IRC-Galleria

Tänään Stockan pääovia vastapäätä sijaitsevalla katusoittajien paraatipaikalla puhalteli menemään joku setä. Se riuhtoi trumpetillaan ihan muina puhallinsoittajina Saarenmaan valssia. Varsin ihailtavaa opportunismia mun mielestä.

Eilen katsoin viimein Sin Cityn. Enkä taaskaan voi olla kummastelematta, miksi niin usein leffoissa aisapareiksi laitetaan ikääntyviä, karskinnäköisiä ja röyhkeitä setiä sekä niin kuumia ja vähäpukeisia kissoja, ettei ne sedät edes tietäis mitä niillä tehdä jos tosi tulisi kyseeseen. En mä tässä tapauksessa silleen valita, koska ihan kernaasti mä katson Jessica Albaa sheikkaamassa buutia chapseissa, lasso kädessä. Ja toisaalta Bruce Willisissä on edelleen sitä jotain äijäkarismaa, joka ei ollenkaan sodi tosiasioita eli ikää ja painovoimaa vastaan. Tietysti kyse on samaistumisesta, ja jos totta puhutaan, mä kyllä kykenen siihen, kummankin osalta. Mä uskon että olisin fantastinen Coyote Ugly, tosin ne chapsit saattais näyttää vähän hassuille, eikä tää tukka luonnollisestikaan hulmuais ihan sellaisena ruoskana kuin niillä pimuilla. Toisaalta näen itseni myöskin yksinäisenä sutena, rajan ylittäneenä lainvalvojana henkilökohtaisella vendetallaan. Hymytön, arpinen naama ja reikärauta reittä vasten olis vain bonusta.

Mitä vielä. Niin, se Jippu. Mieletön saundi sillä naisella! Jotenkin mun on helpompi hyväksyä myös ne naiivit, kornit ja itsestäänselvät lyriikat, kun se tuntuu olevan niin tosissaan. Olen melko lumoutunut.