Ystävyyden erilaiset olomuodot laittavat joskus hämmentymään. Tekevät niin todella. Voi olla, että jokin kaksikymmentäneljätuntinen hetki mullistaa elämäsi, et vain tiedä sitä, hetkeä aloittaessasi.
Odottavan aika on pitkä, niin sanotaan. Useimmiten se sitä onkin. Olikin, kunnes järjestettiin toimintaa. Neito hädässä tuli nykäisemään hihasestani, pyytäen puhelinta lainaan soittaakseen ystävälleen, joka oli antanut ajan tuntua kovin pitkältä. Ei kukaan jättäisi toista pulaan.
Niin väärinkäsitykset heidän välillään viskoutuivat unholaan. Odottaminen tosin jäi. Siinä me olimme, tuntemattomat toisillemme. Eikä kaksi ilman kolmatta. Saapui meitä viihdyttämään muuan hieman humalainen nuorimies. Vaatien mielipiteitämme asiaan jos toiseenkin. Eikä aikaakaan kun kolmiomuodostelman muuttaja herra hieman humalaisen nuoren miehen ystävä pöllähti paikalle. Siinä me olimme, tuntemattomat toisillemme - neliössä.
Uskomattomuus loistaen otsassani ei kai ollut tarpeeksi kirkas, sillä kuulin takaani "hein" nimeni yhteydessä. Uskomattoman "heistä" teki se, että se joka tuon minulle huikkasi oli toveri kaukaisesta menneisyydestäni.
Lähtivät ystävykset juomiaan kantaen kohti bussi kahdeksaatoista, jättäen tuon tytön ja minut kekskenään. Rupattelimme yhtä jos toista ja aika oli mennyt. Bussi 77 saapui tuoden ystäväni tullessaan.
Koko illan olin hämmenyksissäni, vielä nukkumaan mennessänikin. Iloa ja uskomattomuutta täynnä. Pohtien, että mitä kaikkea voikaan tapahtua, ja sitä kuinka niin pienet asiat voivat antaa ilon aihetta niin suuresti. Tästä on hyvä jatkaa. Kohti uusia elämyksiä.