IRC-Galleria

Peten kans kävin tänään laskiaisajelulla Rapussa, Savontien toisella puolella. Siellä ois metsäautoteitä missä päästellä, mutta ei oo ruunan kans tohtinu lähtä tuota isoatietä ylittelemään. No, tänään otin sitte Villen henkiseksi tueksi ja käytiin ajelulla- ja yllättäen- ihan turhaan oon hermoillu et mitä Pete sanoo jos tulee rekka tai auto 100 km/h (kahdeksankympin lätkäthän tuossa kohdalla on, mutta kuka siinä oikeasti ajaa sen 80 km/h??) - ei ruuna välitä mitään :o)

Oli kyllä niin ihana päästellä nättiä nöpöhölkkää Rapuntietä pitkin (pieni kapea mutkainen hiekkatie jossa ei satunnaisten mopopoikien lisäksi juurikaan oo liikennettä- kesällä traktoreita kun on viljelystie) kun sateli lunta hiljalleen ja ruuna päästeli korvat hörössä menemään :) Nyt jaksaa taas hymyillä ainakin viikon!! :):)

You and me
We used to be together
Everyday together always
I really feel
That I'm losing my best friend
I can't believe
This could be the end
It looks as though you're letting go
And if it's real
Well I don't want to know

Don't speak
I know just what you're saying
So please stop explaining
Don't tell me cause it hurts
Don't speak
I know what you're thinking
I don't need your reasons
Don't tell me cause it hurts

Että sellainen ratsastus tällä kertaa x) Pyydän Peten puolesta anteeksi niiltä pikkutytöiltä jotka jäivät mahdollisesti Peten jalkoihin (ainakaan en nähnyt poneja ja tyttöjä enää sen jälkeen kun "saavuimme arvokkaasti" kentälle.. köh..) ja lupaan pitää hevoseni tästä eteenpäin pienemmällä kaura-annoksella ja paremmin hanskassa ;)

Petellä tosiaan oli vähän virtaa. Mentiin haibaa pitkin kenttää, Pete vei sujuvasti 6-0. Muutaman minuutin jälkeen sai työntää pikkuheppaa että päästiin edes ravia.
ADHD lapsi on aina ADHD lapsi, minkäs teet. Mutta puhunko nyt itsestäni vai hevosesta :P
Nooo, kiva että ruunalla oli kivaa.

Sodassa ja rakkaudessa kaikki keinot ovat sallittuja-
paitsi sodassa rakkaus ja rakkaudessa sota
-Juice Leskinen-

Pete.. No, Pete on saanut olla. Harmittavasti töiden puitteissa ehdi mitenkään sillä ajamaan, kun lauantaitkin menee sujuvasti töissä, ja pimeällä uskalla ajaa autojen seassa. Pellotki on kyllä siinä kunnossa että sinne ole mitään asiaa, pieni hevonen uppoaa tuollaiseen liejuun.. (Selityksen makua, eikö ;)) Hyvin on ruuna kyllä kerännytki sitten mahaa, paali kun on laitumella niin avot, Pete muistuttaa enemmän paalia kuin paali itse :D

Nikke - sairastelee välillä, välillä ihan ok. Jotain mystistä ongelmaa sen mahan kanssa on. Helmisellä käytin ja säikäyttivät jo perkeleet kunnolla minut että kossi on oikeasti sairas, mutta onneksi verikokeista ei löytynytkään sitämikälieihmetautisenytolikaan jota arvelivat oireiden perusteella. Eli seuraillaan ja tuumaillaan ja mietitään mikä sillä oikein on.. Välissä on tosiaan pirtsakka oma itsensä, välillä kuin haudasta noussut apaattinen kuraperse. Ei mun ymmärrys enää riitä.

Mun elämään ei näiden karvakasojen lisäksi paljoa kuulu, töitä töitä ja töitä. Muuttohommiinki pitäs alkaa tieten vuoden alusta. "jee"- tämä lähes pomppii ilosta *sarja raskaita huokauksia* Mutta hyvä että on töitä mitä tehdä niin voi sitte Ville tehdä tuollaisia ex-tempore talonostoja ;) Joo, ei siitä sen enempää.

Tasan kuukausi sitten Katti-Matille kävi köpelösti, ja tänään sitten pantiin Pommern, alias Norski monttuun. Perkele noiden elukoiden kanssa...

Virtsakivet koitui kollin kohtaloksi. Vaikka heti mentiin eläinlääkärille kun oireita ilmeni, oli tila jo niin huono että kissalla oli virtsamyrkytys ja ei juurikaan mitään tehtävissä. Riittäis jo sairastelut tältä kaartilta vähäksi aikaa, kiitos!?

Nyt on pojalla taas kaikissa jaloissa tossut alla, ja liikuntaa sen kanssa voisi taas siis harjottaa enemmissä määrin :) Parin viikon päästä haetaan kärryt (jesjesjes!!) ja sitten varmaan päästäänkin jo sänkkärille ratsupelletouhujakin kokeileen :) (miten niin meidän pellot varmaan viimeiset alavieskassa joita ei perkule oo vieläkään (!!!) puitu! Ja niin hartaasti kun minä olen odottanut..)

