IRC-Galleria

Tiistai 09.12.2008

21:41
Merkityksettömyyttä.

Te kaikki saatte minut
helisemään
ja kimaltelemaan.

Tuuli hönkii villapaidan läpi.
Iho kananlihalla
ja posket valkoisina
astelen kohti kotitaloa.

Viereinen ovi on kiinni,
mutta minä avaan sen.
Pieni sisareni elää kuumehoureisessa unessaan.
Kerron, mitä laitoin jääkaappiin
ihan liian hiljaa.

Äiti on laittanut keittiön pöydälle uuden laastarin
ja kirjoittanut viestin
sanomalehdestä revitylle palalle.

Huomenna mennään hautausmaalle käymään.
Viedään muidenkin haudoille kynttilät.
Katsotaan,
jos siskokin voisi tulla.

Minua väsyttää
tänäänkin.
Äiti käski lämmittää makaronia,
mutten minä jaksa.
Etsin viivoitinta vihkojen välistä
ja hotkin kylmää makaronia.

Haalea vesi valuu sormieni välistä altaaseen
ja lorisee putkistossa hetken.
Kirveltää,
mutta tartun pyyhkeeseen
ja kuivaan käteni
erityisellä huolellisuudella.

Vanha laastari on likainen ja venynyt.

Roskiksen ovi irvistelee minulle ilkeästi
ja retkahtaa irti saranoistaan,
kun tuppaan sen kiinni.

Ei se kai pahaa tarkoita.

Käyn raottamassa makuuhuoneen ovea.
Sisko on potkinut yösukat pois jaloista
ja kietoutunut lakanoiden kuristavaan halaukseen.

Keittiössä en osaa enää tehdä mitään.
Viivoitin ei ollut vihkojen välissä,
enkä muista englannin sanoja,
vaikka yritin lukea niitä
linja-automatkalla kotiinpäin.

Lopuksi kävi niin,
että nukuin koko matkan.
Neljäkymmentä minuuttia ja risat.
Lihava täti herätti taas yhden pysäkin myöhässä.

Kotona ei enää väsytä.

Haen tutuntuoksuisen tyynyni
ja käyn sohvalle lepäämään.
Naapuri seinän takana kuuntelee radiosta iltauutisia.
Erotan vain joitakin sanoja,
mutta olen oppinut päättelemään naapurin vaimon huudahduksista uutisoinnin aiheen
ja seuraavan päivän sään.

Tyynymytty kainalossa
odotan uutisten loppusäveliä.
Huomenna on loskakeli,
pitää muistaa laittaa saappaat jalkaan aamulla.
Suljen silmät toiveikkaana
ja kuuntelen sydämeni lyöntejä.

Tuuli tuntuu hiuksissa,
kun nukahtaa.

Ja minä näen taas,
että te helisette
ja kimaltelette.

---

20:32

Tämä merkintä on tarkoitettu kaikille muille paitsi hänelle, jolle piparkakkuporsaat olivat alunperin tarkoitetut.

Oi-voi-voi,
kun vatsaa kivistää.
Piparkakkuporsaat kipittivät mahaani,
ennen kuin ehdin teljetä ne uuniin.
Nyt minua kaduttaa,
kun äidin varoitukset muistuivat mieleen.

Omatunto kolkuttelee kellarissa,
ja loputkin piparkakkuporsaat mustuvat uunissa.

Oi-voi-voi,
ei kai äiti suutu.
Jos äidin suututtaa joulukuussa,
se voi lähettää sähkösanoman joulupukille,
ja pukki tuo vain risuja.

Piparkakkuporsaat aiheuttivat vain harmia
ja kamalan kipeän vatsan.
Olisi sittenkin pitänyt tehdä tähtiä, sydämiä
ja piparkakkupoikia.

Oi-voi-voi,
nyyhkii Molla-Maija.
Nyt joulupukki ei tuokaan sille ystävää.
Minä yritän lohduttaa mollamaija-rukkaa.
Rutistan sitä
ja vetistelen vähän.

Oi-oi-oi,
äiti pelasti piparkakkuporsaat
ja laittoi ne keittiön pöydälle
punaiseen kulhoon
kynttilöiden väliin.
Äiti halasi minua,
kuivasi Molliksen posket
ja lupasi,
että Joulupukki tulee kuitenkin.

Ja sitten minä sanoin anteeksi.