IRC-Galleria

Hassu ilmiö: surffailee bittiavaruudessa huvinsa vuoksi, löytää tiensä blogilistalle. Napsuttelee summamutikassa topjotain-listalle yltäneitä ei-neuleblogeja. Löytää muutaman kiinnostavalle vaikuttavan, lukee hieman enemmän. Ja kohta onkin päätynyt penkomaan tuiki tuntemattoman ihmisen kahden vuoden blogihistorian alusta loppuun viikon reaaliaikavälillä. Ja yhtäkkiä alkaa tuntua, kuin kyseisestä bloggaajasta olisi tullut ihan oikea ystävä. Mun uusi ihastukseni: turisti.blogsome.com. Tältä naiselta ovat peräisin muun muassa mun uudet suosikkisanat, kurahaara ja pornohokkari. Pidän.

Konkreettisen palautteen antaminen, lähinnä kiitollisuutensa osoittaminen, on valitettavan epämuodikasta. Mun Mammukalle esimerkiksi oli maailman luontevinta pyöräyttää kaalipiirakka tai bostonkakku ja kiikuttaa se vaikkapa kärsivällisesti ja ammattitaitoisesti palvelleelle Stockan myyjättärelle. Samoin se urhoollisesti lähetteli kiitoskortteja pitkin ja poikin, viimeisiin päiviinsä saakka huojuvalla vanhuksen käsialallaan kirjekuoretkin koristellen. Musta tuo on käytäntö, joka olisi syytä elvyttää jälleen toimintaan. Oikea luksusleima moisesta kiitoksesta syntyykin sitten siitä surkeasta faktasta, ettei kukaan enää tänä päivänä oikein leivo, saati kirjoita käsin.
Mä itse uskon palautteen voimaan vahvasti, ja asiakaspalvelijana tiedän senkin faktan, että hyvä mieli on yleensä jokaisen niin henkilökohtaista omaisuutta, ettei siitä paljon hiiskuta, kun taas kurjasta olosta saavat kuulla ihan kaikki, esimiehiä ja postinkantajia myöden. Tämän vuoksi pyrin itse aina muistamaan antaa eritoten kiitoksia mieltäni lämmittäneistä asioista - ja toki, jos on pakko olla negis, koetan tehdä senkin rakentavasti ja oman nimeni alle laittaen. Ainakin pyrkimykset siis ovat jalot.