IRC-Galleria

Huhtikuu, muuttolaatikoita
silmänkantamattomiin
Avoin ikkuna, pihalla lapsia
on kevään ensimmäinen päivä

Uusi alku, täysi kaaos
Askel tuntemattomaan
vain me kaksi lattialla
väsyneinä, lopen uupuneina
Kyllä me tästä selvitään

Huhtikuu, muuttolaatikoita
Tässä kaikki omaisuus
lattialla, laatikoissa, purkamatta
Antaa olla

Kyllä me tästä selvitään
kyllä me tästä selvitään

-Egotrippi / Knipi
+ joku soitti myös kellopeliä

---

Isi sinisissä haalareissa
näköyhteyden päässä telkkarista.
Sinisissä pihahaalareissa
unohtui katsomaan hömppäohjelmaa.

Veli veti jalkaansa maastohousut
aamulla unisena aamuna.
Jalkaansa maastohousut
muista se on jo
kasvanut ulos.

Äiti istuu aamiaispöydässä
eikä se ole pukeutunut.
Aamiaispöydässä istuu
juoksee vessaan
käskee
älkää lähtekö sillä aikaa pois.

Sisko kotivaatteissaan herättää
herättää aamulla.
Ja minä olen aamuäreys
haluan pukea rauhassa
vaikken ole edes herännytkään.

Minä tykkään teistä tänään
tykkään teistä onnellisen hymyn verran
ja enemmänkin.
Hyvinä päivinä rutistan kovemmin
ja pahoinakin tulen vähän myöhemmin.

Minä tulen aina tulen luokse aina halaan ja itken aina vaikka vähän myöhemminkin niin aina kuitenkin aina.

---

<3

Torstai 09.10.2008

23:59
Tänään on tahmeat kädet-päivä.

Mr. Big ~ Superfantastic

Julia-karkki.

Jonna Tervomaa ~ Sä vain olet tuollainen

Salmiakki-karkki.

Erään pikkupojan ääni [/ Hurriganes] ~ I'll stay by your side

Nopparellisuklaa.

---

Kaappaan lampunvarjostimen kainaloon sadekuurojen varalta.
Toivottavasti en saa suvun vihoja niskoilleni,
sillä se on perintölamppu.
Mutta minulle opetettiin,
jos kastuu niin sairastuu.

Olen jo kerran ollut kuumeessa.
Tiesittekö,
että meidän isoisät kuolivat kuumeeseen.
Kuuntelin radiosta säätiedotuksen huomiselle.
Rankkasadetta luvassa
ja tulvavaroitus ensi viikon alulle.

Jätesäkki niskaan ja menoksi.
Tänään olen suunnitellut meneväni ajoissa kouluun.
Enkä laskeudu kellarikerrokseen syömään porkkanaraastetta,
vaan käyn ostamassa kolme kiloa irtokarkkeja alennusmyynnistä.

Sormet tulevat tahmeiksi.
Enkä pese niitä koko päivänä.
Unipeitto alkaa tuoksua suklaakarkeilta,
kun rutistan sitä näpeissäni,
ennen kuin saan unen kiinni.

Silmälääkkeissä on vain vähän säilöntäaineita. Jos nyt laisinkaan.

Fanipala Megapack

Huonekasvi on pölyinen.

Fanipala Megasuperpack

Villasukat on parsittu mustalla ja valkoisella langalla.

Fanipala Megasuperhyperpack

Tiistai 07.10.2008

23:47
Hei tänään tuoksuu sade.

Ehkä vielä joskus vahingossa tapan itseni.
En tahallani.

Avenged Sevenfold ~ Seize the day

Itsekuri hukkui ala-asteella.
Olin pahoillani.
Ja omatunto soimasi.

The Rain ~ Kasvot

Mun ote on herpaantunut.
Klementiineissä oli tänään paksummat kuoret.
Ja olen unohtanut.
Kaikki tuntuu kutistuvan rusinaksi sisällä.

