Porno on mutkikas juttu. Nuorena ja tiedostavana mä olin ehdottomasti sitä mieltä, että se on suoraan saatanasta: naista alistava, hyväksikäyttävä ja vääristyineitä kuvia luova syntinen pahe miehille, joille mikään ei ollut kylliksi. Enää mä en ole ihan varma. Aikuisviihteen (Oikeasti. Poliittinen korrektius haisee niin pahalle. "Aikuisviihde". Pornoa se on, mitä sitä kiertelemään.) kuluttajien mielestä näyttelijöistä pystyy näkemään, että he ovat mukana vapaaehtoisesti, rakkaudesta seksiin ja esiintymiseen. Nämä harrastajat ovat tavallisesti sitä mieltä, ettei pornolla ole mitään tekemistä tosielämän kanssa eikä sen kuluttaminen vaikuta heidän todellisiin ihmissuhteisiinsa mitenkään. Ja ollaanpa rehellisiä: onko oikeasti olemassa sellaista tervettä miestä, poikaa tai sellaiseksi aikovaa, joka ei olisi kuluttanut elämässään yhtään pornoa? Voidaanko siis edes hyvällä tahdolla ja sukkelalla mielikuvituksella luoda utopia maailmasta, johon porno ei vaikuttaisi mitenkään?
Sitten toisaalta. Miksi miltei kaikki jutut, joita erityisesti alalla toimivista naisista tulevat julki, kertovat tylyä tarinaa lapsuuden hyväksikäytöstä, nuoruuden päihdeongelmista ja väkivaltaisista narkkaripoikaystävistä? (Ja miksi, oi miksi, ne on kaikki kirjoitettu niin uskomattoman huonosti ja masentavan olemattomalla itsekritiikillä? Miksi?).
Mä siis sain kimmokkeen tähän blogimerkintään lukemalla Jenna Jamesonin Erotiikan ammattilainen -kirjaa. Se on, kuten edellä totesin kirjoitettu käsittämättömän paskasti ja kertoo lähinnä eksyneestä isotissisestä teiniblondista, joka keksii alkaa lypsää kehollaan massit pois kiimaisilta ja erektionsa lobotoimilta miehiltä. Toisaalta tästä on kamalan vaikea keksiä mitään uutta ja nerokasta sanottavaa. Selvää lienee, että edelleen terveelle täysikasvuiselle yksilölle ei aikuisviihteen kuluttamisesta aiheutune suurta haittaa - tai ainakin hyötyjen voidaan katsoa selkeästi ylittävän haitat. Tämän jälkeen ollaankin jälleen iänkaikkisen kysymyksen äärellä: keitä pornobisneksessä oikeastaan hyväksikäytetään? Nuoria, hyväuskoisia ja -kroppaisia tyttöjä, jotka ansaitsevat fysiikallaan parhaimmillaan mansikoita ja kokaiinia moninkertaisesti sihteerikkösiskoihinsa verrattuna; vai miehiä, jotka ovat valmiita luopumaan kovalla työllä ansaitsemasta rahastaan vain nähdäkseen, miten joku toinen pääsee tositoimiin and beyond? Voitaisiinko pornoonkin koettaa lanseerata jonkinlainen Reilun Kaupan leimasysteemi, joka todistaisi että kyseinen taidepläjäys on tuotettu satuttamatta ketään ja maksamalla kaikille niiden ansion ja kykyjen mukaan?
Oikeasti asia, joka mua ihan eniten ihmetyttää on se, kuka haluaa näyttää kaikkensa kameralle ja miksi ihmeessä? Mun on vaikea ymmärtää.
Näitä mä mietin tänään. Ja vappukin meni jo.
Cream, get on top
Cream, you will come
Cream, don't you ever stop...
- Prince: Cream