Olin tänään Tärkeiden Ihmisten Kerhossa pönöttämässä tiskillä. Paikka, jossa en siis osaa tehdä juuri mitään, paitsi pelata pasianssia ja haukotella. Niin ja nyppiä kynsinauhoja. Joten. Millä todennäköisyydellä vatsarutistuslaite kossahtaa juuri tuon tuokion aikana? Millä todennäköisyydellä unohdan kaiken, mitä olen koskaan tiennyt kodinkoneista, tekniikasta ja marttajärjestä, ja laitan pesukoneen vahingossa pyörittämään samaa ohjelmaa heti perään uudelleen, vaikka tarkoitukseni oli kytkeä se pois päältä ja tyhjentää pyykeistä? Millä todennäköisyydellä siihen tiskille on mun perään tulossa nainen, joka tietää noista jutuista vielä aika tavalla vähemmän kuin mä? Ja miksi ikinä ketään ei saa kiinni silloin kun tarttis?
Tiistaitemmitys on vielä valloillaan. Odotan että puhelin sois ja lopettais sen. Koska niinhän siinä käy, väistämättä.
Viime yönä mä heräsin ainakin kolme kertaa siihen, että mun käsi -tai itse asiassa molemmat- oli aivan totaalipuutuneet. Mussa on varmaan taas jotain elimellistä vikaa. Oon rikki, risa, hajalla, mäsänä. Ja taas lopetusuhan alaisena.
Vapaa viikonloppu lähenee. Mitähän ihanaa sitä keksis? Perjantaina ainakin on Tiktak Neitsyessä. Sain lipun, wuhuu.