Zen Café ~ Todella Kaunis

Isä ?

---

Maanantai 06.10.2008

22:40
Heeo.

Avenged Sevenfold ~ Dear God.

Aika on meille julma.
Haluan muistaa silmiesi hymyn.
Ja tuntea kätesi kädessäni.

Oli aika jo.
Olisin minä vielä tarvinnut.
Enkä muista edes harakkalorua.

HB:
I
-
II
-
IV
-
VI
-
X

Sun silmät kiiltää.

---

Sunnuntai 05.10.2008

23:55
Heipä iltaa hei.

Miksi te ette jätä ovia takananne auki.
Pimeässä kompastelen maton reunoihin.
Vaikka tiedän mattojen paikat talossa.
Ilmassa leijaileva pöly saa minut aivastamaan.
Kuinka monta huonetta täällä oikein on.
Eikä yhtään tuolia.
Lopussa käperryn kahdenistuttavalle sohvalle.
Mustelmat alkavat jomottaa, kun sulkee silmät.

Tässä talossa ikkunoista ei voi karata pois.

Tiistai 30.09.2008

21:18
Hei hei, papukaija se on varmaan.

Mulla ei taaskaan ole sateenvarjoa, kun isi kysyy.
Enkä muistanut käydä tarkistamassa,
että äiti nukkuu,
ennen kuin lähdin.

Pakastimen alin hylly oli täynnä säilykepersikoita.
Ja jääkaapissa oli vain oransseja, tahmeita tahroja,
koska äiti ei ole muistanut käydä kaupassa.
Isin nahkainen työsalkku on mennyt rikki.
Mä saan sen joululahjaksi.

Kun paukautan ulko-oven kiinni takanani,
äiti kiljuu toiselta puolen taloa terveisiä isoisältä.
Seison henkari kainalossa eteisen matolla, kun äiti ilmestyy selän taa.
Se kertoo puhuneensa mummin kanssa puhelimessa.
Mummi oli sitä mieltä, että mulla on potaattinenä.
Mä nauran väsyneenä.

Hihittelen teemukiin ja harrastan höyryhengitystä.
Pikkulintu törmää ikkunalasiin,
ja mä säpsähdän.
Äiti tulee katsomaan, miksi mä nauran.

Kun kello on jo liian myöhä illalla,
isi tulee auttamaan mua.
Ja mä näytän sille mun ahdistuslaatikon.
Se tietää, miltä tuntuu,
kun jännittää.
Ja se muistaa,
että mua itketti viime viikolla.

Isän ääni narisi tänään väsymyksestä.
Ja eilen äiti vaipui kevyeen uneen vasta aamuyöllä.

Mä olen kyllä huomannut,
kuinka takapihan tuuli leikkii vaahteranlehdillä,
joita kukaan ei ole haravoinut.
Ja mä olen nähnyt suppilomaiset sienet omenapuiden edessä.

Revin keskiaukeaman irti historian vihosta
ja kirjoitan kaksi kirjettä.
Ihan kaiken varalta.

---

Teidät kaikki on säilötty harmaaseen muistitikkuun
ja jätetty sinne.
Aika ajattelematonta.

Osaan unohtaa ihan liian helposti.
Lasken liukumäestä toiseen,
enkä muista yhtään puhelinnumeroa ulkoa.

Kalenterin välissä on viime vuoden koulukuvat.
Ne löytyy toukokuun kohdalta,
ja siihen on vielä pitkä matka.

Kaupungin työmaa-aidat on päällystetty repsottavilla neuvoilla.
Luulenpa, että liiman hinta on noussut kesän jälkeen.
Näen teidät sillan toisella puolella,
mutta te ette näe minua,
kun yritän vilkuttaa.

