IRC-Galleria

Oletteko koskaan miettineet, miksi kaikessa yleensä aina se, joka haluaa vähemmän, saa tahtonsa läpi? Eikö ole ihan yhtä suurta ihmisoikeuksien loukkausta, ettei saa sitä mitä kiihkeästi haluaa kuin se, että on pakko tehdä jotain? Ja miksi vahvemman muka pitää aina taipua osoittaakseen vahvuutensa? Reilu kerho kokoontuu.

Toinen asia mitä olen taas viime aikoina ihmetellyt, on eräs juttu jonka luin ehkä kymmenen vuotta sitten jostain kirjasta (saattoi olla Richard Bachin tuotantoa mutten mene vannomaan). Siinä luki kutakuinkin seuraavasti: eikö täydellinen pyyteettömyys ole täydellistä välinpitämättömyyttä? Niinpä. Kun aina ihannoidaan sitä, miten eläimet "rakastavat" emäntiään ja isäntiään: pyyteettömästi. Mutta toden totta, eikö se ole vähän piittaamatonta? Aikamme suurta ajattelijaklusteria, poikabändi Backstreet Boysia vapaasti siteeraten, aivan sama kuka sä olet ja mitä sä teet, kunhan vain rakastat mua. Tai siis tämähän valotti nyt sitä toista puolta, narsistista rakkauden kohteena paistattelua. Mutta sama käänteisesti: ei mua kiinnosta kuka sä olet tai mitä sä olet tehnyt, mä rakastan sua silti. Miks ihmeessä? Eikö tämä kohde tällöin olisi vaihdettavissa helposti kehen tahansa? Ja kuinka tavoiteltavaa sellainen sitten on?

Uuh. Nää tiistait tulee aina ihan puun takaa. Lupaan lakata olemasta vakava, ei käy laatuun näin terassinavajaisbilepäivänä.