IRC-Galleria

Kesaminkki

Kesaminkki

I used to want you, now I don't want to

Lauluja syntyy kun vituttaaPerjantai 12.10.2007 22:04

"Hei kulta! Kun annat ajan, ei tarvitse odottaa. Tulen."
- Helsingin Sanomat 12.10.2007, Henkilökohtaista-palsta

Aina kun mä luen noita tuonkaltaisia, selkeästi henkilökohtaisia viestejä jollekulle tietylle Suomen laajalevikkisimmästä päivälehdestä, pieni Kalle Blomqvist minussa herää: tietääkö asianosainen viestin olevan juuri hänelle tarkoitettu - ja jos, niin miten hän voi olla siitä varma? Kaikki personoivat piirteethän tuonkaltaisista pikkuilmoituksista tavallisesti puuttuvat. Miksi nämä kaksi eivät voi käyttää nykyaikaisempia kommunikaation väyliä kuten puhelimia tai sähköpostia - tai edes henkilökohtaisia kirjeitä? Selaavatko osapuolet kumpikin malttamattomina päivän lehden heti sen kolahdettua luukusta, sydän jännityksestä pamppaillen, kosteat sormet sivuja käännellen - ja mitä, jos odotettua viestiä ei vain kuulu? Toisaalta taas vastauksen laatimisen haaste: montako riviä on tällä kertaa varaa julkaista? Millä sanoin tulen varmasti ymmärretyksi? Minkä päivän lehteen tämä ehtii?
Jos tällaista ilmoittelua lähtisi oikeasti jäljittämään, osuisiko kultasuoneen vai Pandoran lippaaseen?

Olen jo pitkään ihaillut puolisalaa Hectoria: pitkän linjan lauluntekijänä, muusikkona, lavaesiintyjänä - mutta ennen kaikkea sanoittajana. Siksipä lehteilin eilen ahnaasti uuden Annan, jossa oli pitkä juttu uraansa lopettelevasta Hectorista. Yksi lause kyseisessä jutussa oli jotenkin aivan huikean herkästi sanottu, ja samalla se oli onnistuttu piirtämään miltei näkyväksi: "Esimerkiksi viime viikolla, pitkän hiljaisen kauden jälkeen, yksi laulu rupesi pyytämään ulospääsyä. Otin kitaran käteen ja samalla lukko päässä aukesi, taas kerran.". Ainakin mä ymmärsin välittömästi, millaisesta prosessista oli kyse.


En enää muista, mistä aioin kirjoittaa
ja silti tunnen niin kuin vielä ois asiaa.
Nää pitkät illat ilman vastaanottajaa;
saan elinkautistani yksin suorittaa
Mä katsoin linnunrataa lasit silmilläin
ja saman, mistä kerroit, aivan selvänä näin.
Nyt tähdet liikkuu; pakoon pyrkii radoiltaan.
Pian sateen kynnet raapii railon ikkunaan

- Hector: Näkemiin - kuulemiin

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.