Bussimatkoilla voi lyhtypylväistä lukea elämänohjeita.
Ne eivät ole koskaan olleet pelkkää huvitusta.
Me nähdään bussissa,
mutta mä unohdan teidät heti,
kun on kulunut yksi pysäkki teidän lähdöstä.
Mulle tulee kiire kaivaa avaimet valmiiksi.

Neljännellä luokalla opeteltiin kymmenen käskyä ulkoa.
Ja muistan, missä kohtaa kiireellä on kasvoissa ryppyjä.
Mutten osaa toimia ja noudattaa sääntöjä.
Enkä edes yritäkään.

---

Mä en mahdu enää vaatekaappiin piiloon.

Visuaalista aivopesua ja syön puurohiutaleita leipää.
Alan välinpitämättömäksi, rumemmaksi ja vitun läskiksi.
Eikä juopporaasutkaan tule enää vokottelemaan.
On helvetillinen jano, eikä ikinä nälkä.
Haluan kolmesataa keltaista ruusua ja nimettömiä kortteja.
Haluan vihreitä ja pilkullisia ja retroja ja sinisiä popkorneja.
Haluan paiskoa kaikki lasit rikki.
Niele jalopeenoja,
kasvata kaktuksia.
Sul olis nyt vähän selitettävää kultapieni.
Mikset sä lämpene mulle,
vaikka laitoin sut mikroon.
Kun se oli viel ihan vitun kallis mikro.
Oot hei kalsee ämmä.
Viikonloppuisin käyn leffassa ja iltaisin teen läksyjä.
Välitunnit käytän lyijykynien terottamiseen ja marginaalien vetämiseen.
Googletan kirosanoja ja oon kapinallinen.
Viittisitkö nauraa ja lyödä.

---

Jjoo.
Luen kuolinilmoituksia
ja niiden muistokirjoituksia.
Aika lohdutonta.

Sitä ennen luin meikkivinkkejä ja selailin kevään muotia.
Syvennyin artikkeliin velkaongelmista
ja katselin kuvia pillifarkuista.

---

Maanantai 08.09.2008

20:00
Jalkalapun valossa.

Syödessäsi kiivinpuolikasta
kaartelee kärpänen tomuisessa nurkassa.
Ja kerätessäsi muodottomia omenia maasta
pyöräilee aurinko kadun toisella puolella ohitsesi.
Sillä on korissaan syysmyrsky.
Sinähän vilustuisit,
jos jäisit riippukeinuun lukemaan huomisen sanomalehteä.

---

Torstai 25.09.2008

23:54
Auringonkukanmuotoisia kakkuja.

Kaappikello on vedetty.
Äidin sormet ovat kylmät.
Viisisenttinen on likainen.

Perjantai 29.08.2008

00:28
Hyvää yötä.

Kaikki johtuu siitä, että on perjantaiolo.

Ja taivas on taas punainen saasteista,
joten ehkä pää on mennyt sekaisin.
Kävelinhän bussipysäkiltä kotiin sateessa.

Puumerkki ruostuneeseen pyöränvanteeseen.

---

Keskiviikko 03.09.2008

23:47
23:23

Oletko sinäkin niitä, jotka etsivät numeroita elämästä.

Kerään katkeralta tuoksuvat kyyneleet tyhjään karkkipussiin.

Kolme Muskettisoturia on tippunut sängyn alle.

Sisätossut ovat jääneet rikkinäiseen matkalaukkuun mummin luokse.

Kivoimmasta kuulakärkikynästä on loppunut muste.

Oletko sinäkin niitä, jotka antavat hyviä neuvoja toisille kuitenkaan itse niitä noudattamatta.

Ja piirrän kerran vuodessa ajatelman muistoksi jälkeläisille.

Koirakellosta on patterit loppu.

Patterit ovat ongelmajätettä.

Tämänvuotisissa omenoissa ei ole rupia.

Olenkohan minäkin.


21:30
Arviointikykyä.

