Kävin tänään Suomenlinnassa kokemassa taidetta. Se toinen Milonoff, oisko Juho, muistuttaa kovasti jotakin eläintä. Ehkä kettua. Lisäksi Erkki Saarela on edelleen hihityttävä, kun se aloittaa lauseen sanomalla "RAK-kaat...".
Ei mutta vakavasti, kylläpä oli. Oli kerrassaan. Pienin, nerokkain dramaturgisin ratkaisuin oli tehty vähistä tarpeista toimivaa, kerrassaan lumoavaa teatteria ja näyttelijät luonnollisesti olivat kerrankin kaikki loistokkaasti tehtävänsä tasalla. Ja tarina, sehän on juurevinta mahdollista kertomaa suoraan suomalaisuuden ytimestä, jopa siinä määrin, että valveutunut maailmankansalaissukupolven edustajakin joutui siitä herkistymään. Mustakin olis upeaa tuntea noin voimakkaasti laskiaisreessä! Mäkin haluaisin elää 1900-luvun alun agraariyhteiskunnassa! Mäkin haluaisin olla aatteen nainen, niin voimakkaasti että olisin valmis kuolemaan sen puolesta! Mäkin haluaisin olla tekemässä historiaa!
Niin se Taisto. No se vaan on. Katsokaan Koirankynnenleikkaaja jos ette usko.
Tauti pyrkii taas niskan päälle. En päästä. Taistelen sitä vastaan aseinani ouzokaakao sekä mielen lujuus.