IRC-Galleria

On asioita, jotka pitää sanoa ääneen tehdäkseen ne näkyviksi. Sanat ikään kuin antavat niille lihan, ja näin ne on ihan pakko kohdata.
On asioita, joiden julkilausuminen helpottaa ja huojentaa oloa. Ne saattavat olla sellaisia, että ne ovat olleet kaikkien tiedossa tai ainakin aavistuksissa pitkään, mutta kun niistä aletaan puhua, ne muuttuvat aavistelusta todellisuudeksi eikä niiden ympärillä tarvitse enää hiiviskellä tiettyjä aiheita vältellen.
Sitten on asioita, jotka kenties ovat edellisen kaltaisia, ainakin jonkun asianosaisen päässä, mutta joiden ääneen sanomisesta ei koidu mitään hyvää: ne kenties paljastavat sanojastaan jotain niin pientä, noloa ja epämiellyttävää, että ne olisi paras jättää sinne alitajuntaansa sen sijaan, että työntää ne maailmaan muiden ihmeteltäväksi. Pahimmassa tapauksessa ne loukkaavat jotakuta toista ja kenties saattavat hänet arvelluttavaan valoon vähintäänkin omissa silmissään. Laimeimmillaankin ne tuhoavat jotain sanojastaan. Yleensä ainakin yhdelle tulee paha mieli, ja monet tuntevat itsensä typeriksi. Vaikka tarkoitus olisi ollut hyvä, lopputulema ei sitä siis tosiaan ole.
Olisi suurenmoista, jos olisi viisautta erottaa nämä asiat toisistaan.

Olisi myös suurenmoista pystyä muistamaan, että on miljoonia tapoja nähdä maailma, elää tätä elämää, olla, eikä yksikään niistä ole toista parempi saati arvokkaampi. Pitäisi osata nähdä eroavaisuudet rikkautena eikä suinkaan häiritsevinä poikkeamina.
Pitäisi osata olla työntämättä nenäänsä joka asiaan. Tärkeintähän kai on, että me kaikki olemme onnellisia?
Seuraava blogimerkintä aiheesta Onni on jo mietittynä...


You ought to know: just because youÂ’re full of it
it doesnÂ’t mean that youÂ’re the shit
So take a good look at me
Now, hereÂ’s some good advice:
Try some manners, fuck-face!

- The Ark: Rock City Wankers