IRC-Galleria

Viime yönä mä näin unta, jossa olin Robbie Williamsin konsertissa jossain pienessä ja sivistyneen näköisessä konserttisalissa. Robbien ryhtyessä vetämään encore-biisiä suurimmalla osalla yleisöstä olikin jo kiire narikoille tungeksimaan: tästä suivantuneena tähti laskeutui lavalta ja jatkoi laulamista penkkirivien väleissä samoillen. Tai samoilultahan se näytti muttei ollut suinkaan sitä, sillä herra suuntasikin askeleensa päämäärätietoisesti minun ja identifioimattoman seuralaiseni luokse. Se istui alas, otti mua kädestä ja alkoi jutella jotain. Mä muistan vain sen euforisen tunteen, joka syntyi sen läheisyydestä.

Edellisenä yönä näin unta, että sekä Ruben Stiller että Ellen Jokikunnas pyysivät tahoillaan mua silppaamaan jonkinlaista pitkää narua pitkin kerrostalon ensimmäisen kerroksen parvekkeen korkeudelle ja raportoimaan sitten parvekkeen maalauksen tasosta. Suoritin tehtävän kuuliaisesti ja mukisematta, vaikka liukkaasta köydestä olikin hieman haasteellista saada otetta. Alas laskeuduttuani tulin kysyneeksi, oliko tämä nyt joku piilokameraohjelma tai joku. Kumpikin myönsi hymyillen. Mäkin hymyilin, mutten tajunnut ensinkään, mistä kohtaa kyseinen tapahtuma olisi erityisen vitsikästä piilokameraviihdettä.

Tätä edellisenä yönä näin unta, että minä ja Jone Nikula pussailtiin hellästi.

Mun mielestä yksi tämän reilun kerhon hallinnoiman maailman suurimmista epäkohdista on se, ettei edes uniensa tähtivieraita saa valita itse.


Ihan paskaa olla kipeänä. Kummityttö sanoi tänään puhelimessa kimeällä falsettoäänellään, että "Mä odotin niin kovasti sua tänne.". Sillä on siis 5-vuotissynttäribileet, joihin mä en pääse kun olen kipeä. Sitten se ilmoitti menevänsä tutkimusmatkailemaan ja ojensi luurin äidilleen. Ehkä se vielä toipuu.