Mä olen ennenkin kirjoittanut siitä, miten eläviä ja latautuneita unia mä näen. Olen maininnut myös sen, miten ne jää kiertämään mieltä eikä päästä irti. Nyt on vain pakko palata samaan tematiikkaan, sillä tänä aamuna juuri ennen heräämistäni (eli noin 20 minuuttia sitten) näin niin ahdistavaa, piinaavaa ja kurjaa unta eräästä tärkeästä, että jouduin pakottamaan itseni hereille saadakseni sen loppumaan. Hulluinta noissa unissa on se, että vaikka mä TIEDÄN että se oli vain unta eikä pidä paikkaansa ensinkään ja vaikka mä tosiaan olen herättänyt itseni siitä sanomalla että kamoon, se on vain unta eikä sun ole pakko katsella sitä, sen aiheuttamasta tunnetilasta mä en pääse eroon.
Hyvin lähtee viikonloppu käyntiin näissä tunnelmissa.
Uusimmat blogimerkinnät
- Askel täysipainoiseksi verkonkäyttäjäksi 25.11.
- Tunneksmä sut jostain? 23.11.
- Vois muuttaa esim. Karibialle. 23.11.
- Pimeä tie, mukavaa matkaa 22.11.
- Hyvä uni, parempi mieli. 22.11.
- Pukin konttiin - kokin punttiin 21.11.
- You big faux-mo! 21.11.
- Onnen pipanoita 20.11.
- It's not who you know. It's who you blow. 20.11.
- 2000 Lightyears of Darkness 19.11.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2007 (256)
- ▶ marraskuu 2007 (29)
- ▶ lokakuu 2007 (38)
- ▶ syyskuu 2007 (28)
- ▶ elokuu 2007 (24)
- ▶ heinäkuu 2007 (20)
- ▶ kesäkuu 2007 (16)
- ▶ toukokuu 2007 (24)
- ▶ huhtikuu 2007 (16)
- ▶ maaliskuu 2007 (17)
- ▶ helmikuu 2007 (23)
- ▶ tammikuu 2007 (21)
- ▶ 2006 (251)