IRC-Galleria

Ihmiset! "Parsaviikot" kirjoitetaan yhteen; "panini":in tulee yhteensä kaksi i:tä nominatiivissa; "welcome" kirjoitetaan yhdellä l:llä; "caffellatte" kirjoitetaan oikeasti noin; päivämääriin tulee yhteensä kaksi pistettä tyyliin 19.4. ja-niin-edelleen. Rankkaa olla täydellinen kun joutuu äidinkielensä lisäksi oikomaan vieraiden kielten kirjoitusasua. Ja uskokaa tai älkää, tätä ei saa käännettyä pois päältä. Kielipoliisi valvoo kaikkea, kaikkialla, kaiken aikaa. Onneks ei ole vielä absoluuttista sävelkorvaakin, saattais tulla hermoromahdus.

Hyvä että mä sain sen Devil Wears Pradan viimein loppuun, miten sitä voikin ihminen ahdistua kuvitteellisten henkilöiden elämästä näin huolella. Ja samaan aikaan töin tuskin välttyä karjumasta ääneen että "OTA LOPPUTILI TYHMÄ NAINEN! MIKSI SÄ KESTÄT TOLLASTA!". Seuraavaksi jotain kivaa ja kepeää, kiitos.

Lomassa parasta on se, että saa nukkua pitkään, kuluttaa salilla vaikka kolme tuntia vailla huonoa omatuntoa, kävellä kaupungilla verkkaisesti, katsella telkkaria vaikka keskellä päivää, juoruilla ystävien kanssa puhelimessa, suunnitella päivän vaatekokonaisuutta tuntitolkulla ja päätyä verkkareihin, nauttia hiljaisuudesta, kuunnella hyvää musiikkia omalla volyymilla ja käydä kahvilla kaikessa rauhassa. Viime yönä näin myös unta punaviinistä: tämä enne on otettava vakavasti ja korjattava puute pikimiten. Kuten huomaatte, hyvin pidettynä mä olen vähään tyytyväinen ja ihan nöyrä nainen - epäkohdat etenkin omassa kohtelussani saavat mut kiihtymään.

Näillä mennään, on kiva päivä tänään.

Minä en ymmärrä miehiä.

Miettikää miten mukavaa elämää: hengata puissa kaikki päivät jossain eukalyptushöyryissä ja näyttää söpölle.

Toinen sopiva ammatti vois olla myslihärkä.

Mä en halua mennä kirjastoon. En mä jaksa lukea mitään keskustelunanalyysin tutkimuksia, enkä mä etenkään halua kirjoittaa omaani. Ketään ei kiinnosta, mä en osaa eikä mua edes huvita.

Mä en halua mennä salille. Mitä väliä, miks pitäis. Kun tulee hyvä olo. Paskan liekki, pahapas. Aina. Muuten musta tulee lihava. Tulee joka tapauksessa, enkä mä juuri nyt edes välitä. Pulassa mä oonkin siks että sisäinen kauneuskin on tällä hetkellä pekkasella tai jossain.

Mä en halua mennä töihin. Mä en vain halua. Ja jos joku tulee tänään jotain änkyttämään, mä oikeasti sanon sille että mee toiselle ovelle virpoon. Tai sitten vedän sitä pataan.

Mä en halua lähteä jonnekin tyhmään Muurameen joihinkin tyhmiin häihin. Mä en edes tunne sieltä ketään. Ja se on kamalan kaukana. Enkä mä jaksa osallistua mihinkään tyhmiin hääleikkeihin tai juoda mitään tyhmää boolia.

Mä en halua nousta sängystä. Tästähän tää kaikki alkoi. EIKÄ PUHELIN TAASKAAN SOI.

Mä olen kyllä tänään ihan hyvällä tuulella, mutta jostain syystä aloin miettiä mitä ihan todella vihaan tässä maailmassa. Täältä pesee:

1. Myöhästymistä. Siis itse en voi olla myöhässä tai tulee tilanne. Enkä oikein siedä sitäkään että muut myöhästyy. Miksei sitä voisi saman tien järjestää elämäänsä niin että ehtii? Sen verran voi tietysti myös kunnioittaa toisten aikatauluja että tulee ajoissa, johan sen Isoisäkin tiesi että täsmällisyys on kuninkaiden kunnia.

2. Sukkahousuja. Kuten sanottua, ne on pahuuden ydin, suoraan saatanasta ja pirun itsensä keksintöä. Hiostaa ja vetää varpaat rullalle, kiertyy jalkojen ympärille omituisesti ja on hankalat pukea... Ja se pituus: ei ikinä hyvä. Jos ei ole haarakiila polvissa niin sitten on vyötärönauha kainaloissa. Eikä ne edes kestä käyttöä.

3. (Henkistä) laiskuutta. Ettei ihmiset viitsi vaivautua, ettei itseään jakseta haastaa. Että mennään siitä missä aitaa ei ole. Ei vain piitata.

4. Väärin taitettuja sanomalehtiä. Jos lukee vaikkapa Hesaria, sen voi viikata luettuaan siististi, JÄRJESTYKSESSÄ. Ei oo iso vaiva, eihän...?

5. Pelkuruutta ja vastuuntunnottomuutta / -pakoilua. Miten tietyille tyypeille tullekin aina ihan puun takaa se, että toimistaan ja sanoistaan joutuu useimmiten vastuuseen? Isot ihmiset...