Ostetaan suuresti arvostettua arviointikykyä,
ja suhteellisuudentajua.
Etsitään realistisia tavoitteita
ja joustavaa aikataulua.
Kaikki yhteydenotot numeroon salainen.

---

Ajat hukassa
ja nuha sukassa.
Voi mörkö.
Laskin lukossa
ja nenä tukossa.
Keskellä kirkasta päivää.

Pää on yksi pahainen nauris
ja mahassa loikkii ja potkii ja pureksii idiootti kauris.
Voi kaalinpäät.
Istun raketissa
ja laskin paketissa.
Nyt tai ei koskaan.

Oho unohdin laittaa mun laskimeen oman nimeni ja heitin sen vahingossa mustaan aukkoon, joten en taida saada sitä enää takaisin, kun avaruusoliot tai mitkä lie marssilaiset varmaan varastaa sen tai ottaa löytötavaran omakseen vaan.
Ja kattia kanssa.

Laskimessa olikin varamoottoreita
ja marssilainen jakoi ilmaisrootoreita.
Minulla sauhuaa nyt pää
ja ulkona on kokoajan paska sää.
Kirottu laskin.

Mun penaali haisi fysiikan tunnilla metsältä ja savulta.

---

Torstai 28.08.2008

23:13 Nokkosenpolttamia.

Minä käyn avaamassa jokaisen oven talossa,
silloin kun sisällä ei ole ketään.
Sälekaihtimien rykmentti välissämme.

He haluavat, että minä hautaan heidät.
Ja joka ilta palvelija saapuu tuntemattomin askelin
vetääkseen rullaverhon alas.
Rakas isä.

Ovientakaiset haluavat tulla,
mutta palvelija ei koskaan nuku.

Olen alkanut vihata valkoisia pihlajanmarjoja
verhon kulahtaneen ruskeassa pinnassa.
Pihalla on pihlajanmarjapuu,
eikä sinne voi kiivetä,
koska se on oksaton.

Silmät kiinni ei näe pihlajanmarjojen leikkejä,
mutta kuulee oven toiselle puolelle.
Olen hyvä arvaamaan oikein.

Ovientakaiset hönkivät vapaudesta,
ja palvelija ei koskaan hae postia.

Öisin hän puhuu muinaiskieltä.
Esi-isien säkeet huulillaan.
Unen ihminen laulaa käärmeelle,
eikä se käännä katsettaan tänne päin.

Minä en ymmärrä sanaakaan.

Isä rakas.
Partaveden tuoksu ei peitä pettymystä.
Ilma sakenee.
Ja ikkunat kutistuvat,
kun palvelija liimaa postikortteja laseihin.
Ikävä matkustaa maailmasta toiseen.
Sillä ei ole kotia korttien osoitteissa.

Oventakaiset raapivat sääret vereslihalle,
eikä palvelija koskaan rakasta minua.

---

Voi polvi
ja voi kuri.
Mitä perinnöllinen tarkoittaa.

Kerran
tunnin päätteeksi
ojensi kätensä
antoi origamin.

Valkoista paperia
taiteltu totuus
paperiksi puettu
tunne.

Tiessään
kapeat sormet
silmät.

---

Tuskasta se kasvaa,
muista kastella kyynelillä,
ripaus yksinäisyyttä,
nuoruuden epätoivoa,
lisää vielä epävarmuutta ja
itsesääliä.

---

Uhraan itseni,
niin sinäkin.

Olet jalo,
niin minäkin.

Mutta olenko minä parempi.
Olenko ?

Sinä teet sellasia
ja tuollaisia virheitä.
Niin teen,
niin sinäkin.
Ero on siinä,
että sinä et edes huomaa
tekeväsi virheitä.

---

Minä en tiedä
hänen toista nimeään
hänen käsialaansa
hänen talvitakkiaan
hänen leukakuoppaansa
hänen ystäviään
hänen äitiään
hänen...



Silti tiedän rakastavani häntä.

