IRC-Galleria

Niin kauan olen kevättä odottanut. Vihdoin se tuli ja toi mukanaan auringon ja kevätmielen. Jäätelön maun, mullan tuoksun ja pienet vilkkaat purot, jotka solisevat kauniisti kimmeltäen kivien päällä ja lintujen kauniin sirkutuksen, joka alkaa jo aamuyöstä.

Aivan, kevään kaunista ja kukoistavaa ihanuutta. Surkuuttakin, mutta sellaisia ei haluaisi ajatella. Eipähän vain pysty tunteitaan kieltämään ja ne muistuttavat koko ajan siitä, mitä ei haluaisi muistaa. Se saa päässä tuntumaan siltä, että piakkoin se räjähtelee ilmaan rumina pikku palasina. Onneksi harvemmin niin kenellekään tapahtuu. Sisäinen rumuus on hirveintä maailmassa. Mustasukkaisuuden pistokset tekevät ilkeyttä sisälläni, kun näen huippu pojan puhuvan toiselle tytölle ja jättää minut huomiotta :D naurettavaa käytöstä, mutta minkä teet tunteillesi...

Haluaisinpa vain viedä tuon komeuden ulos metsäpuistoon kanssani kävelemään. Pitäisin häntä kädestä, kuuntelisimme lintujen laulua ja katselisimme niitä niin ihastuttavia puroja. Jos vain tuon saan tehdä jonain päivänä hänen kanssaan, josta niin suuresti pidän, olisin maailman onnellisin tyttö!