IRC-Galleria

Mä tulin tänään hurjan pienistä jutuista hurjan onnelliseksi. Itseleivotusta ja hyvässä seurassa nautitusta omenapiirakasta. Tekstiviesteistä. Kynttilöistä. Mukavista ihmisistä. Nauramisesta. Kaikki on hetken aika jees.


Olen havainnut erään asian. Mähän keräilen hienoja lauseita ja katkelmia kirjoista itselleni vihkoon, sitten luen niitä jälkikäteen ja muistan, mistä missäkin kirjassa milloinkin on ollut kyse ja mikä niissä on juuri mua puhutellut. Jännittävää kuitenkin on, että fantastisten kirjailijoitten fantastisista kirjoista on usein hankala irrottaa yksittäistä briljanttia oivallusta, lausetta tai kappaletta: ne ovat kokonaisuuksia ja sellaisina niin lähellä täydellisyyttä kuin ihminen pääsee. Sen sijaan hitusen yhdentekevät kirjat, sellaiset helposti sulavat ja muistijälkiä jättämättömät sisältävät monesti yksittäisiä upeita kiteymiä ja kauniita lauseita.
Taas kerran poikkeuksena on mainittava Pirkko Saisio: "Minä tiedän, että minun ja onnen välissä on vain kaksi estettä: sattuma ja minä itse. Sattumalle en voi mitään, enkä itselleni, mutta molempiin yritän vaikuttaa." (Voimattomuus); "Iho, jota ei ole kosketettu kuukausiin, tuntuu kipeältä, niin kuin sitä olisi hyväilty liikaa." (Vastavalo); "Pitää hengittää rauhassa, istua paikallaan ja juoda hyvät kahvit, kun ei tiedä miksi rakastaa niin paljon, että vihaa koko ajan." (Punainen erokirja). ´
No okei. Nyt kun aloin kaivaa muistiani, löysin monia muitakin upeiden kirjailijoiden miltei täydellisiä lauseita. "Elämä on pelkkää tuoksujen vaihtoa." (Italo Calvino: Jos talviyönä matkamies); "Eikö ihmisen ole parempi vaikka itkeä koko elämänsä kuin mennä virran mukana?" (Marja-Liisa Vartio: Kaikki naiset näkevät unia); "Me muutumme tarinoiksi, joita kerromme itsestämme." & "Tahdo vimmatummin sitä mitä tahdot. Ole vaikeampi ja vaativampi. Muuten et ikinä luo elämää, jolla on sinulle käyttöä." (Michael Cunningham: Koti maailman laidalla); "- - ajattelen kuinka kauniilta kaksi kuppia pöydällä voivatkaan näyttää." (Jon McGregor: Jos kukaan ei puhu siitä mikä on tärkeää); "Miten kertoa pimeimmistä hetkistään, jotka ovat samalla myös kauneimpia?" (Simo Halinen: Idänsydänsimpukka) ja vielä: "Ja sanathan ovat valssimylly, jolla tunnetta venytetään." (Gustave Flaubert: Rouva Bovary). Loputtomiin.
Niin ja tuo otsikko, se on Juha Itkosta. Joka on loistava.

Mistä kertoo se, että mä rakastan siteeraamista?