IRC-Galleria

Jos meillä on olemassa lakeja ja pykäliä asioista, sanotaan nyt vaikkapa kiinteistöjen julkisivumainoksista, on myöskin viranomaisia, jotka näitä lakeja valvovat. On täytettäviä kaavakkeita, toimitettavia liitteitä ja poikkeuslupa-anomuksia. On palvelunumeroita, joihin soittamalla saa vastaansa nauhoitetun tiedotteen kahdeksasta uudesta numerosta, jossa kenties vastaa joku ihminenkin joka kuun kolmas perjantaiaamu kello 07.42-07.48 ja tällöinkin vain, mikäli satut soittamaan anonyymista puhelinkioskista keskeltä itäisen kantakaupungin vilkasliikenteisintä tietyöaluetta yhdellä jalalla seisten ja toista kättä natsitervehdykseen ojentaen. Niin ja tämän lisäksi pitää vielä muistaa tunnussana, jonka saa poikkeamalla henkilökohtaisesti salaiseen virastoon, jonka sijainti paljastetaan eräällä nettisivustolla kuva-arvoitukseen piilotettuna ja jonka aukioloajat ovat suoraan laskettavissa piin likiarvosta ja osuvat meidän ajanlaskuumme suunnilleen yhtä taajaan kuin lottovoitto suomussalmelaiselle imagokonsultille.
Taas kerran, kanssakansalaiset: eihän tämä voi olla näin! Miten ihmeessä länsimainen sivistysvaltio voi olla näin kerrassaan byrokraattinen ja etten sanois brezneviläinen. Miten on mahdollista, että näiden virastojen viralliset viranhaltijat, -omaiset tai -sijaiset eivät tunnu itsekään osaavan auttaa hämmentynyttä kansalaista pykäläviidakossa ja se ainoa, joka tietää asioista jotain, ei vastaa puhelimeen puhelinneuvonta-aikanaan? Ei tämmöinen peli vetele, ei tämä käy.
Mä en halua soittaa Rakennusvalvontavirastoon enää kertaakaan. Koskaan.
Loppuun vielä lainaus suoraan Wikipediasta, koska emmätiedä, musta tää jotenkin hassusti tuntui sopivan tähän:

"Kafkan teosten ilmapiiri on synkkä ja teemoina ovat useimmiten käsittämätön ahdistus, vaino ja irrallisuuden tuntu. Päähenkilöt ovat usein kyvyttömiä toimimaan haluamallaan tavalla. Esimerkiksi romaanissa Oikeusjuttu heijastuu Kafkan hienovarainen satiiri virkavaltaistunutta yhteiskuntaa kohtaan. Päähenkilö joutuu nimettömän oikeusistuimen eteen, jossa hän ei edes tiedä, mistä häntä syytetään. Kerronnassa mielettömät tapahtumat, jotka unenkaltaisessa kirjallisessa todellisuudessa ovat kuitenkin ymmärrettäviä, yhdistyvät kiduttavaan kykenemättömyyteen ja uhriosaan.
Kafkamaisuus on siis kuviteltavissa kasvottomaksi byrokratiaksi tai yleiseksi hegeliläiseksi vieraantumiseksi nyky-yhteiskunnasta. Tavaratalouden lait näyttäytyvät vieraalta yksilölle, vaikka kyseessä onkin ihmisten toiminta. Vieraantuminen aiheuttaa sekä valtiollisen koneiston että kansalaisyhteiskunnan näkymisen ylitsepääsemättömänä luonnonlakina, joka asettaa toiminnalle ylitsepääsemättömät reunaehdot kuten fysiikan laitkin."