IRC-Galleria

Tiedättehän, kun on olemassa sellaisia ihmisiä, jotka luulevat auringonkin nousevan päivittäin vain nähdäkseen heidät? Sellaisia, jotka kuvittelevat kaiken ja kaikkien liittyvän itseensä - ja mikäli näin ei todistettavasti olekaan, menettävät mielenkiintonsa silmänräpäyksessä ja tyyten? Mäkin tiedän tällaisia: niiden takia mä olen jopa harkinnut vaihtavani koko blogin takaisin salaiseksi, kun en jaksais aina selittää ja puolustella. Toisaalta jos mä kykenen pelastamaan näitten tyyppien päivän sillä, että ne luulee puheen olevan taas ja vieläkin niistä, ei se ole multa pois. I.S.M.O., sano teini ja kompastu hymiöön.

Mun uusi polkupyörä on nyt neitsytajettu. Se on sitten hullunkurinen vempele: kermanvaalea mammamalli, leveä satula ja koppa edessä, seitsemän vaihdetta ja jalkajarrut. Niin ja kilikello, jonka tosin aion vaihtaa alppitorveen. Se on aika epäkäytännöllinen: sillä ei pääse järin lujaa eikä se ole mitenkään liian ketterä. Luultavasti mä myös näytän melko vitsikkäälle, kun porhallan sillä keesi vinossa ja äässi keikkuen. Jotenkin mä olen kuitenkin alkanut kiintyä siihen; mulla on sellainen tunne, että siihen kiintymykseen liittyy jotenkin olennaisesti paitsi vauhdin hurma myöskin se lukitsemiskettingin virittely. Ja sitä paitsi se kori on oikeasti ihan kamalan kätevä kapine.

Tänään meillä on Puttosen kanssa koiratreffit! Koiratytöt ry. perustetaan, ja ryhtyy luultavasti heti ratkomaan visaisia pulmia ja kenties rikoksiakin. Evästaukoja unohtamatta. Voi juku!