Jospa sitä vielä joskus oppis olemaan tyytyväinen siihen mitä on? Ei haikailis muiden ihmisten / asioiden perään, sellaisten jotka kuitenkin on tavoittamattomissa tai teoillaan vai loukkaa toisia himoitessaan itselleen jotain.. Perse.
Onko parempi tehdä oikein vääristä syistä, vaiko väärin oikeista syistä?