Mä luulen että tarvitsen jonkinasteista mielialalääkitystä. Sellanen turta tasaisuus olis vaihteeks oikeasti todella nastaa.
Aamulla heräsin normaalisti, ihan normaalilla tuulella, tein normaaleita juttuja. Täysin varoittamatta, aivan yhtäkkiä havaitsin olevani käsittämättömän raivoissani. Ilman syytä. Puun takaa iskenyt vitutus kesti pitkälle iltapäivään, kunnes yksi ainoa nimi puhelimen ruudulla käänsi taas kaiken ylösalaisin. Nyt olen energinen, hyväntuulinen ja hymyilevä.
Mitäköhän vielä ehtii tapahtua, ennen kuin päivä muuttuu huomiseksi?
Olen elänyt mp3-soittimen kera nyt vuorokauden, enkä enää ymmärrä miten joskus selvisin ilman. Rakastan.