IRC-Galleria

Onkohan ihan normaalia, että näin digiteeveen tultua mä yhä useammin huomaan, että jotkin mainokset jää ikään kuin vaiheeseen? Siis silleen, että ne katkee kesken selostajan lauseen ja noin. Mä en muutenkaan ihan varauksetta ole heittäytymässä selälleni tämän digihässäkän edessä, sen verran mussa on elaria. Ja vastarannan kiiskeä (joka EI siis olekaan sama asia kuin opportunisti, kuten ennen tyhmästi luulin. Tää oli sulle, Mandoliini, koska tunnustit että olen sua älykkäämpi. Pitää sunkin saada hupisi. :) ).

Mun uusi urheilusuosikki on se MM-keihään kolmonen, se jenkkien rääväsuu, jonka nimeä en lukuisista harjoituksista ja muistisäännöistä huolimatta osaa. Vaikka ei se kyllä Tommia ihanuudessa voita, mutta tietynlainen esiintyminen on aina viehättävää koko kansaa työkseen viihdyttävässä ihmisessä, kuten ammattiurheilijassa. Tai siis en mä niille mitään sen ylevämpääkään tarkoitusta ole vielä keksinyt, noin niinkuin isossa mittakaavassa. Että miks ne oikein jumppaa kokopäiväisesti.

Havaitsin, että mun viskiprojekti on ihan hyvällä mallilla. Sen jälkeen mulle jää opeteltavaksi paheista oikeastaan enää suonensisäiset, koska sikaritkin menee jo ihan leikiten. Oon mä aika urhea kyllä.

Olin tänään katsomassa kutsarissa keskeneräisen version Louhimiehen uudesta Käsky-elokuvasta. Se oli jo nyt, puolivalmiina aivan mielettömän vaikuttavaa kamaa. Menkää katsomaan se, kun se enskaa! Mäkin aion. Samuli Vauramo on myös huippusuloinen, vaikkei leffa siitä ilmiöstä oikeastaan kerrokaan. Mutta on se silti.

Poljin kotiin mukavasti syksyntuoksuisessa ja -värisessä, mutta vielä loppukesän lämpöisessä auringonlaskussa. Yhtäkkiä tuntui taas mukavan levolliselle, kuin moni mukava asia olisi vasta aluillaan, tankki täynnä ja ohituskaistaa horisonttiin saakka.
Asioilla on tapana järjestyä.