Dear K,
autathan naista mäessä.
Olen akateemisella mittapuulla varsin kehno fennisti, mutta kuitenkin kielestäni hyvää huolta pitävä, suomesta innostunut sanaseija. Olen pitkään ollut sitä mieltä, että voidakseen rikkoa sääntöjä ne pitää tuntea. Hyvin. Lisäksi olen joutunut voimakkaasti halveksimaan mielikuvituksettomia anglismien ja svetisismien viljelijöitä; puhumattakaan niistä ruojista, jotka tukkivat suomen luontaisen ilmaisuvoiman ja sulavuuden suoraan muunkielisiä fraaseja puheeseensa ymppäämällä.
Äärimmäisyydet kuitenkin ovat aina kiehtoneet minua, tämä pätee niin kieleen kuin kielenulkoiseenkin elämään. Niinpä olen järkytyksekseni saanut itseni kiinni viime päivinä seuraavankaltaisista tapahtumista:
1. Selostan ystävälleni edellisillan hippojen kulkua kutakuinkin seuraavasti: "...ja sitten niillä oli tosi heavya eyecontactia koko illan..."
2. Nainen viittoilee kadun laitaan pysäyttämästään autosta ja kysyy minulta ohjeita löytääkseen kapakan, josta en ole kuullutkaan. Minä: "Siis mä kyllä asun ihan tässä hoodseilla mutta mulla ei ole aavistustakaan missä tää paikka on."
Arvon kaikkitietäjätär, MITÄ MINULLE ON TAPAHTUMASSA?!?!?
Fuckin' confusing, man.