Marin kentällä oon poikaa juoksutellut muutamaan otteeseen. Riehumistahan se pääasiassa on, ei kovinkaan opettavaista tai tavoitteellista, muttah.. Mitäs sitten!? Pete on kakara, riehukoot jos siltä tuntuu :D

Nikke taas.. No, Nikke on Nikke. Loistava tallikoira, tykkään ihan mahdottomasti. Tottelevaisuusvaliota siitä ei tuu näköjään koskaan, (liian epäkypsä.. :P) mutta tottelee se silti :)

I will not make the same mistakes that you did
I will not let myself cause my heart so much misery
I will not break the way you did
You fell so hard
I've learned the hard way, to never let it get that far

Because of you
I never stray too far from the sidewalk
Because of you
I learned to play on the safe side
So I don't get hurt
Because of you
I find it hard to trust
Not only me, but everyone around me
Because of you
I am afraid

I lose my way
And it's not too long before you point it out
I cannot cry
Because I know that's weakness in your eyes
I'm forced to fake, a smile, a laugh
Every day of my life
My heart can't possibly break
When it wasn't even whole to start with

Because of you
I never stray too far from the sidewalk
Because of you
I learned to play on the safe side
So I don't get hurt
Because of you
I find it hard to trust
Not only me, but everyone around me
Because of you
I am afraid

I watched you die
I heard you cry
Every night in your sleep
I was so young
You should have known better than to lean on me
You never thought of anyone else
You just saw your pain
And now I cry
In the middle of the night
For the same damn thing

Because of you
I never stray too far from the sidewalk
Because of you
I learned to play on the safe side
So I don't get hurt
Because of you
I tried my hardest just to forget everything
Because of you
I don't know how to let anyone else in
Because of you
I'm ashamed of my life because it's empty
Because of you
I am afraid

Because of you
Because of you

Jospa sitä vielä joskus oppis olemaan tyytyväinen siihen mitä on? Ei haikailis muiden ihmisten / asioiden perään, sellaisten jotka kuitenkin on tavoittamattomissa tai teoillaan vai loukkaa toisia himoitessaan itselleen jotain.. Perse.

Onko parempi tehdä oikein vääristä syistä, vaiko väärin oikeista syistä?

Suoraan sanottuna- v*ttu mikä päivä!

Aamulla isosisko soitti että niiden koira oli heittäny veivinsä yön aikana. Mukava, vanha koiratuttava.. No, mikäs siinä, koira oli nukkuessaan kuollut ja siis ilmeisen kivuttomasti. Näinhän sitä toivoisi omienkin eläintensä lähtevän!

Päivätallille kun menin niin isä sanoi että naapuri oli nähnyt mustavalkoisen kissan aamulla isontien luona, kissa oli laahannut takapäätään ja ilm. jäänyt auton alle. Kissaa ei ollut sen jälkeen näkynyt, eikä ollut ääntäkään päästänyt vaikka oli huudeltu.
Mentiin Villen kans huutelemaan kissaa isontien luona olevalle 'varikolle' ja sieltähän kissa surkeana vastaili ladon alta. Oli raahautunut sinne otettuaan osumaa autosta aamulla.
Yritin houkutella kissaa kinkunpalalla, mutta selväksi kävi ettei se sieltä itse tule/ pääse pois.

Pikkusisko kun tuli koulusta niin paikallistettiin kissa paremmin ja tyhjennettiin siitä paikkeilta puut pois ladosta, lattia kun oli tehty harvoista laudoista niin että kissaan pääsi käsiksi sitä kautta. Kissa löytyi kuin löytyikin sieltä, ja isä tuli ja sahasi lattiaan kissan mentävän reiän. Nostettiin kissa pois, ja molemmat takajalat olivat poikki :'( Kissalla kauheat kivut, eikä mitään enää tehtävissä, paitsi viimeinen palvelus.. Pienarilla yksi laukaus päähän ja koko homma oli ohi.

Toisaalta parempi näin, kissa löytyi ja pääsi tuskistaan (ei olisi pystynyt esim. kuljettamaan ell, jalat olivat lähes irtipoikki ja vinksottivat..) eikä jäänyt itseä kaivelemaan kissan kohtalo. Pikkusiskolle kova paikka, Saran ensimmäinen "oma eläin" ja tietysti niin rakas! Sara onneksi ymmärsi tilanteen, mutta pahaa teki silti katsoa toisen surua. Ja itselläkin ihan kamala olo, KattiMatti oli ehdottomasti maailman paras ja kaunein kissa <3

Kun kaipaus ja ikävä polttaa
niin että satuttaa
Kuuntelen silloin sydäntäni
joka kertoo minulle, että se oli onnea ja iloa parhaimmillaan
- ja nyt muistot ovat kauneinta mitä minulla on