---

Mikset sinä itke ?
Etkö sinä sen vertaa välitä ?

Olen onnellinen.
Miksi siis itkisin.

Mummi on taivaassa nyt.

---

Minä en välitä politiikasta.
Minä en välitä uskonnosta.
Minä en välitä tavoitteista.
Minä en välitä kuuluisuudesta.
Enkä minä välitä edes sinusta.

Paitsi ehkä vähän.

---

Olen kuuro, olet korvani.
Unohdin villasukkani, sinä annat omasi.
En osaa kirjoittaa, sinä kirjoitat puolestani.
En huolehdi itsestäni, sinä huolehdit minusta.
Minulla ei ole eväitä, sinä annat omasi.

.

Sanon, että minulla on kylmä.
Haluat välttämättä antaa rumat käsineesi.
Yritän suututtaa sinut.
Naurat.
Loukkaan sinua.
Suutelet.
Sanon, että olen ihastunut toiseen.
Unohdat omat tunteesi.
Jätän sinut.
Odotat minua takaisin.
Tapailen toista.
Soittelet minulle.
Palaamme lopulta yhteen.
Sinä tiesit sen.

---

Hänen kapeat pitkä sormensa.
Hänen mielikuvituksensa.
Hänen mustavalkoinen raitapaitansa.
Hänen mielipiteensä.
Hänen tapansa olla epävarma.
Hänen lempikirjansa.
Hänen liikkeensä.
Hänen tapansa syödä.
Hänen lempikorttipelinsä.
Hänen ainut naururyppynsä.

Joita minä en omista.

Meri kuvastaa tarkoitustani,
sade todistaa tavoitteitani,
ilma verhoaa läsnäoloni,
tuuli paljastaa olemassaoloni.

---

Kun sää muuttuu, niin minäkin.
Niin kuin meri vuorottelee, niin minäkin.
Tuhannet kasvot jokaisessa aallossa.

---

Jotka minä omistan.

Tämä paikka on paha.
Tähän paikkaan ihminen turtuu.
Se on refleksi.

---

Minä en ole enää ensi keväänä
täällä.
Minä muutan pois.
Enkä minä tiedä,
millainen on uusi koti.

Vain osoite on tiedossa.
Se paljastettiin eilen.
"Kaikki
on nyt lyöty lukkoon.
Sinä muutat."
Ja minä olin onnellinen.
Vaikka en tiennytkään,
minne muuttoauto vie.

Huomaamaton hymy,
kun se kerrottiin isälle.
Mutta suupielet laskeutuivat,
kun muistin sisarukset.

Ikävän tunne oli
tuttu minullekin.
Minua rakastetaan.
Ja rakastaminen sattuu.
Joskus.
Sain iskuja.

Sulkiessani silmät epähuomiossa
näin unissa siskon
ja veljen.
Aamulla on kaikki paremmin.
Silloin ei ollut jäljellä muistoja unista.

Minun ei tarvitse pakata.
Uusi elämä odottaa.
Ja minä en pelkää.
Enemmän he kuin minä.
"Ei heidän tarvitsisi",
minä sanon.
Mutta tiedän,
että heidän kuuluu pelätä.

Hei-hei rakas sisko
ja rakas veli.
Minä rakastan teitä.
Mutta nyt on aika.
Kulkea uuteen.
Nähdään taas.

---

On jo ihan liian
myöhä, jotta
kannattaisi edes yrittää
kirjoittaa.

Mutta minä haluaisin
kirjoittaa.
Salaisuudet ja hiljaisuus
pois.

Kuulkaa kaikki.
Minä en häpeä.
Ei minun tarvitse.
Eihän.

---

Minä pelkään
maailmaa ja
ihmisiä.
Katseita ja
sanoja.

---

Eikö siinä ollutkin
aika isoja asioita.

Pitäisikö
minun pienen
ihmisen
käyttää kaikki
rohkeuteni riekaleet.

