Tänään postiluukusta kolahtaneessa Imagessa <3 vaikuttaisi olevan jälleen kerran monenmonta mainiota juttua, joita luultavasti tulen vielä kommentoimaan tuonnempana. Heti tuoreeltaan oli kuitenkin pakko ahmaista Heli Roihan kolumni toisena naisena olemisesta. Mä en sen "Petikaveri"-nimen alla kulkevia ihmissuhdekolumneja ole tähän mennessä juurikaan arvostanut, mutta tämä yksilö ohitti kilven ja osui kylkiluiden väliin siksi kipakasti, että korjasin välittömästi asenteitani kirjoittajastakin. Seuraavassa katkelmassa, jota mun on aivan pakko hieman siteerata tässä, C on Roihan entinen suhde, naimisissa ollut mies. Hän pyrkii selittämään muinaisen suhteen dynamiikkaa avaruusfysiikan termein, kas näin:
"Lagrangen pisteet ovat osa niin kutsuttua kolmen kappaleen probleemaa, ja niitä on avaruudessa useampia. Jotkut enemmän ja toiset vähemmän vakaita. Epävakaisemmissa pisteissä pienikin häiriö saa luotaimen raiteiltaan. Niin C koki suhteemme. Hän oli Lagrangen pisteessä ja yritti löytää mahdollisimman turvallisen vyöhykkeen, jossa voisi olla satuttamatta ketään. Ja silti hän satutti kaikkia. - - Ihmissuhteissa kolmen kappaleen problematiikka on lähes mahdoton yhtälö. Sen ongelma on, että keskipisteessä olevan kappaleen on pakko olla huomattavasti pienempi kuin reunoilla olevien. Muuten se vaikuttaisi niiden liikeratoihin. Eikä ihmissuhteissa voi olla niin pieni."
Bravo.
Mä kuuntelen aamuisin Ylex:ää, kuten aiemminkin on käynyt ilmi. Nyt siellä on käynnissä jonkinmoinen kisa, jonka palkintona on se, että koko aamutiimi tulee tekemään lähetystä voittajan kotiin. Pitkä alustus itse asiaan: mainoksessa sanotaan jotakuinkin että ota mahdollisimman PÄRÄYTTÄVÄ kuva itsestäsi ja kaveristasi ja päläpälä. Päräyttävä. Ai että mä vihaan sitä sanaa. Vihaan.
Tänään mun kanssa samassa raitiotievaunussa oli putronnäköinen mies, jolla oli todella hölmöt korokepohjakengät. Mä todella toivon, ettei se ollut oikeasti se. Hirveästi vähentää ihmisen kunnioitusta jokin noinkin vähäpätöinen seikka.