mutta - uskokaa tai älkää - kieltäydyin kohteliaasti.
Egotrippi sen sijaan veti hyytävästä kylmyydestä huolimatta loistavan keikan,
kuten myös Ismo Alanko Säätiö. Oli oikein mukavaa.

Kampin avajaiset olivat kyllä hienosti toteutetut, ja ostoskeskuksesta tuli todella hieno.
Ostoskeskuksen avajaispäivä on aina hieno ja jännittävä päivä, uuden ajan alku.
Melkein niin kuin lapsen syntymä, mutta ilman sitä rasittavaa lasta seurauksena.

Juuri kun aioin ostaa suomalaisten homo-ikonien painostamana räikeitä vaatteita,
Ellu soitti minulle, ja määräsi minut takaisin Raumalle.
Siellä kuulemma kaivattiin bilemeininkiä, ja ilman minua sitä luonnollisesti EI löydy.
No minäpä lähdin takaisin Raumalle.

Automatkalla takaisin Raumalle ehdinkin taas pohdiskella monenmoisia asioita.
Tulin siihen tulokseen, että maailmassa ei ole montaa paikkaa,
joissa voi jäädä linja-auton alle kondomia käyttäessään.
Näiden filosofisten pohdintojen lisäksi mietin lähes koko ajomatkan ajan yhtä ihmistä,
joka saattaa olla ihana. Mutta eihän siitä voi koskaan olla varma.

Tänään en olekaan sitten saanut oikein mitään aikaiseksi.
Ehkä olen vieläkin shokissa siitä, että valtio yrittää pakottaa minua ilmaistyöhön.
Onneksi Ellu ja Henna ilmestyvät kohta tänne.

Let's Get The Party Started