IRC-Galleria

Torstai 11.12.2008

23:22
Kaktus.

Ja vuodet olivat kuivia.
Hiekkaa silmissä
ja kuolleiksi kuivettuneet heinäsirkat jalkojen alla rapisten
me vaellamme.

Öisin vierainamme ryövärit,
joiden huulet halkeilevat
ja äänet ovat karheita
kuivuudesta.

Henkäys ennen auringonnousua
vesileili on matkalla toiseen maailmaan
liehuviittaisen rosvon vyöllä pomppien.

Keitaalla on kaivo,
ja kaivossa on vettä.
Vettä.
Se saa meidät laulamaan
kiitoslaulua taivaallisesta sateesta.
Me emme säästä ääntämme,
vaikka se sortuu kesken
ja palaa
entistä riipivämpänä takaisin.

Kauppiaan likainen lapsi
pelastaa meidän henkiriepumme
tietämättään.
Saamme ruskeat kasvot nauramaan
tuntemattomilla rikkauksilla.
Tässä maassa ne ovat merkityksettömiä
vain meille.

Meidän pieni pelastajamme kiikuttaa
vastalahjaksi vesileilin.
Ja me juomme vettä.
Vettä.
Uhraamme kourallisen
korventuneille kasvoille
ja toisen
pölystä kutiaville käsillemme.

Meidän huulillamme soi helisevä nauru
ja silmissämme kimaltaa helpotuksen kaiku.

Hyvästi kauppias
ja likainen lapsi,
on aikamme lähteä.

Minä, sinä ja vesileili matkalla sadepäiviin.

---

Alan toistaa itseäni, mutta tämä on kirjoitettu eräälle, joka ei tule lukemaan muita raapustuksiani.