Pitäisikö
ottaa kaikki pahan päivän
varalle tarkoitettu
uskallus yhdellä
kertaa ja
riskeerata.

Mitä jos kaikki
menee pieleen.
Mitä jos kaikki
muuttuu.
Mitä jos kaikki
nauravat
ilkeätä naurua.

---

Minä tiedän
näen
tunnen
maailman.
Julma paikka.
Kova paikka
ja tunteeton.

Kai sinäkin tiedät.
Ja silti kehotat
tyhjentämään repun
kivistä.

"Jätä ne tienreunaan."
Minä en ole uskaltanut.
Minä en uskalla.

Koska minä pelkään.

Sinuakin.

---

Rajat ovat olemassa.
Minä tiedän.
Joskus olen matkannut
lähelle niitä,
mutta aina olen
palannut.

Jos tuntisi rajaseudut,
voisi elää sisäpuolella
hyvillä mielin
vailla turvattomuuten
häivää.

Kukaan ei ole näyttänyt
karttaa.
Mutta kaikki tietävät,
mitä seuraa,
jos ylittää rajan.

---

Kokoan sinulle rasiallisen
minua.
Avattuasi kannen
löydät ainakin
niitä ehjinäsäilyneitä
kyyneleitäni,
viimekesäisten kenkieni
kengännauhalla sidotun
kangaspussillisen
kaikuja hymykuopastani,
kuplamuovilla suojatun
lasipullon,
harjaamattomien
juuripestyjen hiusteni
tuoksua,
valokuvasarjan
selittämättömistä katseistani,
sanomattomia ajatuksia sinusta,
sateesta ja pihan
puista.

---

Kaikilla on omat vakiosanat.
Minullakin.
Ne paljastuvat.
Ja ovat jo.
Ne kertovat
enemmän kuin muut.
Kerro niiden merkitys kolmella.
Ja etsi niistä
kaksoismerkitykset.

---

Kahtatoista vailla yksi.
Keskiyöllä.
Katselen katulampun
hailakkaa valoa
ja takana hengittävää koivua.

Taustamusiikkina kysymys siitä,
mikä minusta
tulee ?
Millainen tie minulle on
annettu kuljettavaksi ?
Mitä minun pitäisi
tehdä ?
Millä kadulla ei ole
ketään ?

Kukaan ei tule, vaikka
minä tuijotan.
Ei ketään,
keltä kysyä.
Ei ketään vastaamassa.

Autot eivät pysähdy.
Ne tietävät tiensä.
Niiden ei tarvitse
pysähtyä.

---

Miten minusta tuli
tällainen ?
Miksi minusta tuli
tällainen ?
Mikä minuun vaikutti
näin ?
Miksi minä olen täynnä
kysymyksiä ?
Miksi en löydä vastauksia ?
Milloin ?

Kaikkialla kysymys.
Eikä mikään ole selvää.
Auttakaa.
Olen eksynyt.
Suistuin pois
viivalta.

---

Miksi sinä yhä puhut minulle ?
Koska sinulla on tylsää.
Kaikki on hyvin,
mutta sinulla on tylsää.
Muutanko minä jotain ?

---

Riveittäin paskaa.
Niinpä.
Älä lue
paskaa.
Et opi mitään uutta.
Etkä saa yhtään
vastausta.

Tähän se aina viimein johtaa.
Toteamukseen,
että kaikki on paskaa.
Ja kysymyksiin ei löytynyt
yhtään uutta vastausta.
Ainut seuraus kaikesta oli
se, että nyt kannettavana
on uusia kysymyksiä.
Kiitos vain suuresti.

---

Olen
joskus
osannut
kirjoittaa.

Joskus.

Pitäisi
kirjoittaa
enemmän
kaunokirjoituksella.

Oppisi
paremmaksi.

Se olisi
hienoa.

Vai mitä ?

Todellakin
en ole lukenut
olen enää

jumittunut !